Krook! Krook!

Tänään oli Hesarissa juttua Repovedestä. Artikkelissa oli poimittu tärkeitä asioita luonnon sekä ihmisen yhteiselosta Repovedellä. Luontomatkailu on aina tasapainoilua luonnon ja yrittäjän toimeentulon kanssa. Repovedellä tämä on vielä jopa muita alueita haastavampaa, koska kansallispuisto on vielä niin nuori. Polut eivät ole vielä asettuneet uomiinsa ja kävijämäärät kasvavat. Kukaan ei pysty ennustamaan tulevan vuoden tai edes seuraavan päivän käyntimääriä. Myös alueen matkailu sekä palvelut ovat vielä varsin lapsenkengissä.

Repoveden polut saavat kiitosta ja parjausta. Heikkojalkaiset, lapsiperheet ja luonnossa harvemmin liikkujat kiittelevät helpoiksi tehtyjä polkuja, kaiteita, opasteita ja muita rakenteita. Kaiken kokeneet eräjormat taas haukkuvat ne alimpaan helvettiin ja menevät puistossa omia polkujaan. Merkityillä poluilla on tosiaan se hyvä puoli, että ne vievät kulkijat pois kaakkureiden pesiltä sekä muilta aroilta paikoilta. Polun vieressä maasto on selvinnyt ilman turhaa kulumista.

Tästä päästään aina niin helposti aiheeseen kenelle kansallispuisto on tarkoitettu. Luonnolle, tietenkin, mutta samalla myös ihmisille osana luontoa eli virkistymiseen ja retkeilyyn. Jos kävijöitä on liikaa niin pitäiskö niitä jotenkin rajoittaa ja jos pitäisi niin miten? Kysymykset eivät ole helppoja, eikä niihin löydy tekstistä vastauksia mutta hyviä mielipiteitä aiheeseen on tullut tutuilta Repoveden vakiokävijältä. Tässä LINKKI artikkeliin.

Historiallista yhteistyötä

Kuva; UPM arkisto

"Kansa, joka ei tunne menneisyyttään ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten." Näin on muinoin lausunut varsin viisas herrasmies ja Mannerheimristin-ritari Adolf Ehrnrooth. Lause kätkee paljon viisautta, jota nykyään monikaan ei tunnu sisäistävän.

Viime tiistaina oli Kouvolan kasarminmäellä mielenkiintoiset luennot Kouvolan sotahistoriasta ja sen tuotteistamisesta. Valitettavasti auditoriossa on kovin paljon tyhjiä penkkejä, joka osaltaan kertoo karua kieltä paikallisten kiinnostuksesta omaa historiaansa kohtaan.

Luennon jälkeen virinneessä keskustelussa nousi jälleen pintaan kysymys tekeekö Kouvolassa matkailualan yritykset riittävästi yhteistyötä. Kovasti kädet nousivat ja vastailtiin myönteisesti. Itseäni mietitytti enemmänkin kysymys mitä se todellinen yhteistyö on. Minusta ei riitä, että yritykset laittavat toistensa tiedot nettisivuilleen ja kertovat toisesta yrityksestä jos joku siitä sattuu vahingossa jotain kysymään. Tai kyllähän sekin on tavallaan yhteistyötä mutta passiivista sellaista, enkä usko sen olevan pidemmässä juoksussa kovinkaan tuottoisaa tai kehittävää.

Aktiivinen yhteistyö on yhdessä tekemistä. Luodaan kokonaisuus, jossa yritykset aktiivisesti tuovat oman panoksensa ja saavat siitä ansaitsemansa hyödyn. Tälläinen yhteistyö on tietenkin haastavampaa. Silloin vaaditaan, että molemmat yritykset ovat samalla aaltopituudella, tuottavat samantasoisia palveluita, omaavat samanlaisen bisnesetiikan. Ja mikä tärkeintä, pystyvät luottamaan toisiinsa. Tälläistä yhteistyötä tällä seudulla ei monikaan yritys tee ja sitä tarvittaisiin lisää, jotta voisimme kehittyä eteenpäin. Tunnen olevani onnekas, kun olen onnistunut löytämään hyvät yhteistyökumppanit.

Tulevaan kevään kohinaa

23.huhtikuuta 2011 näytti Ruskiasalmi tältä.

Tänään oli Orilammen Majalla Repoveden kansallispuiston sopimusyrittäjien palaveri, jossa käytiin läpi tulevaa kautta sekä puistoon kuulumisia. Tulevalla kesälle valmistuu Vuoden Retkikohde 2012-tittelin myötä saaduilla rahoilla uusi nuotiopaikka sekä kanoottilaituri Kuutinlahdelle, Mustavuoren kodasta hieman itään eli Kuutinkanavalle päin. Valkjärven nuotiopaikkaan tulee varattava keittokatos, joka on suunniteltu ajatellen erityisesti alueen isompia telttailevia ryhmiä, kuten leirikouluja tai partiolaisryhmiä. Lapinsalmi ja Ketunlenkki oli mietinnän alla ja sovittiin, että alueen yrittäjät välttävät Lapinsalmen ja Kapiaveden tulipaikkojen käyttöä ruuhkaisimpaan aikaan.

Palaveri meinasi venyä yliajalle, kun Repoveden yrittäjät alkoivat yhdessä ideoimaan tulevaa kansallispuistopäivää. Päivä on siis 25.toukokuuta ja tänä vuonna se osuu sopivasti lauantaille. Vaikka monella yrittäjällä oli jo omat ryhmät sovittuina, niin yhteistyöllä saadaan järjestettyä ohjelmaa myös Repoveden retkeilijöille. 25.5 on jälleen mahdollista päästä junalla Helsingistä, Lahdesta sekä Kouvolasta Hillosensalmen Asemalle. Hillosensalmen Asemalla vietetään myös samana päivänä täysin uudistuneen kahvilan avajaisia.

Kansallispuistopäivä näkyy myös puiston sisällä. Olhavalla on mahdollista viime vuoden tapaan päästä laskeutumaan alas kalliolta ja Kuutinkanavalla on tarjolla soppaa sekä nokipannukahvia. Kuutinkanavalta saa vuokrattua myös kanootteja ja venetaksi palvelee yksittäisiä retkeilijöitä sekä pienryhmiä kansallispuiston ja Hillosensalmen välillä. Kansallispuistopäivän tapahtumia tullaan keräämään facebookiin tehdyn tapahtumapäivän alle, joten siellä voit pysyä ajantasalla. Samalta sivulta löytyvät myös junan aikataulut. Tässä LINKKI sivuille.

Visiitti Kouvolaan?

Kouvolan Matkailun toimistosta kävelykadulta voi käydä kysymässä kuulumisia Kouvolan matkailurintamalta tai käydä ostamassa paikallisten yritysten tuotteita. visitkouvola.fi

Viime keskiviikkona oli Kouvolan seudun matkailun MasterPlanin julkistamistilaisuus Kuusankoski-talolla. Tarjolla oli isoja visioita, kylpylää aikuiseen makuun Kuusankoskelle, resorttia Tykkimäen kupeeseen, moottorirataa Tillolan kankaille sekä tietenkin kaikkea uutta myös Repovedelle.

Matkailu tuntuu olevan nykyään monessa paikassa varsinainen tulevaisuuden kultakaivos. Sen uskotaan olevan ratkaisu masentavaan lamaan ja työttömyyteen tai tuovan ison määrän veroeuroja alueelle. Kouvolassa on monet savupiiput jo sammuneet, joten matkailun toivotaan tuovan myös uusia työpaikkoja. Todellisuudessa yhtälö ei ole niin yksinkertainen. Matkailuun tarvitaan aina laadukkaita palveluita ja hyvistä sekä ammattitaitoisista tekijöistä on jo nyt esimerkiksi Kouvolan alueella pulaa. Toinen huomioitava asia on matkailualan naisvaltaisuus. Naisen euro on 80 senttiä, joten matalapalkkaisella palvelualalla työssä käyvä nainen ei pysty elättämään yksin työssäkäyvänä perhettään samalla tavalla kuin tehtaalla rullia kolmevuorossa pyörittävä mies.

Mutta hyvä asia on kuitenkin, että Kouvola on kääntänyt katseensa matkailuun ja sen kehittämiseen, koska sitä tämä alue kipeästi tarvitsee. Matkailualan kehittyessä tulee aina kerrannaisvaikutuksia ja niiden kautta myös uusia työpaikkoja. Uutta rakennettaessa tai vanhaa korjatessa tarvitaan rakennusmiestä ja asiakasvirtojen kasvaessa myös kuljetuspalveluita ja näin saadaan työpaikkoja myös perheen kaksilahkeisille.

MasterPlanin hienoista suunnitelmista puuttuu vielä muutama olennainen osa, eli tekijät sekä rahat. Tässä taloustilanteessa rahoittajien löytäminen ei ole mikään maailman helpoin tehtävä. Repoveden osalta suunnitelmat on tehty vasta vuoteen 2016, joten siihen mennessä on varmasti maailmakin jo muuttunut, puhumattakaan Repoveden alueen omasta yritysekosysteemistä. Vanhoja lähtee ja uusia tulee. Matkailuala on hektistä ja jos et pysy aallon harjalla tai ajan tasalla niin eteenpäin meneminen voi alkaa olla vaivalloista.

Tärkeintä alueellisessa matkailussakin olisi pelata omaan pussiin. Käyttämällä oman alueen palveluita ja tekijöitä myös matkailun puolelta jää verorahatkin tänne. Kysyntä kehittää palvelua sekä luo uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Omaan pussiin pelaaminen on helpoin keino saada oman alueen matkailu nousuun. Tosin alueen yrityksiltä vaaditaan oman pussin lisäksi myös sitä kuuluisaa tiimipelaamistakin. :)

P.S. Kouvolan matkailun ihmisiä ei kannata osoittaa syyttävällä sormella uusista visioista ja suunnitelmista. Mutta jos et ole vielä käynyt oman paikkakunnan matkailutarjontaan tutustumassa niin sieltä Pohjolan Matkojen vanhasta toimistosta Manskilta se kannattaa kuitenkin aloittaa. :)

Uudet tuulet puhaltavat puistossa

SeikkailuviiKarin Kari Niemi laskeuttamassa asiakkaita Olhavalla.

Edellisessä blogitekstissä lupasin kertoa Repovedellä tapahtuvista muutoksista, joista tänään on lähtenyt maailmalle julkaisuvapaa tiedoite. Viime perjantaina yhteistyökumppanini SeikkailuviiKari Oy:n toimitusjohtaja Kari Niemi allekirjoitti sopimuksen, jossa alueella jo kauan toimineen Myrskytuuli Oy:n osakekirjat, kiinteistöjen hallinta sekä varusteet ja kalusto siirtyivät SeikkailuviiKarin omistukseen. Tällä yrityskaupalla SeikkailuviiKari nousee kiistatta Repoveden ykköstoimijaksi ohjelmapalvelupuolella.

SeikkailuviiKarin kanssa tiivistettiin toimintaa viime vuonna, koska tarjoamamme palvelut menevät mukavasti ristiin ja mahdollistivat valmiita kokonaisuuksia ja paketteja. Kari hallitsee extremet köysitoiminnot, itselläni taas kiipeilyharrastus on vuosien saatossa jäänyt vaikka nuorempana tuli Olhavan seinällä köysissä roikuttua lukuisia kertoja. Vesillä liikuttaessa Karilla on kalustoa kajakeista ja inkkareista isoihin kirkkoveneisiin sekä 12-hengen venetaksiin asti, unohtamatta kalastusta ja koskenlaskuakaan. Ryhmien kanssa vesillä liikuttaessa auttaa myös se, että meillä molemmilla on ns kipparin paperit eli vuokravenekuljettajan tutkinto suoritettuna, joka vaaditaan kun vesillä kuljetetaan asiakkaita. Itse taas olen hoitanut opastus- ja muonituspuolta, koska niihin minulta löytyy vahva koulutus, kokemus sekä ammattitaito. Suurta osaa on näytellyt myös yritykseni käytössä olevat toimipisteet ympäri puistoa. Ja unohtamatta tietenkään aviomieheni ja osakkaani Samin osaamista markkinoinnissa sekä viestinnässä Aptualissa.

Tällä loistavalla yhdistelmällä vedimme viime kaudella useita asiakasryhmiä läpi. Muutamalla keikkaeräoppaalla täydennettynä suurin ryhmämme viime kesänä oli vajaan 90 hengen suomalais-saksalainen ryhmä pääkaupunkiseudulta, jossa opastuskielenä käytettiin savoa, saksaa sekä englantia. Ryhmälle toteutettiin kolmen aktiviteetin lisäksi myös ruokailut ja kuljetus. Lisäksi järjestimme tasokkaat tilaisuudet muutamalle ministeriölle sekä useille isommille yrityksille. Viime viikon yrityskauppa tulee lisäämään mahdollisuuksia ja toimintakapasiteettia tulevalle kaudelle vielä entisestään. :)

Voi, voi koski!

Voikosken tehdasaluetta yläjuoksulta kuvattuna. Kuva on peräisin isän puolen suvun arkistoista, eikä kuvausvuodesta ole tarkkaa tietoa.

Tämän päivän Kouvolan Sanomissa oli mukavia uutisia Kouvolan ja Mäntyharjun rajalta, kun paikallinen kaasutehdas Oy Woikoski Ab kertoi investointisuunnitelmistaan ja rakentavansa Kokkolaan kokonaan uuden kaasutehtaan. On todella mukava kuulla, että kaasubisneksellä menee hyvin vaikka kaikkialla muualla yritysmaailmassa uutiset koskevat lähinnä lomautuksia ja irtisanomisia. Woikoski on muutenkin ollut uutisissa viime vuoden aikana, perheyhtiö täytti nimittäin pyöreät 130 vuotta.

Yhtiön tarina alkaa siis jo vuonna 1882, jolloin Knut August Palmberg aloitti yritystoiminnan kimröökitehtaalla Vehkalahdessa. Kimrööki on hienojakoista hiiltä, jota on muinoin käytetty mustana väriaineena mm maaleissa ja painatuksissa. Yrityksen kasvaessa toiminta siirtyi isä Knutilta poika Bertilille ja samalla Vehkalahdelta Valkealaan Tirvalle. Tirvalla tehtaan toimintaan tuli mukaan myös saha sekä kemiantehdas, joka tuotti talia sekä steariinia. Pian jäi myös Väliväylällä virtaavien Tirvan koskien vesimäärät pieniksi ja tehdas muutti nykyisele paikalleen Voikoskelle. Tehtaan johto on siirtynyt samassa suvussa isältä pojalle, Bertilin jälkeen Svenille ja sittemmin Clasille. 130 vuoden kunniakkaaseen historiaan mahtuu monta värikästä vaihetta, tarkemmin yhtiön tarinan voit lukea tästä linkistä.

Voikosken kerrotaan saaneen nimensä jo ammoisina aikoina, jolloin Vuohijärveltä on matkalaiset soutaneet kohti yläjuoksua ja suunnitelleet jatkavansa matkaa edelleen vesitse kohti pohjoista. Mutta Voikosken kohdalla on matka tyssännyt ja veneestä on kuulunut huudahdus "Voi, koski!"

Terveisiä puistopalaverista

Tänään itsenäisyyspäivän aattona oli Repoveden sopimusyrittäjien palaveri Mäntyharjun kunnantalolla. Ennen  palaveria Piia Mäkilä piti infopläjäyksen liittyen Mäntyharjun Repoveden Pohjoinen portti -hankkeeseen. Mäntyharjun hanke on erinomainen lisä Repoveden alueen retkeilijöille. Se tuo mukanaan aivan uudenlaisen tavan päästä tutustumaan paikalliseen luontoon sekä palveluihin. Hankkeessa on mukana iso joukko alueen matkailuyrittäjiä, Repovalkea Oy/ Tervarumpu mukaan lukien. Hankkeen on tarkoitus valmistua ensi vuoden aikana.

Myös Repoveden kansallispuistoon on tulossa uudistuksia. Nyt syksyn aikana on jo rakennettu huussit Valkjärvelle Sukeltajaniemeen sekä Tervajärvelle Talakseen, molemmat palvelevat myös esteettömyyttä hakevia retkeilijöitä. Valkjärven nuotiopaikka muuttuu varauspaikaksi ryhmille ja sinne rakennetaan keittokatos. Monet leirikoulu- ym teltoilla yöpyvät ryhmät ovat toivoneet varauspaikkaa, jotta ennalta suunniteltu reissu ei menisi mönkään illan suussa telttapaikkoja etsittäessä. Repoveden nuotiopaikat ovat melko pieniä, eikä useammalle teltalle ole niissä juurikaan tilaa, joten ongelma on jatkossa ratkaistu Valkjärven varauspaikalla.

Jokamies-retkeilijät saavat korvaavan tulipaikan Kuutinlahdelta, Kuutinkanavan ja Mustavuoren varauskodan välistä, johon rakennetaan myös kunnollinen laituri vesillä liikkujia varten. Muuten puisto valmistautuu tällä hetkellä sydäntalven saapumiseen. Järvet ovat jo jäässä mutta jäät ovat vielä heikkoja, eivätkä kanna edes pilkkimiehiä, joten retkeilijöidenkin kannattaa pysyä maalla. Repovedellä on vahvoja virtauksia mm Kuutinkanavalla, Lapinsalmessa, Ruskiasalmessa sekä monissa järvissä on paljon pohjalähteitä, joten jäillä kannattaa läpi talven liikkua varoen. Latuja alueelle aletaan ajamaan, jahka jääpeite vahvistuu mutta metsäsuksien jälkiä näkyi puistossa jo tänäänkin.

Kuva on otettu viime sunnuntaina 2.12.2012 Repoveden Valkjärveltä.

Sata lasissa

Tämä on Repovalkean sadas blogiteksti. Vau. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon. Nämä sivut on alunperin luotu yritykselleni alkuvaiheen nettisivuiksi. Toiminimenä Repovalkea aloitti keväällä 2010, joten ensi keväänä on tulee siis kolmas vuosi yrittäjänä täyteen. Yrityksen alkuvaiheen kolme vaikeinta kuolemanlaaksoa on siis jo ohitettu, jolloin nähdään onko yrityksellä tulevaisuutta. Kolmen vuoden aika yritys on kasvanut jo osakeyhtiöksi, toimitilat ja liikevaihto on kasvanut mukavan tasaisella tahdilla. Jopa niinkin ripeällä tahdilla, että en olisi sitä kolme vuotta sitten vielä uskonut. Ja nettisivutkin löytyvät nykyään osoitteesta tervarumpu.fi keväälllä 2011 tulleen aputoiminimen myötä.

Kun uudet nettisivut valmistuivat, mietin kovasti mitä näille sivuille pitäisi tehdä. Blogaaminen on suosittua vasta lähinnä muodin tai kotiäitien piireissä, eikä kukaan pitänyt ainakaan mitään tunnettua luonnosta, retkeilystä tai paikallishistoriasta kertovaa blogia. Mutta sellaiseksi nämä sivut kuitenkin jäivät, koska tykkään kirjoitella erilaisia tekstejä, tarinoita tai kommentteja. Tämän blogin myötä olen tänä vuonna päässyt kirjoittamaan tai antamaan asiantuntijavinkkejä mm matkailulehti Mondoon, verkkolehti Taloussanomiin sekä Metsäalan toimihenkilöiden Metsätalous-lehteen, joten blogin jatkaminen ei ollut mitenkään huono päätös.

Vajaan kolmen vuoden aikana, eli (4/2010 - 10/2012) sivuilla on vierailtu lähes 30 000 kertaa. Suosituimmat tekstit ovat keränneet reilusti yli 1000 katselukertaa. Tällä hetkellä blogissa liikutaan vajaan sadan ja reilun kolmen sadan lukukerran välillä per teksti, ja kuukausittain blogissa käy tasaisesti yli 1000 vierailijaa. Blogin ulkoasu on graafikkosiskoni Anun käsialaa. Anun kanssa myös aikoinaan hiottiin Repovalkean logoakin. Fontin valinta oli Anun ehdotus mutta ketturepolainen on allekirjoittaneen omasta kynästä. :)

Patikkapolkuja ja politikointia

Jotkut päivät menevät metsässä ja jotkut taas istuessa erilaisissa seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa. Tänään oli jälkimmäisen vuoro. Ensin puolen päivän jälkeen esiteltiin Kouvolan elinkeinoyhtiön eli Kinnon toimesta uutta matkailun Master Plania ja illan edellä oli Y4 eli kaupungin yrittäjäilmapiiriä käsittelevä keskustelutilaisuus. Sinänsä mielenkiintoisia molemmat, ja toisiaan tukevia. Tosin tänä syksynä on valtuustovaalit ja Kouvolan 75 edustuspaikkaa tippuu 59:ään. Tämän takia vaalitaistelu on jo nyt hyvässä vauhdissa ja tänäänkin kuulluissa puheenvuoroissa piti käyttää ehdokassuodatinta. Jollain ehdokkailla oli jopa paha tapa alkaa puhumaan aivan keskusteluaiheen vierestä ja trollaamaan vain omaa vaaliteemaansa.

Matkailun Master Planissa ei sinänsä tullut mitään uutta ja ihmeellistä esille mutta omituista oli, miten se keskittyi lähes puhtaasti Repoveden palvelujen tai konsulttien mielestä palvelumattomuuden käsittelyyn. Ja taas samat vanhat ideat oli hyvässä kierrätyksessä. Puistoon pitäisi saada hotellia ja ravintolaa, chalet-huviloita ja kahvila. Retkeilykeskusta, infopistettä ja luontotupaa. Luontokeskus, jossa voisi alueen oppaat odottaa ryhmiä opastettavaksi ja ohjelmapalveluyrittäjät kaupata omia tuotepakettejaan, välinevuokraustakaan unohtamatta. Ja kun nämä kaikki on rakennettu, niin asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista tuoden rahaa alueelle ja veroeuroja kaupungille.

Enpä tuohon osaa enää enempää sanoa. Minusta alueen kehittämisen pitäisi lähteä liikkeelle jo olemassa olevasta eikä mistään korkealentoisista visioista. Tärkeintä on alueen luonto ja sen säilyminen. Ei sitä pidä yrittää rahastaa, eikä Repoveden ruskaa pidä yrittää peittää millään neonmainosvaloilla tai liiallisella rakentamisella. Repovedelle tullaan hakemaan rauhaa. Monet löytävät sen jo heti Lapinsalmelta, toisten pitää taas lähteä kauemmas sydänmaille, omaan yksinäiseen niemennokkaansa lammen rannalle. Jos Repoveden luonto rikkoutuu, ei matkailullakaan ole enää mitään mitä markkinoida. Toivottavasti tämä ajatus pysyy kirkkaana myös konsulttien ja muiden markkinamiesten mielessä vaikka se tänään hienoista slaideista puuttuikin.

Kaupallista mustikankeräämistä kansallispuistossa

Repoveden kansallispuiston mustikoita matkalla jatkojalostettavaksi.

Heinäkuun lopulla, jälkeen suurien sateiden, ovat työpäivät Repovedellä venähtäneet pitkiksi. Tänään lämmittelin saunaa vielä illalla kuuden jälkeen. Kotiinlähtöä suunnitellessani Tolosen talolle osui samaan aikaan kaksi naista, jotka olivat juuri tulleet metsästä. Puistoon lähtiessään he tulivat hakemaan kahvilalta kartan ja samalla huomasin heillä molemmilla mukana viiden litran marjaämpärit. Kansallispuistossa on marjojen kerääminen retkeilyn ohessa sallittua ja monella päiväkävijälläkin näkee näin marja-aikana ämpärit mukanaan.

Kerroin mielestäni muutaman hyvän marjapaikan ja minkälaisissa maastoissa olen tänä vuonna huomannut suurimmat mustikat. Naiset kiittelivät vinkeistä ja lähtivät matkaan. Joten kun he nyt tulivat takaisin, kävin vielä kysymässä miten marjaretki oli sujunut. Molemmat olivat tyytyväisillä mielin, ämpärissä oli mustikat talven varalle ja Repoveden hulppeat maisemat olivat virkistäneet mielen. Kansallispuisto oli siis jälleen toteuttanut tärkeän tehtävänsä kansalaisten ulkoiluttamisessa.

Kun lähdin ajamaan Saarijärven sisääntulon ylämäkeä, huomasin auton ja peräkärryn, jotka olivat pysäköitynä tien laitaan. Hiljensin vauhtia, koska oudon näköinen viritelmä pisti silmään. Peräkärryssä oli pinottuina laatikoita, joista osa oli peitelty pressulla. Pressu oli kuitenkin nostettu syrjään ja yksi isoista laatikoista oli näkyvissä. Pysäytin auton kokonaan ja jäin ihmettelemään, miksi ihmeessä joku on käynyt keräämässä lehtiä puistosta. Ensi silmäyksellä näytti, että laatikko oli aivan vihreä mutta tarkempi tiirailu osoitti, että laatikossa oli mustikanvarpuja marjoineen. Ja kun vilkaisin tien oikealle puolelle huomasin itämaisen näköisiä pieniä miehiä, jotka piilottelivat puiden ja kivien takana aivan tien vieressä.

Olin kyllä jo kuullut kyliltä huhuja marjanpoimijoista mutta olin jättänyt ne omaan arvoonsa. Ja kun olin lukenut roskaisista mustikoista ja poimijoiden rikkomista varvikoista, en sitäkään oikein ollut uskonut. Mutta niinhän se menee, että suomalainen ei usko ennenkun näkee omin silmin. Ja kyllä siitä muussiintuneesta ja peräkärryssä pölyyntyneestä mustikkakuormasta oli sanat luomu ja ekologisuus kaukana.

Kansallispuistossa liiketoimintaa harjoittavilta matkailuyrityksiltä vaaditaan sopimus maanomistajan, eli Metsähallituksen kanssa. Samassa sopimuksessa yrittäjä sitoutuu noudattamaan puiston sääntöjä sekä toimimaan kestävän kehityksen vaatimalla tavalla, luontoa vaalien. Ja hyvä niin, koska ainoastaan luontoa ja muita ihmisiä kunnioittavalla bisnesetiikalla on tulevaisuutta. Mutta ilmeisesti nämä säännöt eivät päde marjabisnestä harjoittaviin yrityksiin?

Repoveden Pohjoinen Portti




Repovedelle on ensi vuonna luvassa uusia reittejä ja uusia maisemia.

 Repoveden Kansallispuiston ja sen palvelut ovat muutaman viime vuoden aikana kehittyneet huimaa vauhtia. Kiitosta tästä voi puhtaasti antaa puistonhoitaja Aarno Tervoselle sekä Repoveden uudistuneelle ja nuorentuneelle yrittäjäkaartille, jotka ymmärtävät yhteistyön merkityksen ja jaksavat tahkota hyvällä vauhdilla eteenpäin. Muutama vuosi sitten parjattiin Repoveden alueen olevan pysähtyneessä tilassa, koska vanhat yrittäjät ovat kehityksen jarruna. Tämä on siis nyt jo mennyttä aikaa, ja puiston nykyinen palvelutarjonta on jo koko Suomen mittakaavassa laajaa sekä edistyksellistä. Repovesi on kehittynyt huimaa vauhtia ja alueen kehitystä tullaan ihailemaan jo ihan ministeriötasolta asti.

Repoveden hyvä draivi on tarttunut puiston pohjoiseen kuntaankin, eli Mäntyharjulle. Mäntyharju näki puistossa mahdollisuuden, joka on vielä hyödyntämättä. Mäntyharju tunnetaan jo entuudestaan puhtaasta ja kauniista luonnostaan, joten on itsestään selvää, että myös Repovesi sopii Mäntyharjun imagoon ja toisin päin. Perusteellisen hankesuunnittelun myötä Mäntyharjulla alkaa projekti; Mäntyharju -Repoveden Kansallispuiston Pohjoinen Portti. Mäntyharjulta rajennetaan hankkeen myötä retkeilyreitti Repovedelle. Eikä matkakaan ole mahdoton, reilut 30 kilometriä eli kahden päivän matka. Reitti valmistuu ensi vuodeksi, eli juuri sopivasti Repoveden kansallispuiston 10 vuotissyntymäpäiville.

Reitti on Suomen ensimmäinen, joka tulee täyttämään eurooppalaisen retkeilijän vaatimukset. HKI-Vantaan lentokentältä junalla Mäntyharjulle, josta pääsee suoraan junasta retkeilyreitin alkuun. Viimeiset ostokset ja eväät voi ostaa lähikaupoista Mäntyharjulta. Ja jos matkustaminen jo tässä vaiheessa uuvuttaa, on Mäntyharjullakin mahdollista majoittua viehättävässä b&b-paikassa. 15 kilometrin päässä Mäntyharjulta on muutama majatalo sekä vuokramökkejä, joissa voi yöpyä mukavasti lakanoiden välissä tai omassa makuupussissa. Seuraavana aamuna tukevan aamupalan jälkeen voi majataloista ostaa vielä retkieväät seuraavalle päivälle.
Toisena retkipäivä on jo ehditty Repoveden kansallispuistoon. Puistossa on nykyisin tarjolla retkeilijöille hostellityyppistä majoitusta, aamupalaa sekä retkievästä. Mutta samalla tarjolla on myös oppaiden palveluita, ohjattua viikko-ohjelmaa sekä kanoottien, kajakkien tai kickbiken vuokrausta. Puistossa vierähtää helposti päivä tai kaksikin. Ja kansallispuistossa on jo useita eri tasoisia ja -hintaisia majoitusvaihtoehtoja, ilmaisista laavuista maksullisiin varauskotiin ja saunallisiin vuokramökkeihin asti.

Puistosta matkaa voi jatkaa joko patikoiden tai sillä ainoalla bussivuorolla välillä Kouvola-Mäntyharju-Kouvola, joka tosin ei enää jatkossa kulje kuin arkisin. Mäntyharjulta Repovedelle tuleva uudistettu retkeilyreitti on myös monimuotoinen, retki on mahdollista tehdä patikoiden, meloen tai pyöräillen. Matkalle osuu myös paljon geokätköjä ja monipuolisia maisemia erämaisista metsistä kuvankauniiseen maalaismaisemaan. Reitti on herättänyt paljon kiinnostusta eurooppalaisten mutta myös pääkaupunkiseudun retkeilijöiden keskuudessa. Junalla liikkuminen retkeilyreitin alkuun on edullista sekä ekologista, ja retkeilijän reppukin kevenee kun teltan ja ylimääräiset ruuat ja kantamukset voi huoletta jättää pois nykyisen palvelutarjonnan myötä.

Tässä on linkki, josta löytyy Mäntyharjun hankesuunnitelma. Mäntyharju -Repoveden kansallispuiston pohjoinen portti

Mustikoita myytävänä

Repoveden Ruskiasalmi 1960-luvulta

Eilen julkaistun Valkealan Sanomien kolumnin oli tarkoitus kuvastaa yhtä kohtaa nuoren yrittäjän arjesta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan tehdä sitä mistä tykkään. Se ei ole mitenkään tuottoisaa tai helppoa, eikä sitä voi vielä edes hyvällä tahdollakaan bisnekseksikään kutsua. Mutta sitä teen kuitenkin läpi vuoden, olen metsässä. Ja minusta on kovin mukavaa, jos pääsen keskittymään vain omiin tekemisiini. Minusta olisi myös varsin mukavaa, jos muutkin voisivat tehdä samoin. Eli keskittyä tekemään sitä, mikä on kivaa, eikä keskittyä muiden tekemisiin. Mutta täällä Kymenlaaksossa se kateus voittaa kiimankin, joten tässä siis Valkealan Sanomissa 22.3.2012 julkaistu Horisontti-teksti.

Myydään mustikoita itsepoimintana

Monen valmistuvan nuoren mieleen saattaa juolahtaa ajatus yrittäjyydestä ja omasta firmasta. Nykypäivänä vakituiset työpaikat ovat kiven alla ja eläkkeelle lähtevien tilalle ei enää mitenkään automaattisesti palkata uutta ja nuorta työvoimaa. Nuoret tietävät mitä tarkoittaa määräaikaisuus, osa-aikainen ja pätkätyöt. Pidemmän päälle ansioluettelon rikkonaisuus ei näytä hyvälle. Eikä mieltä todellakaan lämmitä se, että pätkätöistä ei kerry kunnolla eläkettä. Vuokratyövoimaa välittävän firman palkkalistoilla voi myös olla aika varma, että pahimmassa tapauksessa pitkistä sairaslomista ei tiliä kerry.

Nuorilla on yrittäjyydestä usein myös aika ruusuisen vaaleanpunaisia kuvia. Pahimmassa tapauksessa hidas elämäntapa ja downshiftaaminenkin yhdistetään yrittäjyyteen. Jos mielikuva yrittäjyydestä on vapaammassa elämänmuodossa ja starttirahassa, niin silloin suosittelen harkitsemaan sitä vaihtoehto Beetä. Yrittäjyys on omalla tavallaan vapaampaa mutta samalla se myös sitoo. Yrittäjän on tehtävä silloin kun niitä on tarjolla eikä silloin kun huvittaa. Tämä taas saattaa aika herkästi tarkoittaa sitä, että seuraavat vapaat ovat vasta silloin kun kalenterissa ei ole mitään merkintöjä eikä viiden peräkkäisen työpäivän jälkeen perjantaina.

Kun ajatus yrittäjyydestä alkaa olla oikean suuntainen, niin ei tarvita enää kuin kolme asiaa. Ensimmäisenä on tietenkin se hyvä liikeidea. Ja idean olisi oikeasti oltava hyvä muidenkin kuin vain äidin mielestä. Mielestäni parhaimmat liikeideat ovat sellaisia, jotka tavallaan ovat jo olemassa mutta mitä muut eivät vielä ole keksineet. Sellaisia, joille on kysyntää ja joita on suhteellisen helppo toteuttaa. Otetaanpa esimerkkinä vaikka tuo otsikko. Kuka hullu muka maksaisi marjojen poimimisen ilosta, kun niitä saa metsästä ilmaiseksikin?

Varmaankin sellainen kolmannen polven kaupunkilainen, joka haluaisi kovasti poimia metsästä kotimaisia mustikoita mutta ei tiedä mistä niitä löytyy, paikallista kauppatoria lukuun ottamatta. Sinulla taas sattuu olemaan tiedossa varsin hyvä mustikkapaikka mutta et oikein mustikoista välitä, eikä sinua huvita niitä kerätä. Todennäköisesti edellä mainittu kotimaisten mustikoiden ystävä ja siis potentiaalinen asiakas myös pelkää eksyvänsä marjametsään, joten kannattaa harkita tarjoamasi täydellisen mustikkapaikan aitaamista. Silloin asiakas ei pääse eksymään ja sinulla on taas yksi myyntilause lisää. Ja kun vielä kerrot, että rakentamasi aita on niin vahvaa tekoa, että se pitää myös metsien sudet ja karhutkin poissa, asiakas on jo käytännössä ostanut mustikkasi. Tässä on siis yksi ajatusleikki yritysideasta. Alkuun vitsiltä kuulostanut ajatus onkin ehkäpä ihan toteutuskelpoinen.

Seuraavaksi pitää selvittää miten tämä toteutetaan. Jos aloittaa suomalaisittain, niin silloin tulee mietittyä, onko naapurilla kenties vieläkin parempi marjapaikka tarjolla tai onko hän saanut jopa saman ajatuksen. Tuskin on. Aidan rakentaminenkaan ei ole ydinfysiikkaa. Sitten vain mietitään kenelle marjapaikkaa kannattaa alkaa kaupittelemaan ja millä korulauseilla. Naapurin seitsemänkymppinen Hellä tuskin on hyvä kohde, koska hän tietää lähimetsien marjapaikat sinua paremmin eikä edes pelkää karhuja. Loppu onkin sitten aika pitkälti matematiikkaa, pitää miettiä numeroita, jotka liittyvät erilaisiin vakuutuksiin, kuluihin ja muihin kustannuksiin, kulutettuun aikaan ja elämiseen tarvittavaan rahasummaan.

Kolmijalkainen pöytä ei keiku. Joten yrittäjyydessä on kolmaskin tärkeä asia, joka liittyy omaan jaksamiseen. Alussa selkään taputtelijoita kyllä riittää ja asiat tuntuvat sujuvan varsin mukavasti eteenpäin. Mutta jos sattuisi käymään niin onnellisen onnettomasti, että yritykselläsi alkaisi olla mahdollisuuksia selvitä vielä kolmantenakin vuonna, niin seläntaputtelut alkavat hieman tuntua pisteliäiltä. Tässä vaiheessa naapuriasi on todennäköisesti alkanut kiukuttamaan. Hän on tajunnut, että hänen marjapaikkansa oli parempi kuin sinulla. Mutta hänelle ollut edes juolahtanut mieleenkään alkaa kaupitella mustikoita, joita saa metsästä haettua ilmaiseksikin. Tässä vaiheessa yrittäjän uraa perhe ja hyvät ystävät ovat niitä mustikoitakin tärkeämpiä.

Marika Hänninen

Valkealan Yrittäjät, hallituksen jäsen