Tum tum tum tum

Kuva: Healing Drum, A. Kuivalainen

 Viime viikonloppuna olin mukana kaksipäiväisellä kurssilla, jossa teimme itsellemme rummut ja opettelimme erilaisia rummutustekniikoita ja rumpurentoutuksia. Ennen kurssia minulla ei ollut mitään tietoa aiheesta, kurssille ajoi puhdas kiinnostuneisuus aiheesta. Alkuperäiskansojen luonnonläheinen elämäntapa ja luontoa kunnioittava uskonto on kiehtova aihe, josta opin mielelläni aina lisää.

Ensimäisenä päivänä teimme itse rummut. Kehikko on taivutettu muotoonsa puusta ja käsitelty tervaamalla. Rummun kalvo on ohutta poronnahkaa, jonka jokainen värjäsi omannäköisekseen luonnonväreillä. Omaani valitsin pääväriksi lepän, joka kuvastaa hyvin omaa metsäistä taustaani. Kalvot punottiin kiinni kehikkoon poronnahasta tehdyillä suikaleilla.

Rummun voima perustuu sen ääneen ja äänen väreilyyn. Rummun tasaista ja kumeaa ääntä kuunnellessa mieli rauhoittuu, rentoutuu ja ajantaju katoaa. Ääni auttaa keskittymään ja tiedostamaan paremmin itsensä sekä ympäristönsä. Ja kuten arvata saattaa, on ensi kesälle luvassa retkiä, joissa kuljemme esi-isien jäljillä. Repoveden muinaishistoria on täynnä tarinoita, kalliomaalauksia ja asuinpaikkoja. Ja nyt myös rummun tuomaa mystiikkaa. :)

Tässä oma rumpuni. Ajan ja käytön myötä rumpu tummuu ja patinoituu.

Maailman paras ammatti, ehdottomasti

Maisemaa Katajavuorelta 12.lokakuuta 2014

Tänään opeopinnoissa piti etätehtävänä kirjoitella opetuspuolen lainsäädännöstä ja peilata sitä omaan alaan. Luontopuolen ala on todella värikästä, se on taas tänä syksynä huomattu. Täällä käytetään surutta ammattinimikkeitä, jotka ovat sallittuja vain kyseisen ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittaneille. Eikä kaikilla alan toimijoilla edes ole vakuutus- ja muutkaan asiat kunnossa, mistään lainvaatimista pelastus- ja turvallisuusasiakirjoista puhumattakaan. Ja siltikään niihin ei kukaan puutu. Vanhoillinen ajattelumalli on vallalla, ja se jarruttaa alan, ja koko Repoveden alueenkin kehitystä. Jos näitä riippakiviä ei joukossa olisi ja kaikki toimisivat kuinka heiltä odotetaan, niin alan arvostuskin olisi parempi. Itse en pysty kuvittelemaan, että tekisin yhteistyötä tälläisten suijareiden kanssa, jotka menevät sieltä missä aita on taatusti matalin. Mutta siis, tässä ajatusten virtaa;

Ajatuksia Luontopuolen opetuksesta

Luonto-ohjaajan ammattitutkintoa sekä erä- ja luonto-oppaan erikoisammattitutkintoa leimaa heppoisuus. Muistan kun joskus muinoin kerroin ajatuksistani lähteä opiskelemaan eräoppaaksi, niin vastaus oli ”Eihän se ole edes mikään ammatti!” Samassa keskustelussa tuli esiin myös yksi stereotypia, jonka mukaan eräoppaiksi hakevat ovat alkoholisoituneita pitkäaikaistyöttömiä, joita ei oikea työnteko kiinnosta ja he haluavat vain päästä helpolla.
Toisaalta noissakin väittämissä on perää. Syitä mielipiteeseen on varmasti useita. Vanhemmat ikäluokat ovat kasvaneet toinen jalka metsässä, joten ei heille voi opettaa puiden pilkkomista tai tulen tekemistä. Eivätkä he ikinä eksy metsään tai kerää myrkyllisiä sieniä. Siksi eräpuolen koulutettavat asiat ovat heistä itsestään selvyyksiä. Ja monesti alan eräjormat ovat parrakkaita vanhoja miehiä, joilla eau de colognena on eilinen pubi-ilta. Eikä heitä kiinnosta alalle vaadittavat pätevyydet, asiakirjat tai dokumentit. "Aina ennenkin on näin tehty!" On vakiovastaus kaikkeen.

Nykymaailma on kulkenut jo hyvän tovin eteenpäin punaisista mummon mökeistä ja perunamaista. Nykyisin kaupungeissa asuu jo kolmannen sukupolven kaupunkilaisia, eli heitä jotka eivät ole saaneet luontoon ja metsään kontaktia edes isovanhemmiltaan, koska myös he ovat jo asuneet lähiöissä. Toinen luontopuolen opetuksen kysyntää lisäävä tekijä on maahanmuuttajat sekä lisääntyvä matkailu. Suomalaisilla on perusgeeneissään metsässä viihtyminen, eikä heitä ahdista metsän hiljaisuus. Toista se on eurooppalaisilla tai muualta tulevilla. Heillä ei välttämättä ole edes kykyä liikkua juurakkoisilla poluilla eivätkä he osaa pukeutua oikein talvella. Kaikki nämä ovat asioita, joita jonkun on opetettava tai opastettava. Olen varma, että erä- ja luontopuolen koulutuksen ja osaamisen arvostus on vasta tuloillaan. Puhdas luonto on meidän iso vahvuus.

Eräpuolen koulutusta pidetään lomailuna. Ja sekin on totta. Itsekin muistan, kuinka nautin vuoden koulutuksesta täysin siemauksin. Aina oltiin menossa jonnekin metsäreissuille ja itse ei tarvinnut niitä läheskään aina edes suunnitella. Toiset ryhmäläiset antoivat kellonajan, koska lähdetään ja suunnittelivat kaiken. Itse tarvitsi vain olla paikalla ja oikein varustettuna. Vuoden aikana oli toinen toistaan mahtavampia reissuja melomaan Itärajan kuohuviin koskiin, patikoimaan saloille ja erämaihin tai hiihtovaelluksille Lapin tuntureihin.
Tämä taas saattaa antaa luontomatkailun opiskelijoille liian heppoisen kuvan alasta. Jos alalla mielii olla, se vaatii oikeasti työtä. Työpaikkoja ei ole tarjolla kuin muutamia, ja oman yrityksen perustaminen on enempi sääntö mitä poikkeus. Yrittäjyydestäkään ei saa maalata liian ruusunpunaista unelmaa, koska sitä se ei aina ole. Luontomatkailun kausiluonteisuus asettaa isoja haasteita alalle aikoville mutta onnistuessaan se palkitsee maailman parhaimmalla ammatilla.

Itse olen ollut siinä onnekkaassa asemassa, että jokaisella luokallani on ollut hyvä ryhmähenki ja etenkin erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnossa teimme vapaa-ajalla mm omia opintopiirejä, joissa itsenäisesti kertasimme mm kasveja ja eläimiä ennen tulevia tenttejä. Luokamme ikähaitari oli 17 - 70 vuotta eikä kahta samanlaisen koulutustaustan omaavaa ollut, joka oli ehdottomasti yksi luokkamme rikkauksista. Luontopuolella opiskellessa oppilaat joutuvat viettämään metsäreissuilla pitkiäkin aikoja yhdessä, joten hyvin yhteen hitsautunut luokka on vahvuus.

Omalla luokallani monet eräoppaiksi valmistuneet hyödyntävät saamaansa tutkintoa sekä osaamista oman työnsä ohella. Eräpuolen koulusta on hyötyä vaikkapa sosiaali- ja hoitopuolen ammateissa, koska se antaa hyvät valmiudet erilaisten luontopäivien suunnitteluun. Luontomatkailusta voi saada lisätuloa agribusinesten oheen. Luontopuolen tutkinnon suorittanut osaa olla asiantunteva retkivarusteiden myyjä, koska hän tietää mistä puhuu. Iso osa valmistuneista on perustanut myös oman yrityksensä, jonka avulla voi tehdä alalla omaa keikkaa ja alihankintaa.

Toisiinsa tukeutuva kaksoistutkinto on työmaailmassa iso valttikortti ja harva työskentelee täsmälleen samassa paikassa ja ammatissa valmistumisesta eläkeikään. On vaikea keksiä alaa, missä luontopuolelta tullutta kaksoistutkintoa ei voisi hyödyntää. Luonnosta saatava voimaantuminen ja sen monimuotoinen hyödyntäminen eri aloilla on aina mielessä pidettävä asia.

Missä on lepän ruska?

Suomessa on kahta leppää, harmaaleppää ja tervaleppää. Lepät on helpoin erottaa kasvupaikasta, lehdistä sekä kävyistään. Tervaleppä viihtyy rannoilla ja muissa kosteissa paikoissa. Sen runko on puumainen, tummanharmaa ja vanhemmiten siihen tulee kaarnaa. Tervalepän lehdet ovat pyöreitä, joissa on tylppä tai "lantto" pää. Lisäksi lehdet ovat tahmeita, tervaisia. Sen pienissä urvuissa eli kävyissä on pieni kanta, eli ne ovat perälliset toisin kuin harmaalepällä. Harmaalepän lehdet ovat taas suippokärkisiä ja enemmän sahalaitaisia.

Mutta miksi muihin puihin tulee komea ruska mutta ei leppiin? Lepät tekevät yhteistyötä frankia-nimisen sienibakteerin kanssa, joka elää lepän juurimukuloissa. Bakteeri pystyy sitomaan ilmasta typpeä ja luovuttaa sitä lepälle, jolloin lepän ei tarvitse kesän jälkeen kerätä typpeä talteen lehtien lehtivihreästä. Tästä syystä lepän lehdet putoavat maahan vihreinä tai tylsänruskeina eivätkä lainkaan vaihda itselleen ruskaväriä syksyisin.

Kirkasta jäätä ja aitoa Eräruokaa

Kuusaanlammen matkaluisteluradan jää kimaltaa kilpaa auringon kanssa 19.tammikuuta.

Aurinkoa ja pakkasta :) mitäpä sitä muuta kevättalveen tarvitseekaan? Paitsi tietenkin uusia ideoita tulevaa kautta varten. Yhteistyökumppani SeikkailuviiKarin Kari sai viime viikonloppuna Kuusaanlammen matkaluisteluradan auki. Termit matkaluistelu ja retkiluistelu menevät usein hyvin sekaisin mutta siis hoitamaton, auraamaton ja merkitsemätön luistelureitti järven jäällä on retkiluistelua ja huollettu, aurattu sekä hoidettu luistelurata luonnonjäällä on matkaluistelua. Matkaluistelureitillä on pituutta reilut pari kilometriä ja ensi viikonloppuna on luvassa viralliset avajaiset. Muutakin ohjelmaa Kuusaanlammelle on suunnitteilla. Kuusaanlammen sivut

Toinen yrityskumppanikin on laittanut tuulemaan ihan urakalla. Väyrysen Mika, kokki pohjoisesta on laittanut oman yrityksensä pystyyn, joka kulkee nimellä Eräkokki Mika Väyrynen. Mika hoiti ansiokkaasti jo viime vuonna Repoveden ruokailuja ja sana uudesta Repoveden kokista on kiirinyt jo kauas. Tänä vuonna Mika julkaisi oman menuunsa, joka toimii missä tahansa Repovettä, kunhan paikka on huollettavissa vesitse tai tietä pitkin. Mikan valtteja rautaisen kokin ammattitaidon lisäksi on myös vahvat erätaidot, sekä trubaduurin sielu. Samasta miehestä löytyy siis vaikka mitä, kannattaa tutustua tarjontaan. Mikan Repoveden menu on laadittu yhteistyössä paikallisten tuottajien kanssa, tarjolla on herkullista lähiruokaa, joka valmistetaan nuotiolla paikan päällä, taatusti tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Ensi keväästä alkaen siis koko Repoveden kansallispuisto toimii tilausravintolana ja menu löytyy täältä; Eräkokin sivut

Repoveden Jouluvalkeat

Repovedellä järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa Repoveden Jouluvalkeat -ilmaistapahtuma. Ajatuksena on muistuttaa Joulun alla myös rauhoittumisesta ja hiljentymisestä. Joulu on paljon muutakin kuin kiirettä, suorittamista, stressiä ja materiaa mutta valitettavasti nuo monesti jyräävät kaiken alleen. Repoveden Jouluvalkeiden tarkoitus on saada ihmiset pois joulukiireiden oravanpyörästä ja kutsua heidät talviseen luontoon, kuuntelemaan sen hiljaisuutta ja sanomaa nuotiotulien äärelle.

Torstaina 19.12 Klo 16:30 alkaen on mahdollista tulla Repovedelle, Lapinsalmen Riippusillan nuotiopaikalle. Alkuun ohjelmassa on kansallispuiston kuulumisia ja nuotiolla lämmitettyä juotavaa.
Klo 17:00 RUK:n sotilaspastori Hannu Kähärä julistaa joulurauhan luonnolle ja siellä liikkujille. Tämän jälkeen Trubaduuri Mika Väyrynen säestää muutaman kauneimman joululaulun yhteisesitykseen.

Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen. Se järjestetään iltatilaisuutena, jotta mahdollisimman monella työssäkäyvälläkin olisi mahdollista osallistua.
Sosiaalisen median väelle on FBssä luotu tilaisuutta varten tapahtuma, jossa voi ilmoittaa osallistumisensa ja sitä kautta kutsua mukaan ystäviään. Repoveden Jouluvalkeat.

Hirvijahtipäivä

Kuvatarina hirvijahtipäivästä Nuolniemen Metsästysyhdistyksen mailla, Kouvolan ja Mäntyharjun rajalla. 

Sää oli mukavan syksyinen, lämmintä +6 astetta ja tyyntä. Yöllä oli satanut, joten aamun ajoissa metsä oli märkä. Olen ollut jahdissa mukana ajonaisena jo yli 20 vuoden ajan. Tosin joskus on tullut piipahdettua passiketjunkin puolella ja siitä muistona on 6-piikkiset sarvet. :)

Aamun ensimmäisessä ajossa eräältä lammelta löytyi selkeät merkit majavista. Kouvolan pohjoisosissa ei enää paljoa majavia asusta. Osin siksi, että '80-'90 luvuilla vahva kanta söi lampien rannoilta melkein kaiken ruuaksi kelpaavan ja toisaalta myös voimakkaan metsästyksen takia. Nyt majavia on alkanut palailemaan joillekin lammille. Lammen rannassa oli vahvat polut merkkinä majavista.

Ja rannalta löytyi vielä selkeästi majavan talttahampaineen nakertamaa puuta. Aika ei riittänyt tarkempien havaintojen tekemiseen, jotta ajoketju pysyisi hyvin linjassa.

Ensimmäinen ajo päätöksessä ja passissa.

Seuraavassa ajossa oli luvassa kulttuurihistoriaa ja sykkeen nostamista. Team Nuolniemi (kylän alkuperäisväestöstä koostunut iskuryhmä) teki hyökkäyksen kylän etelälaidalla sijaitsevalle Ukkovuorelle. Sama kallio on tullut tutuksi myös 1918 sodan tapahtumapaikoista ja oli valkoisten sekä nuoren Kekkosen tukikohtana. Ja komea kalliohan se on, ei käy kiistäminen.

Tässä näkyy hirven ruokalistan kohteeksi joutunut männyn taimi. Nuoren männyn latva on joutunut parempiin suihin ja siitä aiheutuu männylle kasvun heikkenemistä ja huonoa laatua.

Ukkovuoren päältä löytyy koko Kymenlaakson korkein kohta, 158,5 metriä meren pinnan yläpuolella. Sieltä löytyy myös jäänteet vanhasta kolmiomittaustornista. Vastaavanlaisen tornin jäänteet löytyvät Repovedeltä Hauklammen vuoren päältä, Kirnuohuokon läheltä. Kolmiomittausta torneineen on ennen vanhaan käytetty maanmittauksen peruskartoituksessa ja niitä on Suomessa parhaimmillaan ollut yli 4000. Nykyisin peruskartoitus hoidetaan satelliiteilla ja ilmakuvauksilla.

Komeat on maisemat. Mikäpä se on kävellä koko päivä metsässä muun mukavan porukan seurassa. Eväät maistuivat vaikka hirvet jäivät saamatta. Havaintoja oli päivän aikana lähemmäs kymmenestä hirvestä mutta välillä ne ovat vain meitä ovelampia. :)

Syksyn kuulumisia

Aviomies on jo muutamaan otteeseen kysellyt, että koska kirjoitat blogiin. Kieltämättä kirjoittaminen on tänä vuonna jäänyt vähemmälle. Voin myöntää, että tuo nyt 10kk vanha pikkumies on rytmittänyt päiviä ihan uusiksi. Poika osaa huristella jo ihan omineen taaperokärryillä, käännöksetkin sujuvat moitteetta ja hän seisoo jo hienosti ilman tukea mutta ensimmäiset askeleet odotuttavat vielä itseään.

 Joinain päivinä olen vienyt pojan hoitoon ukille tai mummille, jolloin olen päässyt käymään Repovedelläkin. Eräs mieleen painuvimmista päivistä oli Hyvän Mielen Metsäkävely, joka toteutettiin yhdessä Metsäkeskuksen, Metsähallituksen, UPMn, KSAOn sekä SeikkailuviiKarin kanssa. Päivän teemana oli antaa metsäisiä hyvän mielen kokemuksia nuorille. :)

Toinen hiljentävä päivä oli eräs alkusyksyn lauantai. Samana aamuna oli ryhmä ajanut Hillosensalmen ohi ja aseman laiturilla oli odottanut ruumisarkku lähtöä viimeselle matkalleen kohti kylämme hautausmaata, Mäntysaarta. Vaikka aamupäivä meni elämän pysäyttävien asioiden kanssa, iltapäivällä toi mukanaa valoa. Lapinsalmella saimme vaivihkaa ihailla pienen pojan kastejuhlaa niemennokassa kalliolla. Elämä on aina täynnä yllätyksiä.

Ja tietenkin olen ehtinyt tänä syksynä hirvijahtiinkin. Porukassa olen kulkenut mukana jo yli 20 vuotta, joten ei sitä tänä vuonnakaan ihan kokonaan väliin voi jättää. Tämä kauniin syksyinen maisema on Kaisavuoren päältä, ja taustalla siintää Vuohijärven Voikosken Ponni. Harvemmin tännekään kalliolle tulisi ilman muuta syytä kiivettyä.

Pojan ja miehen kanssa on myös tehty paljon lähiretkiä. Valkmusan kansallispuistossa kävimme Moron päivätuvalla, Moron vuoren luolalla sekä pitkospuulenkillä. Pojalle hankittiin kantorinkaksi Deuterin Kid Comfort III, joka on myös kantajalle todella hyvän tuntuinen.

Ainiin, ja syyskuun alussa tuli käytyä myös taistelupari-serkkuni Piian kanssa Erävaelluksen SM-kisoissa Nuuksiossa. Uskomatonta rutistusta koko kolme päiväinen kisa. Linnuntietä kartalla naisten sarjan matka oli 75 kilometriä mutta totuushan on sitten jotain ihan toista. Molemmat olimme ensikertalaisia, joten kuudenteen sijaan voi olla enemmän kuin tyytyväinen :) tavoitteena oli ainoastaan päästä maaliin asti. Tässä linkki kisoista koostettuun VIDEOON.

Älä luota sokeasti navigaattoreihin

Tässä on siis väärät ajo-ohjeet Repovedelle.

Tänä kesänä netin karttapalvelut ovat aiheuttaneet Repovedellä tavallista enemmän päänvaivaa. Monet käyttävät puhelinten navigointipalveluja ja puhelimet taas netin karttaselaimia. Niistä tunnetuin on Googlen Maps. Aiemmin Google Maps yritti ajattaa etelän suunnasta Repovedelle tulijat surutta puomeilla suljetun tien läpi. Korjausten myötä vanha puiston halki tuleva tie saatiin Googlen Mapsiin merkittyä suljetuksi mutta samalla ongelma vain paheni. Tällä hetkellä ohjelma ajattaa puistoon tulijat Puolustusvoimien Pahkajärven harjoitusalueen läpi. Alueen tiet ovat onneksi suljettu puomeilla, koska alueelle vahingossa joutuminen on jo hengenvaarallista. Google Mapsia voidaan muokata Mapmakerilla, ja sinne on tehty muutokset vääristä ajo-ohjeista. Mutta Mapmakerin kautta tulevat muutokset vaativat hyväksynnän Googlelta ja eivät tapahdu hetkessä.

Jos siis mielit lähteä Repovedelle marjametsään, muista sulkea navigointiohjelmat ja hae vaikkapa Kouvolan Matkailun toimipisteestä Manskilta perinteinen paperikartta mukaan.

Vuohisen Laukka

Kyllä, tänään 2.heinäkuuta Repoveden mustikat näyttivät tältä :)

Huomenna aamusta pääsen pitkästä aikaa useamman päivän retkelle, kun lähden kollegani SeikkailuviiKarista eli Senjan pariksi vetämään kahden päivän melonnan parin kymmenen hengen ryhmälle. Tarkoituksena on lähteä matkaan kanooteilla Miekankosken alapuolelta ja meloa ensimmäisenä 20 kilometrin matka Linnasaaren sekä Haukkavuoren ohitse Linkkumyllyyn.
Linkkumyllyssä koko retkueelle on varattu majoitus mukavasti lakanoissa. Lisäksi tarjolla on ruokaa sekä saunaa idyllisessä puutarhamaisemassa, ja mikä parasta illalle on sattunut yksi kesän konserteista. KIESTINKI -naisen tarina sodassa ja sen jälkeen on PMMP:n Paula Vesalan sekä huippuviulisti Pekka Kuusiston käsialaa, ja kertoo ihastuttavia sekä itkettäviä tarinoita naisesta sodan jaloissa.

Seuraavana päivä matka jatkuu kohti alavirtaa ja Voikoskea sekä Vuohijärveä. Toisen päivän osuus on 15 kilometriä ja retki loppuu Hillosensalmen asemalle. Luvassa on kauniita maisemia, vesiluontoa, historiaa, kulttuuria, kaunista säätä sekä leppoisaa ja mukavaa yhdessä oloa. Tämä ilta menee tavaroita kuivapusseihin pakatessa, yritän muistaa ehtiä laittaa facen kautta kuulumisia reitin varrelta. :)
Reitti on mahdollista meloa omatoimisesti ja se on paketoitu nimellä Vuohisen laukka. Tosin meidän ryhmälle melontaa on hieman nipistetty molemmista päistä, jotta se olisi mahdollista toteuttaa kahdessa päivässä.
Linkit;
Vuohisen Laukka tervarumpu.fi/vuohisenlaukka
Linkkumylly linkkumylly.fi
Hillosensalmi hillosensalmi.fi

Krook! Krook!

Tänään oli Hesarissa juttua Repovedestä. Artikkelissa oli poimittu tärkeitä asioita luonnon sekä ihmisen yhteiselosta Repovedellä. Luontomatkailu on aina tasapainoilua luonnon ja yrittäjän toimeentulon kanssa. Repovedellä tämä on vielä jopa muita alueita haastavampaa, koska kansallispuisto on vielä niin nuori. Polut eivät ole vielä asettuneet uomiinsa ja kävijämäärät kasvavat. Kukaan ei pysty ennustamaan tulevan vuoden tai edes seuraavan päivän käyntimääriä. Myös alueen matkailu sekä palvelut ovat vielä varsin lapsenkengissä.

Repoveden polut saavat kiitosta ja parjausta. Heikkojalkaiset, lapsiperheet ja luonnossa harvemmin liikkujat kiittelevät helpoiksi tehtyjä polkuja, kaiteita, opasteita ja muita rakenteita. Kaiken kokeneet eräjormat taas haukkuvat ne alimpaan helvettiin ja menevät puistossa omia polkujaan. Merkityillä poluilla on tosiaan se hyvä puoli, että ne vievät kulkijat pois kaakkureiden pesiltä sekä muilta aroilta paikoilta. Polun vieressä maasto on selvinnyt ilman turhaa kulumista.

Tästä päästään aina niin helposti aiheeseen kenelle kansallispuisto on tarkoitettu. Luonnolle, tietenkin, mutta samalla myös ihmisille osana luontoa eli virkistymiseen ja retkeilyyn. Jos kävijöitä on liikaa niin pitäiskö niitä jotenkin rajoittaa ja jos pitäisi niin miten? Kysymykset eivät ole helppoja, eikä niihin löydy tekstistä vastauksia mutta hyviä mielipiteitä aiheeseen on tullut tutuilta Repoveden vakiokävijältä. Tässä LINKKI artikkeliin.

Tuli räiskyen nuolevi puuta...

Tämä palanut kanto poltettavan alueen laidalla oli muisto edellisestä metsäpalosta, kenties satojen vuosien takaa?

6.kesäkuuta oli Repovedellä suunniteltu ennallistamispolttopäivä. Koko alkuviikko jännitettiin mahdollisia ukkoskuuro ja sateita, jotka olisivat siirtäneet suunnitellut polton hamaan tulevaisuuteen. Ennallistamispoltto on toimenpide, jossa jäljitellään metsien luontaista kiertokulkua. Nykyisin metsien palaminen on harvinaista, jonka takia palanutta puuta tarvitsevat hyönteiset ovat taantuneet. Repovedellä on aiemmin ennallistamispoltettu metsää mm Valkjärvellä sekä Määkijässä. Tässä linkki karttapiirokseen poltetusta alueesta.  Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Poltettavaksi suunniteltu alue oli rajattu palokujalla. Palokujaa kiersivät paloletkut ja isoilla pumpuilla nostettiin vettä Kapiavedestä. Ennen sytyttämistä ympäröivä metsä kasteltiin kauttaaltaan ja kastelua jatkettiin koko palon ajan. Illalla yhdeksän aikaan tuuli jo tyyntynyt, ennakkotoimenpiteet tehty ja tuli voitiin sytyttää kaasuliekin avulla. 

Tuli laitettiin kiipeämään ylämäkeen, jotta palo saatiin pidettyä hallinnassa. Ylämäkeen tuli nousi rutikuivassa metsässä voimakkaasti ja muutamassa minuutissa liekit olivat jo puunrungoilla.

 Viimeiset liekit ennen palokujaa olivat todella kuumottavia ja sammuttajilla oli hiki hatussa.

Pikkuhiljaa tuli oli tehnyt tehtävänsä ja liekit alkoivat hiipumaan.

Mustaa ja valkoista.

 Jäljelle jäivät viimeiset lieskut ja harmaata ravinteikasta tuhkaa.

Kokonaisuudessaan poltettava alue oli 6 hehtaaria. Puoleen yöhön mennessä siitä oli poltettu vasta puolitoista.

Kevätjäiden viimeinen laulu

 Repoveden Kapiavesi 3. toukokuuta. Kapiavedeltä oli viimeiset jäät lähdössä. Tuuli painoi mustuneita jäälauttoja sekä jää hileitä kohti rantoja. Aaltojen tanssittaessa kevään viimeisiä jäitä niistä kuului kaunis helinä. 

 Terrilahti.

 Ketunlossi liikennöi jälleen.

Varma kevään merkki

Sunnuntaina sähköpostiin tuli iloisen reipas viesti, jonka liitteenä oli oheinen kuva. Viestin oli lähettänyt Järvenpäästä kotoisin oleva Marko Matikainen, joka oli lähtenyt retkeilemään Repovedelle avovaimonsa Disa Lepän sekä perheen nuoren landseer-koiran kanssa.

Heidän sunnuntain reittisuunnitelma oli ollut Saarijärvi - Olhava - Kuutinkanava - Mustavuori - Saarijärvi. Eikä se ollut muuttunut vaikka kierroksen alkupäässä Olhavalla he olivat tavanneet laavun läheisyydestä kuvassa olevat karhun jäljet.

Repoveden kansallispuistossa harvemmin törmää karhuun, jos Metsähallituksen työmiestä Karhun Marttia lasketa. Puiston rajojen ulkopuolella Kuisman kylässä sekä Pahkajärven harjoitusalueen puolella karhu on taas tuttu vieras. Karhusta ei puistossa tarvitse huolta kantaa. Jäljet ovat mitä ilmeisimmin alueella jo vuosia liikkuneen vanhan uroksen, joka väistää hyvin kulkijoita. Marko kertoi viestissään, että he olivat nähneet ainoat ihmiset vasta palatessaan päivän päätteeksi takaisin Saarijärvelle. Hiljaisina aikoina karhu saattaa koukata puiston rajojen sisäpuolelle Saarijärven suunnalla mutta jahka retkeilijämäärät taas kevättä kohti lisääntyvät niin en usko, että kontio alueella enää viihtyy.

Tulevaan kevään kohinaa

23.huhtikuuta 2011 näytti Ruskiasalmi tältä.

Tänään oli Orilammen Majalla Repoveden kansallispuiston sopimusyrittäjien palaveri, jossa käytiin läpi tulevaa kautta sekä puistoon kuulumisia. Tulevalla kesälle valmistuu Vuoden Retkikohde 2012-tittelin myötä saaduilla rahoilla uusi nuotiopaikka sekä kanoottilaituri Kuutinlahdelle, Mustavuoren kodasta hieman itään eli Kuutinkanavalle päin. Valkjärven nuotiopaikkaan tulee varattava keittokatos, joka on suunniteltu ajatellen erityisesti alueen isompia telttailevia ryhmiä, kuten leirikouluja tai partiolaisryhmiä. Lapinsalmi ja Ketunlenkki oli mietinnän alla ja sovittiin, että alueen yrittäjät välttävät Lapinsalmen ja Kapiaveden tulipaikkojen käyttöä ruuhkaisimpaan aikaan.

Palaveri meinasi venyä yliajalle, kun Repoveden yrittäjät alkoivat yhdessä ideoimaan tulevaa kansallispuistopäivää. Päivä on siis 25.toukokuuta ja tänä vuonna se osuu sopivasti lauantaille. Vaikka monella yrittäjällä oli jo omat ryhmät sovittuina, niin yhteistyöllä saadaan järjestettyä ohjelmaa myös Repoveden retkeilijöille. 25.5 on jälleen mahdollista päästä junalla Helsingistä, Lahdesta sekä Kouvolasta Hillosensalmen Asemalle. Hillosensalmen Asemalla vietetään myös samana päivänä täysin uudistuneen kahvilan avajaisia.

Kansallispuistopäivä näkyy myös puiston sisällä. Olhavalla on mahdollista viime vuoden tapaan päästä laskeutumaan alas kalliolta ja Kuutinkanavalla on tarjolla soppaa sekä nokipannukahvia. Kuutinkanavalta saa vuokrattua myös kanootteja ja venetaksi palvelee yksittäisiä retkeilijöitä sekä pienryhmiä kansallispuiston ja Hillosensalmen välillä. Kansallispuistopäivän tapahtumia tullaan keräämään facebookiin tehdyn tapahtumapäivän alle, joten siellä voit pysyä ajantasalla. Samalta sivulta löytyvät myös junan aikataulut. Tässä LINKKI sivuille.

Kevät keikkuen tulevi

Saarijärvi 10.4.2013

Kevät tulee kovaa kyytiä kohisten mutta Repovedellä on vielä melko talvista. Vuohijärven ja Anttilan kylän välinen pieni Salpausselkä ei ole päästänyt vielä kevättä kunnolla ylitseen. Puistossa lumet eivät ole vielä suuremmin sulaneet mutta ne ovat jo vettyneet ja loskaantuneet. Paikoin on jäälle noussut jo vettä ja koska kireämpiä yöpakkasia ei ole toistaiseksi luvassa, alkavat sulat virtapaikat jo suurentumaan. Viime viikolla puistossa nähtiin jo joutsenpariskunta ja kun tuuli on nyt kääntynyt etelään, alkavat muutkin muuttolinnut pian tulla perässä. Puistoon menevät hiekkatiet ovat alkaneet jo paikoin sulaa, joten kannattaa ajaa varovasti jotta routamontut eivät yllätä. Tosin Tervajärvelle menevä tie oli (12.4) loppumatkalta ihan peilijäässä ja siellä sai todella ajaa kieli keskellä suuta. Sää- ja jäätilanteen voi tarkastaa näppärästi puiston sääkamerasta LINKKI.

Puistoon tulevia kevään merkkejä päivitellään Taigametsän äänet-retken sivuille LINKKI.

Juhlaseminaarista

Tänään oli Kuusankoskitalolla Repoveden kansallispuiston 10-vuotisjuhlaseminaari. Tilaisuus oli erittäin lämminhenkinen, jossa muisteltiin puiston alkuvaiheita ja mietittiin myös puiston tulevaisuutta. Kuvassa on vasemmalla Metsähallituksen aluejohtaja Matti Määttä sekä tulevaisuudesta keskustelemassa panelistit Ympäristöministeriöstä, Markku Sohlman Mäntyharjun Reissupolusta, Lassi Kujala Kymenlaakson luonnonsuojelupiiristä, Sami Hänninen allekirjoittaneen aviomiehenä (luontomatkailuyrittäjän roolissa siis), Päivi Salpakivi-Salomaa UPM:ltä sekä Kouvolan kaupungin johtaja Lauri Lamminmäki.

Taigametsän äänet

Moni aina kysyy retkiä, joihin voi lähteä mukaan joko yksin tai kaverin kanssa, joten lähdimme toteuttamaan niitä tulevalle kesälle. Retket on paketoitu niin, että mukaan tarvitsee ottaa vain omat henkilökohtaiset retkivälineet. Majoittuminen tapahtuu aidossa (kunnostetussa) savottakämpässä ja illalla lämpenee Saarijärven rannassa oleva pieni puusauna. Ruokailut on rytmitetty mukaan viikonlopun ohjelmaan.

Jokaiselle retkellä on oma teema sekä mukaan on värvätty kovatasoinen kouluttaja. Retket aloittaa Eerikki Rundgren, joka on erä-ja luonto-opas sekä erätoimittaja. Eerikin juttuja voi lukea mm Latu ja Polku, Metsästäjä ja Suomen Sotilas -lehdistä. Eerikin vetämän retken aiheena on havumetsien linnut, ja toukokuu on ajankohtana paras mahdollinen lintujen havannointiin. Alkukesästä lehdet eivät vielä peitä näkyvyyttä ja linnut laulavat reviireitään ahkerasti. Varhaisen aamun retket suuntautuvat Puolustusvoimilta saadun luvan turvin Pahkajärven varoalueen puolelle, salomaihin, jotka ovat muiden retkeilijöiden saavuttamattomissa. Lisätietoja linturetkestä.

Puolet petäjäistä

Lähiruoka ja paikallisuus on jo vakiintunut käsite ruokamaailmassa. Tuskin missään enää mainostetaan ruokaa, jossa ei näitä mainittaisi. Kotimainen puhtaasti kasvatettu raaka-aine ja siitä valmistettu aito ruoka on osattu nostaa sellaiselle paikalle, jossa sen kuuluu olla. Ja jotta lähellä tuotetut ruuat olisi myös helposti löydettävissä, on nettiin rakennettu sivusto aitojamakuja.fi/

Retkeillessä todellinen lähiruoka tuotetaan paikan päällä, koska se on osa mieleenpainuvaa elämystä ja silloin myös tuoreus on taattua. Eräopaskoulusta eri nuotioruokia valmistettaessa parhaiten on mieleen jäänyt helppoudellaan yllättänyt pettuleipä. Taikinaa varten tarvitaan vain reilu puolet ruisjauhoja, vajaa puolet pettua, hyppysellinen suolaa ja vettä. Näistä aineista vaivataan taikina, taputellaan se pieniksi leiviksi ja paistetaan nuotiolla. Päälle laitetaan nokare voita ja koko komeus sulaa suussa.

Seuraava kysymys tietysti on mistä sitä pettua saa? Se voi olla vaikkapa työpaikkasi toukokuun Tyky-retken teemana, jolloin teemme myös pettujauhon itse läheisestä männystä. Sitä voidaan kutsua jo todelliseksi lähiruuaksi. :)

Yhtiön kameramies

Sami UPMn arkistossa tutkimassa vanhoja valokuvakansioita.

Viime torstai ei onneksi ollut mikään "kiirustorstai" vaan varsin leppoisa pääsiäisen aloitus. Kevät on lähtenyt mukavasti käytiin ja kesän kalenteri alkaa hyvää vauhtia täyttyä. Mutta torstain ohjelma oli jo melkein lomaa ja kalenterissa oli siis käynti Valkeakoskella UPMn vieraina. Ja Valkeakoskellahan ei voi käydä ilman, että käy haistelemassa vanhan Kymiyhtiön arkistopölyjä.

Kuva Lapinsalmsesta ennen riippusiltaa UPMn arkistosta

UPMn arkistoon on säilötty kaikki mahdollinen yhtiön historiaan liittyvä dokumentointi, ja se on siis iso osa metsätalouden kulttuurihistoriaa. Viimeksi tutustuin arkistonjohtajan kanssa yhtiöstä kertovaan tai metsätalouteen liittyvään kirjallisuuteen. Tällä kertaa pääsin todelliseen aarreaittaan eli yhtiön valokuva-arkistoon.
Yhtiön miehistä muutama on ollut myös innokas kameramies ja kuvia on tallennettu Repoveden alueeltakin jo ajalta ennen sotia. Parhaimmat kuvista lähtivät edelleen digitoitavaksi mutta yhdestä helmestä oli pakko napata kuva blogia varten.

Uutisia Repovedeltä

Perjantaina 22.maaliskuuta Repovedellä kävi YLEn paikallistoimituksen kuvausryhmä tekemässä juttua puiston täyttäessä pyöreät 10 vuotta. Tarkoituksena oli myös napata kuvattavaksi muuta retkeläinen, ja varmiten sellaisia löytää Lapinsalmelta. Polku Lapinsalmelle oli käveltävissä mutta todella liukas ja jäinen, joten reitillä sai liikkua varovasti.
YLE julkaisi aiheesta kaksi juttua, Kansallispuisto tekee kaupunkilaisen luontokokemuksesta helpon sekä pätkän perjantain Kaakkois-Suomen alueuutisiin. (Linkit tekstissä)