Kevätjäiden viimeinen laulu

 Repoveden Kapiavesi 3. toukokuuta. Kapiavedeltä oli viimeiset jäät lähdössä. Tuuli painoi mustuneita jäälauttoja sekä jää hileitä kohti rantoja. Aaltojen tanssittaessa kevään viimeisiä jäitä niistä kuului kaunis helinä. 

 Terrilahti.

 Ketunlossi liikennöi jälleen.

Varma kevään merkki

Sunnuntaina sähköpostiin tuli iloisen reipas viesti, jonka liitteenä oli oheinen kuva. Viestin oli lähettänyt Järvenpäästä kotoisin oleva Marko Matikainen, joka oli lähtenyt retkeilemään Repovedelle avovaimonsa Disa Lepän sekä perheen nuoren landseer-koiran kanssa.

Heidän sunnuntain reittisuunnitelma oli ollut Saarijärvi - Olhava - Kuutinkanava - Mustavuori - Saarijärvi. Eikä se ollut muuttunut vaikka kierroksen alkupäässä Olhavalla he olivat tavanneet laavun läheisyydestä kuvassa olevat karhun jäljet.

Repoveden kansallispuistossa harvemmin törmää karhuun, jos Metsähallituksen työmiestä Karhun Marttia lasketa. Puiston rajojen ulkopuolella Kuisman kylässä sekä Pahkajärven harjoitusalueen puolella karhu on taas tuttu vieras. Karhusta ei puistossa tarvitse huolta kantaa. Jäljet ovat mitä ilmeisimmin alueella jo vuosia liikkuneen vanhan uroksen, joka väistää hyvin kulkijoita. Marko kertoi viestissään, että he olivat nähneet ainoat ihmiset vasta palatessaan päivän päätteeksi takaisin Saarijärvelle. Hiljaisina aikoina karhu saattaa koukata puiston rajojen sisäpuolelle Saarijärven suunnalla mutta jahka retkeilijämäärät taas kevättä kohti lisääntyvät niin en usko, että kontio alueella enää viihtyy.

Kevät keikkuen tulevi

Saarijärvi 10.4.2013

Kevät tulee kovaa kyytiä kohisten mutta Repovedellä on vielä melko talvista. Vuohijärven ja Anttilan kylän välinen pieni Salpausselkä ei ole päästänyt vielä kevättä kunnolla ylitseen. Puistossa lumet eivät ole vielä suuremmin sulaneet mutta ne ovat jo vettyneet ja loskaantuneet. Paikoin on jäälle noussut jo vettä ja koska kireämpiä yöpakkasia ei ole toistaiseksi luvassa, alkavat sulat virtapaikat jo suurentumaan. Viime viikolla puistossa nähtiin jo joutsenpariskunta ja kun tuuli on nyt kääntynyt etelään, alkavat muutkin muuttolinnut pian tulla perässä. Puistoon menevät hiekkatiet ovat alkaneet jo paikoin sulaa, joten kannattaa ajaa varovasti jotta routamontut eivät yllätä. Tosin Tervajärvelle menevä tie oli (12.4) loppumatkalta ihan peilijäässä ja siellä sai todella ajaa kieli keskellä suuta. Sää- ja jäätilanteen voi tarkastaa näppärästi puiston sääkamerasta LINKKI.

Puistoon tulevia kevään merkkejä päivitellään Taigametsän äänet-retken sivuille LINKKI.

Menneen helluntain heiloista

Helluntain paikka vaihtelee kalentereissa vuosittain ja se on 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Tänä vuonna helluntai oli viime sunnuntaina eli 27.toukokuuta. Helluntaista on perinteisesti ennustettu koko tulevan kesän säät. Minkälainen sää on helluntain lauantaina, sellainen on koko kesä. Tai Jos helluntaina sataa, niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka. Viime viikonloppuna aurinko helotti sen verran komeasti, että mikäli vanhaa kansaa on uskominen, luvassa on kesän lomalaisille varsin mukavaa säätä.

Helluntain myötä tuli Repovedelle myös ensimmäiset hyttyset mutta vielä ei niitä riesaksi asti ole. Alkukesän vihreydestä ja kauneudesta ehtii vielä hyvin nauttimaan ilman ylimääräisiä hyttysmyrkkyjä. Kesän ensimmäiset kukinnat ovat jo kovassa vauhdissa. Polkujen varsilta voi löytää kukkivia ketunleipiä, metsäorvokkeja, metsätähtiä sekä kieloja. Myös rehevimmistä paikoista voi löytää tuomen, jonka ensimmäisenä havaitsee sen tuoksun avulla. Mustikat ovat jo myös kukassaan, mutta suopursut ovat edelleen nupussa.

Ja löytyi Repovedeltä myös muutama hillan kukkakin. Suomuuraimella kauniit kukat eivät vielä valitettavasti takaa marjoja. Hilla on kaksikotinen eli sen emi ja hede ovat eri kasveissa ja jotta marjoja saataisiin tarvittaisiin molempia sukupuolia olevia kasveja. Repovedellä suot ovat olleet metsätalouden käytössä ja ovat kooltaan sen verran pieniä, että niistä ei hillasoiksi ole. Mutta karulla suolla hillan kukkakin kaunistaa maisemaa ja mieltä.

Vappukuulumisia Repovedeltä

Saarijärven jäät ovat tiukassa. Tänään pohjoisesta puuskittain puhaltava tuuli on jo rikkonut jään pintaa ja ajanut sen heliseväksi lautaksi Karjolahden suulle. Karjolahden pohjassa on edelleen vielä jäistä sohjoa, reaaliaikaisen jäätilanteen voi tarkistaa sääkamerasta tästä linkistä.

Repovesi on jo lähes kokonaan sulanut. Ruskiasalmella eli Löppösen Luolan suulla on pieni jäälautta mutta muuten Repovesi välkehti kirkkaana. Viikonloppuna sulaneille järville ja lammille ovat saapuneet jo kaakkuritkin. Lämpimien säiden ansiosta linnut ovat jo pesimäpuuhissa, minkä takia on tärkeää muistaa pitää kaiken rotuiset ja - tottelevaiset koirat kytkettyinä. Vapaana juokseva koira voi ihan tahattomasti karkoittaa esimerkiksi maassa hautovat metsäkanalinnut pois pesältään. Jos haudottavat munat ovat liian kauan ilman emoa ne saattavat joutua toisen eläimen hiukopalaksi tai kylmettyä liikaa, jolloin pesintä epäonnistuu.

Mutta mikä parasta, lämmin ilma on nostanut esille jo korvasienet! Korvasienet on helppoa tunnistaa mutta niiden valmistamiseen on syytä perehtyä huolella. Korvasieniä löytää paikoista, joissa sammaleen alta paljastuu hiekkapitoista maata. Hyviä paikkoja ovat polkujen varret tai muutaman vuoden vanhat hakkuuaukot. Tätä paikkaa en sen tarkemmin paljasta, koska jätin herkut kasvamaan vielä muutamaksi päiväksi. Kansallispuistosta on sallittua kerätä sieniä sekä marjoja, joten korvasienien ystävät voivat ottaa huoletta sienikorit matkaan. Lisää tietoa korvasienistä löydät tästä linkistä.

Kevään odotusta

Kyminsuu Karhulassa.

Pääsiäisen pyhinä kävin anopin luona kylässä ja kävimme ihmettelemässä Karhulan kevättä. Vaikka Repovedeltä ei Suomenlahden rannalle ole kuin sata kilometriä niin keväisin aina huomaa hyvin näiden kahden paikan välisen eron. Repovedellä järvet ovat edelleen jäässä ja maassa on lunta. Suksiakaan ei ole vielä viety kesäsäilöön. Muuttolinnuista paikalle ei ole ehtinyt kuin aikaisimmat vesilinnut joutsenet, telkät ja koskelot. Pellon laidalla saattaa tavata töyhtöhyypän ja pihojen lintulaudalta mustarastaan.

Karhulassa Kymijoki aukesi jäistä ennen pääsiäistä. Maa on suurelta osin jo sula ja meren selkä on auki. Kymijoen suulta bongasimme linnuista joutsenien, sorsien, telkkien ja koskeloiden lisäksi kuikan sekä naurulokin. Puissa lauloivat peipposet ja pesän valinta puuhissa oli jo kottaraisiakin. Ja lumen alta esiin pilkistivät ensimmäiset leskenlehdet. Toivottavasti lumet sulavat kohta jo Repovedeltäkin.

Kevään merkkejä

Repoveden kansallispuistoon on tullut jo ensimmäiset joutsenet Hirvenpäänjoen sulalle, Tihvetjärvelle.

Kevättä ilmassa

Tänään 18.3 oli aivan mahtavan keväinen päivä. Aurinko paistoi ja lumet sulivat taas ihan silmissä. Tämän viikon aikana on monesti jo iltaisin haistanut tuoksun, joka tulee maan paljastuessa sulavan lumen alta. Kevään tuoksun, siis.

Tänä viikonloppuna alkoi myös Suomen Luonto-Liiton järjestämä kevätseuranta, jossa seurataan vuosittain kevään etenemistä eri puolilla Suomea. Kevätseurannalla on pitkät perinteet, jotka juontavat juurensa jo 1950-luvulle. Kevätseurannan kohteena on nykyisin 46 lajia, joista 7 on vaihtuvaa teemalajia ja 39 vakiolajeja. Lajit on valittu niin, että ne ovat helppoja tunnistaa ja ne esiintyvät yleisesti eri puolilla Suomea.

Repovedellä oli vielä tänään sen verran lunta ja jäätä jäljellä, että kevätseurannan lajeista ei ollut vielä tietoakaan. Repoveden ystävien tapaamisen jälkeen sunnuntai-iltapäivä kului rapsakkaasti järven jäällä. Hankikantoa riitti vielä kicksparkeille sekä koirille, kuvassa vetoterrieri Nerri tauolla. Ja oli jäät kestäneet kuluneella viikolla kaksi hirveäkin, joiden jälkiä seurasimme Saarijärven jäällä. Muutamassa aurinkoisessa kohdassa tosin jään pinta oli jo pehmentynyt ja jäälle oli ilmestynyt uvenavantoja.
Seuraavat kevätseurannan viikonloput ovat 31.3.-1.4., 14.-15.4., 28.-29.4., 12.-13.5., 26.-27.5 ja 9.-10.6. Ja lisää tietoa löytyy http://www.kevatseuranta.fi/ tästä linkistä, josta löytyy mm kevätseurannan lajit sekä seurantalomakkeet.

"Jos huhtikuussa rastaat vielä hangella pomppii niin silloin maassa on lunta."

Muuttolintuja Kouvolassa Anttilan kylän pelloilla sunnuntaina 17.4.2011.

Muuttolintuihin ja kevään tulemiseen liittyy paljon sanontoja ja vanhan kansan viisauksia. Vanha loru "kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään" ei mielestäni kerro niinkään kevään tulemisesta, vaan on hyvä muistisääntö tuttujen muuttolintujen saapumisjärjestykseen. Monta kertaa olen myös kuullut etenkin isoäitini suusta vanhan pohjoisvalkealalaisen sanonnan "kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle". Myöhemmällä iällä olen vasta kuullut sanonnan muuttuneen muualla muotoon, jossa varoitellaan kuovin äänestä.

Olen aina ollut kiinnostunut myös erilaisista sanonnoista ja uskomuksista, joten linnun muuttuminen samassa sananparressa kuulosti alkuun omituiselta vaikka molemmat lajit saapuvatkin Suomeen samoihin aikoihin. Mutta etymologiaa selvitellessä löytyi myös tähänkin järkeenkäypä selitys. Kuovin varoituksia kuunnellaan yleisesti esimerkiksi Salpausselkien eteläpuolella, jossa pellot ja peltoaukeat hallitsevat maisemaa.

Repoveden perämetsien pienillä peltolänteillä taas kuovit ovat suhteellisen harvinaisia vieraita ja niiden varoitushuutoja odotellassa ehtivät kyllä jäät jo sulaa. Kurjet ovat Repoveden suunnalla huomattavasti kuoveja yleisempiä kevään vieraita, joten on loogista, että kurkien huutoa on Repoveden korpien keskellä yleisesti pidetty enteenä heikentyneistä jäistä.

Otsikon sanonta on taas sitä nuorempaa kansanviisautta.

Viides viikko ennen vappua

Aivan Pohjoisessa Kouvolassa, Kuisman kylässä, Saarijärven rannalla asustelee Väinö Halinen. Väiski seuraa paljon luontoa ja sen jättämiä merkkejä. Innokkaana kalamiehenä Väiski osaa ennustaa jäiden lähtemisen ja tietää ajat jolloin kalat syö. Halisen ikkunan takana on luonto hyvin lähellä, lintulaudalla rasvojen perässä on tiaisten lisäksi käynyt ilves ja näätäkin. Ja joskus aamutuimaan ovat hirvet töllistelleet keittiön ikkunasta sisälle mutta onneksi siis ulkopuolelta.

Yksi Väiskin luonnonviisauksista liittyy kevääseen ja "viidenteen viikkoon ennen vappua" eli siis nyt kuluvaan viikkoon 13. Silloin on perimätiedon mukaan aina koko vuoden kamalimmat kelit, sataa ja on myräkkää. Viidennestä viikosta ennen vappua kun selviää niin kevät vihdoin koittaa, ilmat selkiää, lumet sulaa, järvet vapautuu ja muuttolinnut saapuvat.

Jos Matinpäivänä taittelee päreitä, niin kesällä lehmät ontuvat.

24.helmikuuta on Matin nimipäivä. Vanhoissa sanonnoissa puhutaan monesti kahdesta eri Matin päivästä, Kevät-Matista ja Syys-Matista. Syyskuun 21. oli Apostoli Matteuksen päivä (Matteus, Mattias), joka kansanpuheissa kääntyi myös Matiksi ja selvyyden vuoksi Syys-Matiksi. Puhde- eli sisätöitä tehtiin ennen Matista Mattiin. Molempia Matteja on käytetty sanonnoissa ja ennustuksissa mutta etenkin keväinen Matin päivä on ollut vanhassa ajastajassa tärkeä merkkipäivä.

Kevät Matista talven selkä taittuu, on ensimmäinen kevätpäivä ja karhukin kääntää kylkeään todeten "Yö puolessa, nälkä suolessa". Matin päivästä on ennustettu myös tulevan kevään ja kesän säitä. "Jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matin päivän jälkeen 7 isoa pyryä ja joka isolla pyryllä 7 pienempää pyryä" ei kuulosta kovinkaan mieltä lämmittävältä. Matin tuiskuista on myös ennustettu hyvää kasvuvuotta kaikille kukkiville viljelyskasveille. Pelkkä lumisade Mattina taas tietää kesälle paljon hyttysiä, kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Mutta siihenkin oli onneksi olemassa taika, "Matinpäivänä ei saa enää ruveta pitkälleen sen jälkeen kun on noussut ylös, ettei syö kesällä itikat." Matinpäivän lumisateet lupaavat myös hyvää marjavuotta.

Matin päivä aurinko lupaa poutaista kesää ja etenkin lämmintä heinäkuuta. Ja jos Matin päivänä räystäät tippuvat, niin tulee pitkä kesä. Mutta varmin vanhan kansan Matin päivään liittyvistä sanonnoista on "Matti maan näyttää, jos ei muualta niin kaivon pohjasta".

Kuva pajunkissoista on otettu 19.helmikuuta 2011.