Luonto opettaa

CC commons.wikimedia.org/wiki/File:Rhamnus_frangula.jpg

Kevät alkaa olla jo sen verran pitkällä, että omat opinnot Hämeenlinnan opettajakorkeassa ovat jo hyvällä mallilla. Ensi viikolla aloitan opintoihin liittyvän harjoittelun Kouvolan seudun ammattiopiston Luonnonvaran toimipisteessä Anjalassa.

Tänään olen koonnut materiaalia opetettavaa kurssiani, eli luonnontuntemuksen perusteita varten. Ajattelin lähteä oppilaiden kanssa kevyesti liikkeelle, eli ensimmäisenä luvassa on luontotyypityksen perusteita, yleisimmät Etelä-Suomen puut ja pensaat sekä nisäkkäät. Pala kakkua siis. Loppukurssille on vielä luvassa iso kasa kasveja ja lintuja, jotka ovat huomattavasti haastavampia kokonaisuuksia.

Mutta pensaista ajattelin teille muillekin esitellä Repovedelläkin tavattavan korpipaatsaman (kuvassa). Paatsama on melko yleinen ja se viihtyy kosteissa metsissä, metsänreunoissa ja rannoilla. Vaikka se on pensaana melko yleinen, ei sitä monikaan tunnista. Paatsama kasvaa metristä neljään korkeaksi ja sen tunnistaa kiiltävistä ja ehytlaitaisista lehdistä. Paatsaman marjat ovat ensin raakoina vihreitä ja muuttuvat kypsyessään ensin punaisiksi ja lopulta mustiksi. Marjat ja tuore kuori ovat myrkyllisiä.

Syy miksi paatsama on syytä oppia tuntemaan on sen rohdoskäytössä. Ja nimenomaan niinpäin, että pensasta ei tule vahingossa käytettyä. Paatsama, ja etenkin paatsaman kuori on todella tehokas ulostuslääke, jonka rohdoskäyttö tunnetaan laajasti ympäri Eurooppaa. Ajattelemattomalla makkarakeppivalinnalla voi olla siis hyvinkin yllättäviä ja nopeatempoisia vaikutuksia.

Paatsaman voi sekoittaa myös lehtokuusamaan tai pensaskokoiseen tuomeen. Kuusamalla marjat ovat punaiset ja lehdet ovat tiheänukkaiset ja tuntuvat karvaisilta. Tuomella taas lehti on tiheästi sahalaitainen.
Ja loppuun muistuttaisin vielä, että kansallispuistossa ei todellakaan ole suotavaa hakea makkarakeppejä tai onkivapoja elävistä puista.

Krook! Krook!

Tänään oli Hesarissa juttua Repovedestä. Artikkelissa oli poimittu tärkeitä asioita luonnon sekä ihmisen yhteiselosta Repovedellä. Luontomatkailu on aina tasapainoilua luonnon ja yrittäjän toimeentulon kanssa. Repovedellä tämä on vielä jopa muita alueita haastavampaa, koska kansallispuisto on vielä niin nuori. Polut eivät ole vielä asettuneet uomiinsa ja kävijämäärät kasvavat. Kukaan ei pysty ennustamaan tulevan vuoden tai edes seuraavan päivän käyntimääriä. Myös alueen matkailu sekä palvelut ovat vielä varsin lapsenkengissä.

Repoveden polut saavat kiitosta ja parjausta. Heikkojalkaiset, lapsiperheet ja luonnossa harvemmin liikkujat kiittelevät helpoiksi tehtyjä polkuja, kaiteita, opasteita ja muita rakenteita. Kaiken kokeneet eräjormat taas haukkuvat ne alimpaan helvettiin ja menevät puistossa omia polkujaan. Merkityillä poluilla on tosiaan se hyvä puoli, että ne vievät kulkijat pois kaakkureiden pesiltä sekä muilta aroilta paikoilta. Polun vieressä maasto on selvinnyt ilman turhaa kulumista.

Tästä päästään aina niin helposti aiheeseen kenelle kansallispuisto on tarkoitettu. Luonnolle, tietenkin, mutta samalla myös ihmisille osana luontoa eli virkistymiseen ja retkeilyyn. Jos kävijöitä on liikaa niin pitäiskö niitä jotenkin rajoittaa ja jos pitäisi niin miten? Kysymykset eivät ole helppoja, eikä niihin löydy tekstistä vastauksia mutta hyviä mielipiteitä aiheeseen on tullut tutuilta Repoveden vakiokävijältä. Tässä LINKKI artikkeliin.

Kevät keikkuen tulevi

Saarijärvi 10.4.2013

Kevät tulee kovaa kyytiä kohisten mutta Repovedellä on vielä melko talvista. Vuohijärven ja Anttilan kylän välinen pieni Salpausselkä ei ole päästänyt vielä kevättä kunnolla ylitseen. Puistossa lumet eivät ole vielä suuremmin sulaneet mutta ne ovat jo vettyneet ja loskaantuneet. Paikoin on jäälle noussut jo vettä ja koska kireämpiä yöpakkasia ei ole toistaiseksi luvassa, alkavat sulat virtapaikat jo suurentumaan. Viime viikolla puistossa nähtiin jo joutsenpariskunta ja kun tuuli on nyt kääntynyt etelään, alkavat muutkin muuttolinnut pian tulla perässä. Puistoon menevät hiekkatiet ovat alkaneet jo paikoin sulaa, joten kannattaa ajaa varovasti jotta routamontut eivät yllätä. Tosin Tervajärvelle menevä tie oli (12.4) loppumatkalta ihan peilijäässä ja siellä sai todella ajaa kieli keskellä suuta. Sää- ja jäätilanteen voi tarkastaa näppärästi puiston sääkamerasta LINKKI.

Puistoon tulevia kevään merkkejä päivitellään Taigametsän äänet-retken sivuille LINKKI.

Repovalkeita

Eilen illalla klo 22 jälkeen näkyi lähes koko maassa näkyi poikkeuksellisen paljon revontulia. Kouvolan Jokelassa, 30 kilometriä Repovedeltä etelään näkyi selkeästi revontulien vyö, joka näkyi jopa katuvaloista ja kuutamosta huolimatta. Parhaiten revontulet näkyvät kauempana valosaasteesta, joten lähdimme miehen kanssa läheisen Lappalanjärven rannalle katsomaan luonnon näytelmää, josta on otettu yläpuolella oleva kuva.

Taivaanrannassa vihreänä välkkyneen revontulivyön yläpuolella näkyi ajoittain haaleampana revontulikaari ja aika ajoin alemmasta revontulivyöstä nousi pylväsmäisiä revontulia kohti revontulikaarta. Muutamaan otteseen revontulissa oli havaittavissa jopa punertavaa sävyä.

Tulevalle talvelle on ennustettu poikkeuksellisen paljon revontulia, koska aurinko on saavuttamassa magneettista maksimiaan, jolloin revontulia näkyy normaalia talvia enemmän. Tilastollisesti revontulia näkyy eniten syys- ja kevätpäivän tasausten tienoilla (syyspäiväntasaus on 22.9.2012), joten tulevina viikkoina kannattaa kirkkaina iltoina tähyillä pohjoiselle taivaalle.

Luontopelko?

Rantakäärmeen tunnistaa niskan keltaisista täplistä.

Viime viikolla sain puhelun eräältä lehden toimittajalta. Ensin olin melko varma, että minulle yritetään kaupitella jotain aviisia mutta olin väärässä. Toimittaja halusi keskustella nykyajan ihmisten vieraantumisesta luonnosta, joka johtaa helposti monenlaisiin pelkoihin. Jutustelu venyi, koska aihe on hyvin laaja ja monitahoinen. 
Keskustelua samasta aiheesta tulee usein käytyä myös asiakkaiden kanssa. Monet kertovat pelkäävänsä olla yksin metsässä, koska itseasiassa pelkäävät eksyvänsä. Ja vielä useammat kertovat pelkäävänsä pimeää metsää sekä karhuja, tietenkin.


Pelolla on helppoa myydä. Ihmiset ostavat vaikka mitä turhakkeita, jotta se poistaisi pelon. Mietitään vaikkapa vanhenemisen ja kuoleman pelkoa sekä niitä kaikenmaailman purnukoita ja pillereitä, joita sillä pelolla myydään. Itseasiassa se on jo itsessään melko pelottavaa. Ajatuksenjuoksua luonnosta ja sen aiheuttamien pelkojen kaupallistamisesta löytyy tästä linkistä; 
Taloussanomat/ Maksa tai luonto nitistää sinut 23.6.2012

Menneen helluntain heiloista

Helluntain paikka vaihtelee kalentereissa vuosittain ja se on 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Tänä vuonna helluntai oli viime sunnuntaina eli 27.toukokuuta. Helluntaista on perinteisesti ennustettu koko tulevan kesän säät. Minkälainen sää on helluntain lauantaina, sellainen on koko kesä. Tai Jos helluntaina sataa, niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka. Viime viikonloppuna aurinko helotti sen verran komeasti, että mikäli vanhaa kansaa on uskominen, luvassa on kesän lomalaisille varsin mukavaa säätä.

Helluntain myötä tuli Repovedelle myös ensimmäiset hyttyset mutta vielä ei niitä riesaksi asti ole. Alkukesän vihreydestä ja kauneudesta ehtii vielä hyvin nauttimaan ilman ylimääräisiä hyttysmyrkkyjä. Kesän ensimmäiset kukinnat ovat jo kovassa vauhdissa. Polkujen varsilta voi löytää kukkivia ketunleipiä, metsäorvokkeja, metsätähtiä sekä kieloja. Myös rehevimmistä paikoista voi löytää tuomen, jonka ensimmäisenä havaitsee sen tuoksun avulla. Mustikat ovat jo myös kukassaan, mutta suopursut ovat edelleen nupussa.

Ja löytyi Repovedeltä myös muutama hillan kukkakin. Suomuuraimella kauniit kukat eivät vielä valitettavasti takaa marjoja. Hilla on kaksikotinen eli sen emi ja hede ovat eri kasveissa ja jotta marjoja saataisiin tarvittaisiin molempia sukupuolia olevia kasveja. Repovedellä suot ovat olleet metsätalouden käytössä ja ovat kooltaan sen verran pieniä, että niistä ei hillasoiksi ole. Mutta karulla suolla hillan kukkakin kaunistaa maisemaa ja mieltä.

Vappukuulumisia Repovedeltä

Saarijärven jäät ovat tiukassa. Tänään pohjoisesta puuskittain puhaltava tuuli on jo rikkonut jään pintaa ja ajanut sen heliseväksi lautaksi Karjolahden suulle. Karjolahden pohjassa on edelleen vielä jäistä sohjoa, reaaliaikaisen jäätilanteen voi tarkistaa sääkamerasta tästä linkistä.

Repovesi on jo lähes kokonaan sulanut. Ruskiasalmella eli Löppösen Luolan suulla on pieni jäälautta mutta muuten Repovesi välkehti kirkkaana. Viikonloppuna sulaneille järville ja lammille ovat saapuneet jo kaakkuritkin. Lämpimien säiden ansiosta linnut ovat jo pesimäpuuhissa, minkä takia on tärkeää muistaa pitää kaiken rotuiset ja - tottelevaiset koirat kytkettyinä. Vapaana juokseva koira voi ihan tahattomasti karkoittaa esimerkiksi maassa hautovat metsäkanalinnut pois pesältään. Jos haudottavat munat ovat liian kauan ilman emoa ne saattavat joutua toisen eläimen hiukopalaksi tai kylmettyä liikaa, jolloin pesintä epäonnistuu.

Mutta mikä parasta, lämmin ilma on nostanut esille jo korvasienet! Korvasienet on helppoa tunnistaa mutta niiden valmistamiseen on syytä perehtyä huolella. Korvasieniä löytää paikoista, joissa sammaleen alta paljastuu hiekkapitoista maata. Hyviä paikkoja ovat polkujen varret tai muutaman vuoden vanhat hakkuuaukot. Tätä paikkaa en sen tarkemmin paljasta, koska jätin herkut kasvamaan vielä muutamaksi päiväksi. Kansallispuistosta on sallittua kerätä sieniä sekä marjoja, joten korvasienien ystävät voivat ottaa huoletta sienikorit matkaan. Lisää tietoa korvasienistä löydät tästä linkistä.

Kevään odotusta

Kyminsuu Karhulassa.

Pääsiäisen pyhinä kävin anopin luona kylässä ja kävimme ihmettelemässä Karhulan kevättä. Vaikka Repovedeltä ei Suomenlahden rannalle ole kuin sata kilometriä niin keväisin aina huomaa hyvin näiden kahden paikan välisen eron. Repovedellä järvet ovat edelleen jäässä ja maassa on lunta. Suksiakaan ei ole vielä viety kesäsäilöön. Muuttolinnuista paikalle ei ole ehtinyt kuin aikaisimmat vesilinnut joutsenet, telkät ja koskelot. Pellon laidalla saattaa tavata töyhtöhyypän ja pihojen lintulaudalta mustarastaan.

Karhulassa Kymijoki aukesi jäistä ennen pääsiäistä. Maa on suurelta osin jo sula ja meren selkä on auki. Kymijoen suulta bongasimme linnuista joutsenien, sorsien, telkkien ja koskeloiden lisäksi kuikan sekä naurulokin. Puissa lauloivat peipposet ja pesän valinta puuhissa oli jo kottaraisiakin. Ja lumen alta esiin pilkistivät ensimmäiset leskenlehdet. Toivottavasti lumet sulavat kohta jo Repovedeltäkin.

Talvinen tilannekatsaus tuuran kera

Tänä vuonna jäiden tulemista on odotettu. Leutojen säiden takia pilkkijät ovat joutuneet vain harjoittelemaan kalajuttujen kertomista. Jäille ei kukaan edes paikallisista pilkkinaisista tai -miehistä ole uskaltanut vielä mennä, ja syystä. Järvien pinnalle muodostui jo viikkoja sitten jäinen sohjo, joka kerääntyi järvien keskelle. Rannat olivat edelleen auki, eikä kunnollista jäätä muodostunut.

Joinain päivinä jääsohjon pinta jäätyi ja sen päälle satanut lumi antoi petollisen vaikutelman muka jäätyneestä järvestä. Ylempi kuva on otettu loppiaisena 6.1 Saarijärven savottakämpän laiturilta. Kuvasta näkyy hyvin jäinen sohjo, joka ei siis kantanut mitään. (Klikkaa suuremmaksi.)

Viikonlopun aikana pakkanen Repovedelläkin kiristyi ja 7-8.1 välisenä yönä pakkasta oli jo 15 astetta. 8.1 pakkanen pysyi vielä kymmenessä asteessa ja iltaan mennessä se tuntui taas kiristyvän. Kävimme rannassa kokeilemassa tuuralla yön aikana muodostuneen jään kestävyyttä ja kuten epäilimmekin, se oli huonoa. Vaikka jäätä oli kertynyt toista senttiä, tuura meni yhdellä ainoalla iskulla jäästä läpi. Repoveden jää ei siis vielä kanna ihmistä, eikä edes pilkkijää. Kaksi tuuran iskua kestävällä jäällä pystyy tarvittaessa jo kävelemään mutta ei sekään vielä ole järin viisasta. Vasta viiden sentin teräsjää kantaa ihmistä.

Järvien jääkannet alkavat pikkuhiljaa vahvistumaan mutta tänä vuonna jäällä liikkuessa saa olla todella varovainen. Normaalisti syksyllä järviin tulee ensin kestävä ja kirkas teräs. Joinain vuosina alkutalven nopeasti tulleesta jäästä saattaa rannasta nähdä läpi pohjaan asti ja se silti kantaa kävelijän. Tänä vuonna ei kirkkaasta teräsjäästä ole tietoakaan ja jää on alkanut muodostumaan sohjosta. Sohjosta jäätynyt järvenpinta ei ole yhtä kestävää kuin tavallisina talvina tullut ensimmäinen teräksinen jää.

"What are these awful flying spiders?"

"Onko siellä metsässä jo niitä hirvikärpäsiä?" Tuon kysymyksen kuulee jo lähes päivittäin. Kyllä niitä siellä on, valitettavasti. Repovedellä hirvikärpästen ykkösmestat ovat varmaankin puiston pohjoisosissa. Lapinsalmella ja Kuutinkanavalla niihin ei oikeastaan törmään, mutta eipä siellä alueilla ole juuri hirviäkään.

Tänä syksynä on kauppoihin tullut uutta hirvikärpäskarkoitetta. Monet asiakkaat ovat sitä testanneet ja menestys on ollut vaihtelevaa. Jotkut sanovat sen tehoavan ja toiset sanovat sen tepsivän vain vähän aikaa. Itse en ole sitä vielä testannut, koska pullo ainetta pyörii samoissa hinnoissa kemikaalio-osaston hajuvesien kanssa. Ja kun hirvikärpäsillä on tapana löytää uhrinsa lämmön avulla, en oikein jaksa uskoa, että kyseisellä suihkeella olisi ihmisen ruumiinlämpöä eristävää vaikutusta. Mielestäni parhain tapa on suojautua pitkähihaisella paidalla, jossa on riittävän napakat hihansuut. Valkoinen väri on myös jonkun teorian mukaan tummaa parempi, jos ei halua tehdä hirvikärpästen kanssa tuttavuutta. Huivi tai kevyt pipo suojaa hyvin hiuksia sekä päätä.

Hirvikärpäsen puremakohta saattaa joskus aiheuttaa ihottumaa ja kutinaa. Hydrokortisoni, jossa on antibioottista ainetta auttaa pahimpaan ärtymykseen. Yleensä puremat paranevat jo muutamassa päivässä. Vanha metsälegenda ihmiseen munivista hirvikärpäsistä tosin ei pidä paikkaansa. Kärpäset eivät edes muni isäntäeläimeensä hirveenkään. Hirvikärpästen munat kehittyvät äitikärpäsessä toukkavaiheen yli ja kotelovaiheessa ne tipahtavat maahan, jossa ne kehittyvät aikuisiksi ja seuraavan vuoden riesoiksi.

Otsikon lauseen esitti toissa viikonloppuna Repovedellä retkeillyt ranskalainen nainen, joka tapasi elämänsä ensimmäiset hirvikärpäset. Hän oli myös huolissaan siitä, syövätkö hirvikärpäset hänet elävältä. Yritin ehdottaa, että hän olisi vienyt muutaman yksilön Ranskaan vaikka tuliaisiksi tai matkamuistoksi mutta jostain syystä hän ei halunnut.

Kaupunkiluontoa ja luontoa kaupunkilaisille

Monesti ihmiset haluavat tulla ihailemaan luontoa Repovedelle vaikka luontoa löytyy myös kaupungistakin. Itse useasti yllätyn, kuinka lähelle luontoa voi päästä vaikkapa Kouvolan keskustassa. Viime viikolla kävelin Keskikatua uuden Keskuspuiston kulmalla. Ajatuksistani minut havahdutti lapsuuden maaseudun pihapiiristä tuttu tsirkutus, josta ei voinut erehtyä. Ihmisten myötä myös varpuspopulaatio on tämän vuosisadan aikana muuttanut kaupunkeihin.

Aloin katsella ympärille mutta varpusia en siltikään näkynyt. Hetken päästä huomasin ruohikon liikkuvan. Maassa, aivan metrin päässä jaloista oli useita varpusia evästämässä tatarin siemenillä. Suojavärin ansiosta varpuset jäävät varmasti monelta kulkijalta huomaamatta. Repovedellä ei näin lähelle luonnoneläimiä pääse, kaupunkilaistuneet varpuset eivät näyttäneet olleenkaan olevan huolissaan metrin päässä olevasta ihmisestä.

Kuinka monta varpusta löytyy alla olevasta kuvasta?

(Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi.)

Repovedellä järjestetään ensi lauantaina 10.syyskuuta jälleen Repopolku-tapahtuma.

Kouvolan latu järjestää opastetun retken Lapinsalmen P-alueelta Kuutinkanavalle. Kouvolan latu tarjoaa myös 30 ensimmäiseksi ilmoittautuneelle ilmaisen kuljetuksen Kouvolasta Repovedelle ja takaisin. Lisäksi Kuutinkanavalla on latulaisten erämaakahvila, joka palvelee kaikkia retkeilijöitä. Lisää tietoa löydät tästä Kouvolan ladun sivuille menevästä linkistä.

Repovedellä Saarijärven portinpielen Korpikahvila on myös vielä ensi viikonloppuna, lauantaina sekä sunnuntaina avoinna klo 11-18.

Reaaliaikaista retkisäätä Repovedellä

Repoveden kansallispuistoon asennettiin viikonlopun aikana sääkamera, joka kuvaa Saarijärven eteläosan Karjolahdesta kohti koilista ja Puolustusvoimien Pahkajärven harjoitusalueen varoalueen rajaa.

Saarijärvi on Repoveden kansallispuiston pohjoisen sisääntulon viereinen järvi Kuismantien päässä. Se on Repoveden ensimmäisiä järviä, jotka ovat irtautuneet jääkauden jälkeen sulamisvesistä syntyneestä merestä omaksi makean veden järveksi. Saarijärven syntyhistoria ajoittuu siis yli 11 000 vuoden taakse. Saarijärven nimi tulee järven kahdesta saaresta, Aholansaaresta ja Iivanasaaresta, joka kulkee kyläläisten puhekielessä myös nimellä lammassaari. Aholansaari on vanha pontikankeittopaikka ja Iivanansaaressa Kuisman Iivana kuivasi lihaa kesäisin. Myöhemmin Saarijärven tilan lampaat viettivät kesänsä saaressa pedoilta suojassa, josta tulee nimi lammassaarelle.

Järven rannalla on siis yksi ainoa maatila, yksi kesämökki ja yksi savottakämppä. Saarijärven pinta on 102 metriä meren pinnan yläpuolella ja kaikuluotaimella järven syvimmäksi kohdaksi on mitattu yli 50 metriä. Järvi on kivinen ja karu sekä erittäin puhdas ja kirkasvetinen.

Saarijärvi on etenkin Repoveden kuikkien suosiossa, joita järvellä asustaa useita. Kaakkurit suosivat järven viereisiä pienempiä lampia ja ne lentävät useasti Karjolahden yli varoalueen puolelle. Muista lintulajeista kamerasta saattaa päästä näkemään kalalokkeja tai telkkiä, myös kalasääksi on tänä kesänä nähty Saarijärven yllä.

Tässä http://www.tervarumpu.fi/saakamera linkistä voi siis katsoa reaaliaikaisen retkisään Repovedellä.