Vuohisen Laukka

Kyllä, tänään 2.heinäkuuta Repoveden mustikat näyttivät tältä :)

Huomenna aamusta pääsen pitkästä aikaa useamman päivän retkelle, kun lähden kollegani SeikkailuviiKarista eli Senjan pariksi vetämään kahden päivän melonnan parin kymmenen hengen ryhmälle. Tarkoituksena on lähteä matkaan kanooteilla Miekankosken alapuolelta ja meloa ensimmäisenä 20 kilometrin matka Linnasaaren sekä Haukkavuoren ohitse Linkkumyllyyn.
Linkkumyllyssä koko retkueelle on varattu majoitus mukavasti lakanoissa. Lisäksi tarjolla on ruokaa sekä saunaa idyllisessä puutarhamaisemassa, ja mikä parasta illalle on sattunut yksi kesän konserteista. KIESTINKI -naisen tarina sodassa ja sen jälkeen on PMMP:n Paula Vesalan sekä huippuviulisti Pekka Kuusiston käsialaa, ja kertoo ihastuttavia sekä itkettäviä tarinoita naisesta sodan jaloissa.

Seuraavana päivä matka jatkuu kohti alavirtaa ja Voikoskea sekä Vuohijärveä. Toisen päivän osuus on 15 kilometriä ja retki loppuu Hillosensalmen asemalle. Luvassa on kauniita maisemia, vesiluontoa, historiaa, kulttuuria, kaunista säätä sekä leppoisaa ja mukavaa yhdessä oloa. Tämä ilta menee tavaroita kuivapusseihin pakatessa, yritän muistaa ehtiä laittaa facen kautta kuulumisia reitin varrelta. :)
Reitti on mahdollista meloa omatoimisesti ja se on paketoitu nimellä Vuohisen laukka. Tosin meidän ryhmälle melontaa on hieman nipistetty molemmista päistä, jotta se olisi mahdollista toteuttaa kahdessa päivässä.
Linkit;
Vuohisen Laukka tervarumpu.fi/vuohisenlaukka
Linkkumylly linkkumylly.fi
Hillosensalmi hillosensalmi.fi

Voi, voi koski!

Voikosken tehdasaluetta yläjuoksulta kuvattuna. Kuva on peräisin isän puolen suvun arkistoista, eikä kuvausvuodesta ole tarkkaa tietoa.

Tämän päivän Kouvolan Sanomissa oli mukavia uutisia Kouvolan ja Mäntyharjun rajalta, kun paikallinen kaasutehdas Oy Woikoski Ab kertoi investointisuunnitelmistaan ja rakentavansa Kokkolaan kokonaan uuden kaasutehtaan. On todella mukava kuulla, että kaasubisneksellä menee hyvin vaikka kaikkialla muualla yritysmaailmassa uutiset koskevat lähinnä lomautuksia ja irtisanomisia. Woikoski on muutenkin ollut uutisissa viime vuoden aikana, perheyhtiö täytti nimittäin pyöreät 130 vuotta.

Yhtiön tarina alkaa siis jo vuonna 1882, jolloin Knut August Palmberg aloitti yritystoiminnan kimröökitehtaalla Vehkalahdessa. Kimrööki on hienojakoista hiiltä, jota on muinoin käytetty mustana väriaineena mm maaleissa ja painatuksissa. Yrityksen kasvaessa toiminta siirtyi isä Knutilta poika Bertilille ja samalla Vehkalahdelta Valkealaan Tirvalle. Tirvalla tehtaan toimintaan tuli mukaan myös saha sekä kemiantehdas, joka tuotti talia sekä steariinia. Pian jäi myös Väliväylällä virtaavien Tirvan koskien vesimäärät pieniksi ja tehdas muutti nykyisele paikalleen Voikoskelle. Tehtaan johto on siirtynyt samassa suvussa isältä pojalle, Bertilin jälkeen Svenille ja sittemmin Clasille. 130 vuoden kunniakkaaseen historiaan mahtuu monta värikästä vaihetta, tarkemmin yhtiön tarinan voit lukea tästä linkistä.

Voikosken kerrotaan saaneen nimensä jo ammoisina aikoina, jolloin Vuohijärveltä on matkalaiset soutaneet kohti yläjuoksua ja suunnitelleet jatkavansa matkaa edelleen vesitse kohti pohjoista. Mutta Voikosken kohdalla on matka tyssännyt ja veneestä on kuulunut huudahdus "Voi, koski!"

Voihan Iku-Turso, Vetehinen, Näkki ja Vesihiisi

Käyräjoki, Jokelan Myllykosken yläjuoksu 16.12.2011

"Viime päivien sateet ovat nostaneet virtaamia Etelä- ja Lounais-Suomessa. Etelärannikon pienissä joissa virtaamat ovat nousseet paikoin keskimääräistä kevättulvaa suuremmiksi. Paikoin etelärannikolla on satanut jopa yli 100 mm joulukuun aikana. Tämä on enemmän kuin kertaakaan viimeisen 50 vuoden aikana." 
Näin kerrotaan Ympäristöhallinnon verkkosivuilla 18.12.2011 ajankohtaisesta vesitilanteesta.

Veden pinnan nousu ja virtaamien lisääntyminen on ollut kaikkialla havaittavissa. Koirien kanssa päivittäinen lenkki kulkee usein Jokelan vanhan myllyn ohi. Tämän vuoden joulukuussa vesi on sielläkin ennätyksellisen korkealla. Normaalisti Jokelassa Myllykoskessa paistavat useat kivet ja vesi soljuu hiljalleen kivien välistä. Tällä hetkellä kivistä ei ole tietoakaan ja vettä virtaa kuutioittain tehden koskeen kovia pärskeitä sekä mahtavia kuohuja. Repovedellä korkeat vedet on helpoiten havaittavissa Kuutinkanavan uittorännillä, josta virtaa edelleen vettä läpi.

Ympäristöministeriön sivuilla seurataan tiettyjen vesistöjen korkeuksia ja tiedot siirtyvät päivittäin nettiin tilastoiksi. Eräs Kymenlaakson seurattavista järvistä on maakuntajärvi eli Vuohijärvi, johon myös Repovesi laskee. Vuohijärven vedenkorkeuden näet yllä olevasta kuvasta. Harmaa alue kuvaa vedenkorkeuden suurinta mahdollista vaihtelua päivittäin, punainen viiva kuvaa vuotta 2011 ja sininen 30 vuoden keskiarvoa. Vasemmalla oleva luku kertoo, kuinka korkealla Vuohijärven pinta on meren pintaan verrattuna. Päivitetyn tilanteen Ympäristöhallinnon sivuilta löydät tämän linkin takaa.
P.S. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Veteen piirretty viiva

1700-luvun alussa myös Kinansaaressa oli tukalat oltavat venäläisten miehityksen alla. Venäläiset ryöstelivät tiloja ja vaativat saarelaisilta kestitystä. Vuonna 1743 Ruotsin ja Venäjän raja piirrettiin Kymijokeen ja samalla keskelle Vuohijärveä. Tosin Kinansaaren kohta jäi hieman epäselväksi, joissain kartoissa se oli piirretty ruotsalaisille ja toisissa taas venäläisille. Pitkän kinaamisen jälkeen saari jäi venäläisten haltuun. Vuohijärven itäpuolella venäläisten miehitys näkyy vielä hyvin paikannimissä, Voikoskella sijaitsevalla Kasakkaharjulla oli vanha venäläinen rajavartioston tulliasema.

Kaupankäynti ja muu kanssakäyminenkin Jaalan puolelle Ruotsiin oli ehdottomasti kiellettyä. Muutamaa Kinansaaren isäntää syytettiinkin tervan myymisestä ruotsalaisille. Käräjillä syytteet jouduttiin kumoamaan, koska silminnäkijä ei vonut olla varma kuka isännistä oli syksyn pimeässä soutanut ison selän yli Ruotsin puolelle. Rajaseutuna olemista kesti lähes seitsemänkymmentä vuotta vuoteen 1812.

Kölin ali

Repoveden alue on siis jo muinoin ollut retkeilijöiden suosiossa mutta syynä ei pelkästään ole ollut alueen upeat maisemat. Ennen vanhaan vesistöt ovat olleet tärkeitä kulkureittejä ja Vuohijärvi on ikivanhojen vesiteiden solmukohdassa. Vuohijärvi on osa Kymijoen vesistöä, joten etelään mentäessä on muinoin päässyt merelle asti ja pohjoiseen päin matka on taittunut Voikosken ja Sarkaveden lävitse kohti Mikkeliä. Itään mentäessä Luujärven kautta on matka taas suuntautunut Saimaan vesistön suuntaan. Vuohijärven eteläosissa kulkee pieni salpausselkä, jota pitkin on ollut helppoa kulkea itä-länsi suunnassa maita pitkin.

Mäntysaari

Mäntysaaren hautausmaan tarkkaa ikää ei tiedetä mutta isojaon aikaan 1830-luvulla on maarekisteriin merkitty määräala hautausmaalle.

Ennen vanhaan vainajat haudattiin saareen, koska kesällä kirkkaat vedet ja talvella valkoiset hanget pelottivat vainajia eivätkä he uskaltaneet tulla kummittelemaan eläville. Mäntysaaren kellotapuli on vuodelta 1911 ja kappeli 1940-luvulta.

Torstaina 3.6. on Mäntysaaren hautojen hoitopäivä, saareen pääsee Tuulettarella, joka lähtee Orilammen majan rannasta klo 9.

Kinansaari

Kinansaaren kylä/kulmakunta on Pohjois-Kouvolan pohjoisin kylä, joka pitää sisällään mm Kauppilan, Hillosen, Kuisman ja Nuolniemen kylät. Kinansaari itsessään on Vuohijärvessä sijaitseva saari, josta on aikojen saatossa asustus levinnyt mantereelle ja Kinansaaren kylään. Kinansaaren vieressä on Mäntysaari, joka on edelleen paikallisten asukkaiden hautausmaasaari.

Katso kuvat ja kartta täältä.