Verla-päivä

Kuva: www.verla.fi

Tänään kävin isoisäni kanssa kiertelemässä Verlassa ja samalla valmistautumassa huomiseen Verla-päivään. Olen lupautunut olemaan mukana huomisessa tapahtumassa ja esittelemässä Uittonäyttelyä. Isoisä oli mukana preppaamassa, koska hän on ollut muinoin mukana uitoilla sekä työskennellyt Kymillä koko ikänsä. Hän on töitten puolesta käynyt myös Verlassa jo silloin kun tehdas oli vielä toiminnassa, sekä myöhemminkin kun tehtaasta oltiin jo rakentamassa museota.

Verla-päivää vietetään 18.7, koska samana päivänä vuonna 1964 Verlan tehtaan toiminta lopetettiin. Nyt 48 vuotta myöhemmin Verla-päivä on täynnä monipuolista tapahtumaa, opastetuille museokierroksille on vapaa pääsy ja perheen pienemmille on omaa ohjelmaa ja luvassa on myös puistokonsertti sekä koskinäytös. Tarkemmin huomisen Verla-päivän ohjelma löytyy tästä linkistä; Verla-päivä.
Tervetuloa! :)

Tukeista pelkoiksi ja lankuiksi

Vuohijärven rannoilla oli teollisuutta kehittynyt jo ennen rautatieden tuloa. 1700-luvun lopulla Voikosken partaalle oli rakennettu seudun ensimmäinen vesivoimalla toimiva saha. Repoveden sydänmaille, Tervarummun pieneen kylään sekä Vuohijärven eteläosaan, Siikakoskelle rakennettiin sahat 1820-luvulla. Vesisaha eli sahamylly toimii aivan samalla periaatteella kuin vesimyllykin. Virtaavalla vedellä pyöritettiin vesipyörää josta voima siirrettiin sahan raamiin ja sahanteriin. Sahan teho riippui suoraan veden virtauksesta, koska alkeellisimmissa vesisahoissa ei vielä ollut edes vaihteita.

1900-luvulla Hillosensalmelle, Sahaniemeen rakennettiin ensimmäinen höyrysaha. Lauri Roitto oli hommannut Jaalan puolelta Saarisen vanhan sahan laitteet ja jo vuonna 1928 saha oli toiminnassa. Parhaimmillaan saha pyöri kolmessa vuorossa ja työllisti miehiä sekä naisia 250 - 300 henkilöä, metsäpuoli mukaanluettuna. Sahanpatruuna Roitto rakensi 1930-luvun alussa Taipaleen Kartanon kauniille kannakselle Orilammen ja Vuohijärven väliin.

Muutama vuosikymmen Taipaleen Kartanon rakentamisen jälkeen siellä aloittivat toimintansa alueen ensimmäiset matkailuyrittäjät, Irja ja Väinö Siikava. Saha siis toimi edelleen vaikka omistajat välillä vaihtuivatkin. Roiton jälkeen saha siirtyi osittain Pölhölle ja sittemmin Koskiselle. 1950-luvulla saatiin sähköt sahalle ja samalla Hillosen kylälle. Sotien jälkeen Hillosensalmen sahalla sahattiin paljon puutavaraa Neuvostoliitolle sotakorvauksiksi.