Kevät keikkuen tulevi

Saarijärvi 10.4.2013

Kevät tulee kovaa kyytiä kohisten mutta Repovedellä on vielä melko talvista. Vuohijärven ja Anttilan kylän välinen pieni Salpausselkä ei ole päästänyt vielä kevättä kunnolla ylitseen. Puistossa lumet eivät ole vielä suuremmin sulaneet mutta ne ovat jo vettyneet ja loskaantuneet. Paikoin on jäälle noussut jo vettä ja koska kireämpiä yöpakkasia ei ole toistaiseksi luvassa, alkavat sulat virtapaikat jo suurentumaan. Viime viikolla puistossa nähtiin jo joutsenpariskunta ja kun tuuli on nyt kääntynyt etelään, alkavat muutkin muuttolinnut pian tulla perässä. Puistoon menevät hiekkatiet ovat alkaneet jo paikoin sulaa, joten kannattaa ajaa varovasti jotta routamontut eivät yllätä. Tosin Tervajärvelle menevä tie oli (12.4) loppumatkalta ihan peilijäässä ja siellä sai todella ajaa kieli keskellä suuta. Sää- ja jäätilanteen voi tarkastaa näppärästi puiston sääkamerasta LINKKI.

Puistoon tulevia kevään merkkejä päivitellään Taigametsän äänet-retken sivuille LINKKI.

Vappukuulumisia Repovedeltä

Saarijärven jäät ovat tiukassa. Tänään pohjoisesta puuskittain puhaltava tuuli on jo rikkonut jään pintaa ja ajanut sen heliseväksi lautaksi Karjolahden suulle. Karjolahden pohjassa on edelleen vielä jäistä sohjoa, reaaliaikaisen jäätilanteen voi tarkistaa sääkamerasta tästä linkistä.

Repovesi on jo lähes kokonaan sulanut. Ruskiasalmella eli Löppösen Luolan suulla on pieni jäälautta mutta muuten Repovesi välkehti kirkkaana. Viikonloppuna sulaneille järville ja lammille ovat saapuneet jo kaakkuritkin. Lämpimien säiden ansiosta linnut ovat jo pesimäpuuhissa, minkä takia on tärkeää muistaa pitää kaiken rotuiset ja - tottelevaiset koirat kytkettyinä. Vapaana juokseva koira voi ihan tahattomasti karkoittaa esimerkiksi maassa hautovat metsäkanalinnut pois pesältään. Jos haudottavat munat ovat liian kauan ilman emoa ne saattavat joutua toisen eläimen hiukopalaksi tai kylmettyä liikaa, jolloin pesintä epäonnistuu.

Mutta mikä parasta, lämmin ilma on nostanut esille jo korvasienet! Korvasienet on helppoa tunnistaa mutta niiden valmistamiseen on syytä perehtyä huolella. Korvasieniä löytää paikoista, joissa sammaleen alta paljastuu hiekkapitoista maata. Hyviä paikkoja ovat polkujen varret tai muutaman vuoden vanhat hakkuuaukot. Tätä paikkaa en sen tarkemmin paljasta, koska jätin herkut kasvamaan vielä muutamaksi päiväksi. Kansallispuistosta on sallittua kerätä sieniä sekä marjoja, joten korvasienien ystävät voivat ottaa huoletta sienikorit matkaan. Lisää tietoa korvasienistä löydät tästä linkistä.

Kevään odotusta

Kyminsuu Karhulassa.

Pääsiäisen pyhinä kävin anopin luona kylässä ja kävimme ihmettelemässä Karhulan kevättä. Vaikka Repovedeltä ei Suomenlahden rannalle ole kuin sata kilometriä niin keväisin aina huomaa hyvin näiden kahden paikan välisen eron. Repovedellä järvet ovat edelleen jäässä ja maassa on lunta. Suksiakaan ei ole vielä viety kesäsäilöön. Muuttolinnuista paikalle ei ole ehtinyt kuin aikaisimmat vesilinnut joutsenet, telkät ja koskelot. Pellon laidalla saattaa tavata töyhtöhyypän ja pihojen lintulaudalta mustarastaan.

Karhulassa Kymijoki aukesi jäistä ennen pääsiäistä. Maa on suurelta osin jo sula ja meren selkä on auki. Kymijoen suulta bongasimme linnuista joutsenien, sorsien, telkkien ja koskeloiden lisäksi kuikan sekä naurulokin. Puissa lauloivat peipposet ja pesän valinta puuhissa oli jo kottaraisiakin. Ja lumen alta esiin pilkistivät ensimmäiset leskenlehdet. Toivottavasti lumet sulavat kohta jo Repovedeltäkin.

Kevään merkkejä

Repoveden kansallispuistoon on tullut jo ensimmäiset joutsenet Hirvenpäänjoen sulalle, Tihvetjärvelle.

Peukaloisen retket

Lähdimme tänään jo aamutuimaan Repovedeltä kohti Kouvolaa. Repovedellä auton ulkolämpömittari näytti aamulla kahdeksan jälkeen kolmea astetta plussaa. Lammista sekä järvistä oli noussut hämyinen usva, jonka läpi auringon säteet yrittivät päästä maan pinnalle näyttämään ruskan kirkkaimpia värejä. Valkoisen aamu-usvan seasta erottui myös lukuisia hämähäkin seittejä, joihin jääneet kastepisarat kimaltelivat aamuauringossa.

Repovedellä suuret vesistöt pitävät hallan ja pakkasyöt poissa vielä vähän aikaa. Saarijärven veden lämpötila oli eilen vielä +12 astetta, joten se on lämmittänyt lähialueita estäen hallan saapumisen. Mutta Anttilan kohdalla varjoisat pellon pientareet olivat jo kuurassa. Halla oli kuin salaa yöllä hiipinyt alavia peltoja pitkin vanhaan Metsännenän kylään.

Illan suussa useampi iso hanhiparvi oli lähtenyt syysmuutolle. Iso osa Itä-Suomen yli lentävistä muuttohanhista tulevat Venäjän puolelta ja jatkavat matkaansa kohti eteläisempää Eurooppaa ja talvehtimisalueita. Totuus syksyn säistä tulee taas vanhan kansan suusta; Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana. Onneksi Anttilan pelloilla asustelevilla joutsenilla ei vielä näyttänyt olevan kiirettä.

"Jos huhtikuussa rastaat vielä hangella pomppii niin silloin maassa on lunta."

Muuttolintuja Kouvolassa Anttilan kylän pelloilla sunnuntaina 17.4.2011.

Muuttolintuihin ja kevään tulemiseen liittyy paljon sanontoja ja vanhan kansan viisauksia. Vanha loru "kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään" ei mielestäni kerro niinkään kevään tulemisesta, vaan on hyvä muistisääntö tuttujen muuttolintujen saapumisjärjestykseen. Monta kertaa olen myös kuullut etenkin isoäitini suusta vanhan pohjoisvalkealalaisen sanonnan "kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle". Myöhemmällä iällä olen vasta kuullut sanonnan muuttuneen muualla muotoon, jossa varoitellaan kuovin äänestä.

Olen aina ollut kiinnostunut myös erilaisista sanonnoista ja uskomuksista, joten linnun muuttuminen samassa sananparressa kuulosti alkuun omituiselta vaikka molemmat lajit saapuvatkin Suomeen samoihin aikoihin. Mutta etymologiaa selvitellessä löytyi myös tähänkin järkeenkäypä selitys. Kuovin varoituksia kuunnellaan yleisesti esimerkiksi Salpausselkien eteläpuolella, jossa pellot ja peltoaukeat hallitsevat maisemaa.

Repoveden perämetsien pienillä peltolänteillä taas kuovit ovat suhteellisen harvinaisia vieraita ja niiden varoitushuutoja odotellassa ehtivät kyllä jäät jo sulaa. Kurjet ovat Repoveden suunnalla huomattavasti kuoveja yleisempiä kevään vieraita, joten on loogista, että kurkien huutoa on Repoveden korpien keskellä yleisesti pidetty enteenä heikentyneistä jäistä.

Otsikon sanonta on taas sitä nuorempaa kansanviisautta.