Missä on lepän ruska?

Suomessa on kahta leppää, harmaaleppää ja tervaleppää. Lepät on helpoin erottaa kasvupaikasta, lehdistä sekä kävyistään. Tervaleppä viihtyy rannoilla ja muissa kosteissa paikoissa. Sen runko on puumainen, tummanharmaa ja vanhemmiten siihen tulee kaarnaa. Tervalepän lehdet ovat pyöreitä, joissa on tylppä tai "lantto" pää. Lisäksi lehdet ovat tahmeita, tervaisia. Sen pienissä urvuissa eli kävyissä on pieni kanta, eli ne ovat perälliset toisin kuin harmaalepällä. Harmaalepän lehdet ovat taas suippokärkisiä ja enemmän sahalaitaisia.

Mutta miksi muihin puihin tulee komea ruska mutta ei leppiin? Lepät tekevät yhteistyötä frankia-nimisen sienibakteerin kanssa, joka elää lepän juurimukuloissa. Bakteeri pystyy sitomaan ilmasta typpeä ja luovuttaa sitä lepälle, jolloin lepän ei tarvitse kesän jälkeen kerätä typpeä talteen lehtien lehtivihreästä. Tästä syystä lepän lehdet putoavat maahan vihreinä tai tylsänruskeina eivätkä lainkaan vaihda itselleen ruskaväriä syksyisin.

Syksyn kuulumisia

Aviomies on jo muutamaan otteeseen kysellyt, että koska kirjoitat blogiin. Kieltämättä kirjoittaminen on tänä vuonna jäänyt vähemmälle. Voin myöntää, että tuo nyt 10kk vanha pikkumies on rytmittänyt päiviä ihan uusiksi. Poika osaa huristella jo ihan omineen taaperokärryillä, käännöksetkin sujuvat moitteetta ja hän seisoo jo hienosti ilman tukea mutta ensimmäiset askeleet odotuttavat vielä itseään.

 Joinain päivinä olen vienyt pojan hoitoon ukille tai mummille, jolloin olen päässyt käymään Repovedelläkin. Eräs mieleen painuvimmista päivistä oli Hyvän Mielen Metsäkävely, joka toteutettiin yhdessä Metsäkeskuksen, Metsähallituksen, UPMn, KSAOn sekä SeikkailuviiKarin kanssa. Päivän teemana oli antaa metsäisiä hyvän mielen kokemuksia nuorille. :)

Toinen hiljentävä päivä oli eräs alkusyksyn lauantai. Samana aamuna oli ryhmä ajanut Hillosensalmen ohi ja aseman laiturilla oli odottanut ruumisarkku lähtöä viimeselle matkalleen kohti kylämme hautausmaata, Mäntysaarta. Vaikka aamupäivä meni elämän pysäyttävien asioiden kanssa, iltapäivällä toi mukanaa valoa. Lapinsalmella saimme vaivihkaa ihailla pienen pojan kastejuhlaa niemennokassa kalliolla. Elämä on aina täynnä yllätyksiä.

Ja tietenkin olen ehtinyt tänä syksynä hirvijahtiinkin. Porukassa olen kulkenut mukana jo yli 20 vuotta, joten ei sitä tänä vuonnakaan ihan kokonaan väliin voi jättää. Tämä kauniin syksyinen maisema on Kaisavuoren päältä, ja taustalla siintää Vuohijärven Voikosken Ponni. Harvemmin tännekään kalliolle tulisi ilman muuta syytä kiivettyä.

Pojan ja miehen kanssa on myös tehty paljon lähiretkiä. Valkmusan kansallispuistossa kävimme Moron päivätuvalla, Moron vuoren luolalla sekä pitkospuulenkillä. Pojalle hankittiin kantorinkaksi Deuterin Kid Comfort III, joka on myös kantajalle todella hyvän tuntuinen.

Ainiin, ja syyskuun alussa tuli käytyä myös taistelupari-serkkuni Piian kanssa Erävaelluksen SM-kisoissa Nuuksiossa. Uskomatonta rutistusta koko kolme päiväinen kisa. Linnuntietä kartalla naisten sarjan matka oli 75 kilometriä mutta totuushan on sitten jotain ihan toista. Molemmat olimme ensikertalaisia, joten kuudenteen sijaan voi olla enemmän kuin tyytyväinen :) tavoitteena oli ainoastaan päästä maaliin asti. Tässä linkki kisoista koostettuun VIDEOON.

Voihan Iku-Turso, Vetehinen, Näkki ja Vesihiisi

Käyräjoki, Jokelan Myllykosken yläjuoksu 16.12.2011

"Viime päivien sateet ovat nostaneet virtaamia Etelä- ja Lounais-Suomessa. Etelärannikon pienissä joissa virtaamat ovat nousseet paikoin keskimääräistä kevättulvaa suuremmiksi. Paikoin etelärannikolla on satanut jopa yli 100 mm joulukuun aikana. Tämä on enemmän kuin kertaakaan viimeisen 50 vuoden aikana." 
Näin kerrotaan Ympäristöhallinnon verkkosivuilla 18.12.2011 ajankohtaisesta vesitilanteesta.

Veden pinnan nousu ja virtaamien lisääntyminen on ollut kaikkialla havaittavissa. Koirien kanssa päivittäinen lenkki kulkee usein Jokelan vanhan myllyn ohi. Tämän vuoden joulukuussa vesi on sielläkin ennätyksellisen korkealla. Normaalisti Jokelassa Myllykoskessa paistavat useat kivet ja vesi soljuu hiljalleen kivien välistä. Tällä hetkellä kivistä ei ole tietoakaan ja vettä virtaa kuutioittain tehden koskeen kovia pärskeitä sekä mahtavia kuohuja. Repovedellä korkeat vedet on helpoiten havaittavissa Kuutinkanavan uittorännillä, josta virtaa edelleen vettä läpi.

Ympäristöministeriön sivuilla seurataan tiettyjen vesistöjen korkeuksia ja tiedot siirtyvät päivittäin nettiin tilastoiksi. Eräs Kymenlaakson seurattavista järvistä on maakuntajärvi eli Vuohijärvi, johon myös Repovesi laskee. Vuohijärven vedenkorkeuden näet yllä olevasta kuvasta. Harmaa alue kuvaa vedenkorkeuden suurinta mahdollista vaihtelua päivittäin, punainen viiva kuvaa vuotta 2011 ja sininen 30 vuoden keskiarvoa. Vasemmalla oleva luku kertoo, kuinka korkealla Vuohijärven pinta on meren pintaan verrattuna. Päivitetyn tilanteen Ympäristöhallinnon sivuilta löydät tämän linkin takaa.
P.S. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Liisan liukkaat

Tänään vihdoin elohopea laski pakkasen puolelle. Maa oli päivällä jäässä ja Repoveden alueen pienemmät lammet olivat jo kauttaaltaan riitteessä. Vanhan kansan sanonta Liisan liukkaista toteutui, vaikka alkuviikko näytti turhankin lämpimältä. Kyläläisillä tuli tänään kiire hakea verkkoja pois järvistä ennen jäätymistä. Tänään riitteen pystyi vielä helposti rikkomaan airolla. Syksyisin ennen jäiden tuloa verkoilla kalastetaan etenkin muikkua ja siikaa. Tänään "siltä yhdeltä järveltä" olivat kylän miehet saaneet komean kahden kilon siian.

Suuremmista järvistä Saarijärvi alkaa jäätymään muita järviä ja lampia hitaammin. Saarijärvi on laaja ja syvä, joten sen jäähtyminen ja jäätyminen on hidasta. Mutta kun pakkanen illan edellä hiipi jo kymmeneen asteeseen, on Saarijärvenkin jo luovutettava. Yläpuolen kuva on otettu tänään kirkkaan ja kuulaan päivän jo painuessa mailleen eli puoli neljän aikoihin iltapäivällä. Silloin Saarijärven kämpän rannasta katsottuna Karjolahden Puolustusvoimien puoleinen ranta sekä lahden pohjukka alkoivat olla jo riitteessä.
Kirkkaan sininen taivaanranta enteilee koko yöksi kireää pakkasta, joten on mielenkiintoista nähdä, miltä Saarijärvellä huomenna aamulla näyttää. Saarijärven tilanteen voi käydä tarkistamassa sääkameran osoitteesta www.tervarumpu.fi/saakamera Samalla nähdään myös, miten hyvin itse sääkamera kestää pakkasta ;)

Linnunradan Prinsessa Andromeda

Syksyiset illat ovat varsin pitkiä ja pimeitä, joten se on aivan täydellistä aikaa tähtitaivaan tarkkailuun. Taivaalle tähystellessä pitää valita kirkas pakkasyö, koska sumu ja pilvet estävät tähtien ja tähdistöjen näkymisen. Myös kuutamo on huonoa aikaa tähtien erottamiseen, koska kirkas kuu peittää valollaan ainakin lähimmät tähdet. Paras aika olisi siis muutaman viikon päästä, kun kuu on uusi eikä valaise taivasta.

Paikaksi kannattaa etsiä aukea paikka, jossa katuvalot tai muu valosaaste ei estä tähtien näkemistä. Lisäksi kannattaa laittaa lämpimästi päälle, koska paikoillaan oleminen ja kylmyys ovat huono yhdistelmä. Makuualusta ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, jos niskat eivät kestä taivaalle tiiraamista.

Tähtien tarkkailuun saa valmiin tähtikartan Ursan eli tähtitieteellisen yhdistyksen sivuilta. http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/tahtikartta/ -osoitteesta saatava kartta päivittyy automaattisesti ja laittaa taivaan tähdistöt valmiiksi oikeille paikoilleen, kun vaihdat paikkakunnan ja kellonajan oikeiksi.

Tähdistöihin liittyy paljon eri tarinoita. Tarinat ovat pääsääntöisesti samoja eri puolella Tellusta vaikka ne ovatkin taipuneet eri kansoille sopiviksi. Eurooppalainen Orionin tähdistö ja Orionin vyö ovat muuttuneet suomalaisessa tarinaperinteessä Väinämöiseksi ja viikatteeksi. Jos tähtien tarinat kiinnostavat hyvää iltalukemista löytyy tästä linkistä, Sakari Lehtinen ja Tähtitaivaan tarinoita.

Yllä oleva kuva on isännän käsialaa ja kuvattu Saarijärven savottakämpän pihamaastossa reilu kuukausi sitten. Repovedellä tähdet erottuvat uskomattoman hyvin, koska katuvalot ja muu kaupunkien valosaaste on kaukana. Kuvassa nuotio on värjännyt puiden lehdet punaiseksi.

Kurjenmarjat talteen

Syksyn sienisato alkaa olla jo loppupuolella ja seuraavana luonnon luomutuotteena on tarjolla karpaloita. Jotkut kertovat karpaloita tulevan tänä vuonna hyvin, toiset taas väittävät sadon jääneen niukaksi. Karpalosato siis varmaankin vaihtelee paikkakunnittain ja soittain. Tänä vuonna sateinen syksy on laittanut karpalot kasvamaan lähelle suon ja kivennäismaan rajaa sekä kuivemmille mättäille. Repoveden alueen rämesoilla karpaloita ei ole erityisen runsaasti mutta ne ovat isoja. Hyvältä suolta kiisseliainekset muutamalle ihmiselle saa kerättyä pienellä vaivalla.

Karpalot ovat helppo tunnistaa, koska soilla ei montaakaan marjaa tähän aikaan vuodesta kasva. Karpalon hennossa varressa on pienen pieniä soikeita, pareittain kasvavia lehtiä ja kasvi kasvaa rahkasammalen päällä. Varsia seuraamalla löytää ensimmäiset tummanpunaiset marjat, jotka ovat paikoin osittain sammalen sisässä. Toinen suolla kasvava marja on lappalaisten suosima kaarnikka eli variksenmarja. Kaarnikan varsi ja lehdet ovat neulasmaiset ja marjat ovat pikimustat.

Soilla käveleminen on etenkin näin sateisina syksyinä haasteellista. Kenkien on oltava kunnolla veden pitävät ja niissä pitää olla kunnolla vartta. Kasvillisuutta seuraamalla pystyy välttämään pahimmat hetteiköt. Jos sammalen päällä kasvaa puita ja varpuja on se hyvä merkki kantavasta askelmasta. Heinä- ja saratuppaatkin vielä menettelevät mutta saattavat olla huteran tuntuisia. Pelkkä rahkasammal ei yleensä kanna kovin hyvin eli pelkkää sammalta kasvavia kohtia kannattaa välttää.

Karpalo on erittäin terveellinen marja ja tehokas antioksidantti. Karpalon kerrotaan alentavan verenpainetta sekä suolistovaivoihin. Lisäksi karpalo lisää virtsaneritystä ja happamoittaa sitä, joten karpalomehulla saa nopeasti ensiapua naisten virtsatietulehduksiin. Karpaloa kutsutaan myös kurjenmarjaksi.

Peukaloisen retket

Lähdimme tänään jo aamutuimaan Repovedeltä kohti Kouvolaa. Repovedellä auton ulkolämpömittari näytti aamulla kahdeksan jälkeen kolmea astetta plussaa. Lammista sekä järvistä oli noussut hämyinen usva, jonka läpi auringon säteet yrittivät päästä maan pinnalle näyttämään ruskan kirkkaimpia värejä. Valkoisen aamu-usvan seasta erottui myös lukuisia hämähäkin seittejä, joihin jääneet kastepisarat kimaltelivat aamuauringossa.

Repovedellä suuret vesistöt pitävät hallan ja pakkasyöt poissa vielä vähän aikaa. Saarijärven veden lämpötila oli eilen vielä +12 astetta, joten se on lämmittänyt lähialueita estäen hallan saapumisen. Mutta Anttilan kohdalla varjoisat pellon pientareet olivat jo kuurassa. Halla oli kuin salaa yöllä hiipinyt alavia peltoja pitkin vanhaan Metsännenän kylään.

Illan suussa useampi iso hanhiparvi oli lähtenyt syysmuutolle. Iso osa Itä-Suomen yli lentävistä muuttohanhista tulevat Venäjän puolelta ja jatkavat matkaansa kohti eteläisempää Eurooppaa ja talvehtimisalueita. Totuus syksyn säistä tulee taas vanhan kansan suusta; Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana. Onneksi Anttilan pelloilla asustelevilla joutsenilla ei vielä näyttänyt olevan kiirettä.

Metsään on tullut jo syys...

Ja en muuten kastunut Repovedellä vielä tänäänkään! Runsaista sateista huolimatta kaikki asiakkaiden kanssa tehdyt retket on onnistuttu tekemään ilman suurempia sateita. Järvien ja vesistöjen pinnat ovat nousseet selkeästi. Olhavalla, kallion juurella olevalla nuotiopaikalla vesi on noussut jo lammikoiksi nuotion viereen ja teltalle niemekkeestä ei enää montaa kuivaa paikkaa löydy. Saarijärven pinta on noussut kesästä melkein 20 senttiä. Jos maa ei ehdi kuivua ennen jäätymistä, on ensi keväälle luvassa routavaurioita ja pitkää rospuuttoaikaa. Kuutinkanavan uittorännistä tulee tällä hetkellä vettä yhtä paljon läpi kuin viime pääsiäisenä, jolloin kuva on otettu.

Syksyn ruska näyttää Repovedellä jäävän hieman viime vuotista heikommaksi. Kovat tuulet ovat pudottaneet jo ison osan lehdistä. Mutta ruskan korvaa tänä vuonna mahtava suppilovahverosato. Sateet tuottavat aivan loputtoman määrän suppilovahveroita ihan polkujen varteen. Tänäänkin asiakkaiden mukaan lähti yksi kassillinen vaikka sääntönä oli ettei polulta saa poistua, jottei aikataulut pääse unohtumaan.

Muutenkin sää oli tänään ennakko-odotuksista poiketen kauniin syksyinen ja aurinkoinen, ruskanvärejä oli mukavaa ihailla myös pitkästä aikaa kirkkoveneestä käsin. Ja tänään palokärki huusi siihen malliin, että siitä riittää hyvää säätä ainakin tulevaan viikonloppuun asti. Muistakaa siis ottaa sienikorit mukaan, kun tulette Repovedelle viimeistään viikonloppuna retkeilemään ja ihailemaan syksyn ruskan värejä! :)

Huomautus veneilijöille: Pohjoisen ja luoteen välistä tuulta 11 m/s.

Jos maa ei ole ehtinyt routimaan niin siihen satanut lumi sulaa nopeasti. Keskimäärin Repoveden korkeudelle ensilumi sataa marraskuun kuudes päivä. Ensilumi määritellään Ilmatieteen laitoksen mukaan siten, että aamullakin on vähintään sentti lunta maassa. (Eli tämän päiväistä räntäsadetta ei vielä ihan ensilumeksi lasketa.) Pysyvä lumipeite sataa maahan tällä korkeusasteella keskimäärin itsenäisyyspäivänä. Yllä oleva kuva on otettu Pohjois-Kouvolasta 13. lokakuuta 2009. Silloin viime vuonna oli maa ensimmäisen kerran valkoisena. Linkki Ilmatieteen laitoksen lumitilastoihin.

Syksyn ensimmäiset myrskyt tuntuvat luissa ja ytimissä asti. Mutta niillä on luonnon kannalta hyvin tärkeä merkitys, syysmyrskyillä järvien vedet vaihtuvat. Kova tuuli painaa lämpimän pintaveden pohjaan ja nostaa raskasta neljä asteista pohjavettä pintaan, jolloin veden eri lämpökerrokset sekoittuvat. Tämä mahdollistaa ilman kylmetessä järvien jäätymisen. Vesien sekoittuessa syyskierto painaa myös järven pohjaan hapekasta pintavettä, jotta kaloilla on mahdollista selvitä talvesta jääpeitteen alla. Mikäli syyskiertoa ei tapahdu, kalat saattavat kuolla talven aikana hapen puutteeseen. Kuva on otettu Pohjois-Kouvolassa Kuusijärvellä 30.lokakuuta 2009, jolloin pienemmät järvet olivat ensimmäisen kerran menneet riitteeseen.

Ihan hämärä juttu

Tänään on syyspäiväntasaus ja illat pimenevät kohti talvipäivänseisausta. Auringonlaskiessa alkaa ilta hämärtymään. Alkuillasta voidaan kokea "sininen hetki", joka on tärkeä etenkin valokuvaajille. Hämäräkin jaetaan kolmeen osaan. Porvarillisen hämärän aikana näkee työskennellä ulkona selkeällä säällä ennen pimeän tuloa. Merenkulkijain hämärällä merellä erottaa horisontin ja pystyy purjehtimaan mutta maalla liikkuminen vaatii jo taskulampun. Ennen pimeää on vielä tähtitieteellinen hämärä, jonka aikana taivaan himmeimmätkin tähdet alkavat erottua. Syksyn pimenevinä iltoina on onkin hyvä nauttia taas taivaan tähdistä sekä kynttilöistä.

Tähtitaivas (Ursa)