Luonto opettaa

CC commons.wikimedia.org/wiki/File:Rhamnus_frangula.jpg

Kevät alkaa olla jo sen verran pitkällä, että omat opinnot Hämeenlinnan opettajakorkeassa ovat jo hyvällä mallilla. Ensi viikolla aloitan opintoihin liittyvän harjoittelun Kouvolan seudun ammattiopiston Luonnonvaran toimipisteessä Anjalassa.

Tänään olen koonnut materiaalia opetettavaa kurssiani, eli luonnontuntemuksen perusteita varten. Ajattelin lähteä oppilaiden kanssa kevyesti liikkeelle, eli ensimmäisenä luvassa on luontotyypityksen perusteita, yleisimmät Etelä-Suomen puut ja pensaat sekä nisäkkäät. Pala kakkua siis. Loppukurssille on vielä luvassa iso kasa kasveja ja lintuja, jotka ovat huomattavasti haastavampia kokonaisuuksia.

Mutta pensaista ajattelin teille muillekin esitellä Repovedelläkin tavattavan korpipaatsaman (kuvassa). Paatsama on melko yleinen ja se viihtyy kosteissa metsissä, metsänreunoissa ja rannoilla. Vaikka se on pensaana melko yleinen, ei sitä monikaan tunnista. Paatsama kasvaa metristä neljään korkeaksi ja sen tunnistaa kiiltävistä ja ehytlaitaisista lehdistä. Paatsaman marjat ovat ensin raakoina vihreitä ja muuttuvat kypsyessään ensin punaisiksi ja lopulta mustiksi. Marjat ja tuore kuori ovat myrkyllisiä.

Syy miksi paatsama on syytä oppia tuntemaan on sen rohdoskäytössä. Ja nimenomaan niinpäin, että pensasta ei tule vahingossa käytettyä. Paatsama, ja etenkin paatsaman kuori on todella tehokas ulostuslääke, jonka rohdoskäyttö tunnetaan laajasti ympäri Eurooppaa. Ajattelemattomalla makkarakeppivalinnalla voi olla siis hyvinkin yllättäviä ja nopeatempoisia vaikutuksia.

Paatsaman voi sekoittaa myös lehtokuusamaan tai pensaskokoiseen tuomeen. Kuusamalla marjat ovat punaiset ja lehdet ovat tiheänukkaiset ja tuntuvat karvaisilta. Tuomella taas lehti on tiheästi sahalaitainen.
Ja loppuun muistuttaisin vielä, että kansallispuistossa ei todellakaan ole suotavaa hakea makkarakeppejä tai onkivapoja elävistä puista.

Syksyinen satokausi

Tällä viikolla vihdoin ehdin jopa vapaapäivänä metsään. Maanantai oli pitkästä aikaa jopa suurimmalta osin poutainen, joten lähdimme äidin kanssa kiertämään Pohjois-Valkealasta tutut marja- ja sienipaikat läpi. Saaliiksi kertyi karvarouskuja ja kangassieniä suolattavaksi sekä suppilovahveroita kuivuriin. Marjoista löytyi erinomainen karpalosuo sekä tietenkin puolukoita, vaikka niistä paras poiminta-aika alkaakin olla jo pikkuhiljaa ohi. Mutta parempi myöhään, jos silloinkaan.

Puolukka on yksi lempimarjoistani. Puolukoita on mukava kerätä, koska ne eivät sotke sormia. Ja puolukkahillo sopii melkein mihin ruokaan tahansa. Jos et ole vielä kokeillut puolukkahilloa savustettuun tai loimutettuun loheen, niin suosittelen lämpimästi. Puolukan terveysvaikutukset ovat myös ihan omaa luokkaansa ja sen antibioottiset aineet estävät tehokkaasti mm virtsatietulehduksia.

Jos ensi viikonloppuna sää suosii, kannattaa vielä ottaa ämpäri mukaan ja suunnata metsään. Litran puolukkasaaliin voi käyttää vaikka seuraavaan reseptiin. :)

PUOLUKKAMURUPAISTOS

Kuorrutus:
125 g voita
1 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelilastuja
1 dl auringonkukansiemeniä tai kurpitsansiemeniä
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Vuokaan:
1 rkl voita
500 g puolukoita
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2–3 rkl perunajauhoja

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon kaurahiutaleet, mantelilastut, auringonkukansiemenet, vehnäjauhot, fariinisokeri, kaneli ja kardemumma. Sekoita seos tasaiseksi.
Voitele pyöreä piirakkavuoka tai keskikokoinen uunivuoka voilla. Sekoita puolukoiden joukkoon sokeri, vaniljasokeri ja perunajauhot. Kaada puolukat vuokaan. Murusta päälle kuorrutus.
Paista 175-asteisessa uunissa 35–40 minuuttia. Anna paistoksen jäähtyä hetki. Tarjoile sellaisenaan tai pehmeän vaniljajäätelön kanssa.

Ohje: Teresa Välimäki Puolukkamurupaistos

Tikkateestä apua tukkoiseen oloon?

Joulun pyhiltä käteen jäi viheliäinen flunssa. Se teki tuloaan jo aattona, eikä jäänyt tapaninpäivänä Saarijärveenkään vaikka yritin sen sinne saunan jälkeen karkoittaa. Nyt kurkkua kivistää ja nenä on tukossa. Vanhan kansan kolmesta neuvosta on ne kaksi muutakin saunan lisäksi jo kokeiltu, joten on siis keksittävä jotain uutta.

Ennen joulua lahjoin itseäni (ja sukulaisiani) käymällä Heinolassa lähiruokatorilla Heilassa. Itselle mukaan tarttui luomujoulukahvin lisäksi pussillinen pakurikääpärouhetta. Pakurikääpä on ollut kovassa huudossa jo pitemmän aikaa. Etenkin koivuissa kasvava tummanpuhuva kääpä irroitetaan, kuivataan ja rouhitaan tai jauhetaan, jonka jälkeen siitä keitellään tai haudutellaan teetä.

Tänään on hyvä päivä ottaa pussin sisältö käyttöön. Pakurikääpäteetä on käytetty rohtona kansanlääkkeenä mutta myös kahvin korvikkeena pula-aikoina. Vanha kansa tuntee juoman paremmin nimellä tikkatee. Venäjän Karjalassa pakurinkääpäteen uskotaan parantavan kaikki vaivat aina syöpään asti. Luulisi tuolla rohdolla yhden flunssan kaikkoavan.

Laitoin rouhetta ruokalusikallisen verran litran termospulloon, kaadoin kiehuvaa vettä perään, ja annoin hautua tunnin verran. Teen tekoon on netissä monta eri versiota. Maku on aika olematon mutta tilkka hunajaa piristää sitä kummasti. Lisää tietoa pakurista löydät täältä.

Kurjenmarjat talteen

Syksyn sienisato alkaa olla jo loppupuolella ja seuraavana luonnon luomutuotteena on tarjolla karpaloita. Jotkut kertovat karpaloita tulevan tänä vuonna hyvin, toiset taas väittävät sadon jääneen niukaksi. Karpalosato siis varmaankin vaihtelee paikkakunnittain ja soittain. Tänä vuonna sateinen syksy on laittanut karpalot kasvamaan lähelle suon ja kivennäismaan rajaa sekä kuivemmille mättäille. Repoveden alueen rämesoilla karpaloita ei ole erityisen runsaasti mutta ne ovat isoja. Hyvältä suolta kiisseliainekset muutamalle ihmiselle saa kerättyä pienellä vaivalla.

Karpalot ovat helppo tunnistaa, koska soilla ei montaakaan marjaa tähän aikaan vuodesta kasva. Karpalon hennossa varressa on pienen pieniä soikeita, pareittain kasvavia lehtiä ja kasvi kasvaa rahkasammalen päällä. Varsia seuraamalla löytää ensimmäiset tummanpunaiset marjat, jotka ovat paikoin osittain sammalen sisässä. Toinen suolla kasvava marja on lappalaisten suosima kaarnikka eli variksenmarja. Kaarnikan varsi ja lehdet ovat neulasmaiset ja marjat ovat pikimustat.

Soilla käveleminen on etenkin näin sateisina syksyinä haasteellista. Kenkien on oltava kunnolla veden pitävät ja niissä pitää olla kunnolla vartta. Kasvillisuutta seuraamalla pystyy välttämään pahimmat hetteiköt. Jos sammalen päällä kasvaa puita ja varpuja on se hyvä merkki kantavasta askelmasta. Heinä- ja saratuppaatkin vielä menettelevät mutta saattavat olla huteran tuntuisia. Pelkkä rahkasammal ei yleensä kanna kovin hyvin eli pelkkää sammalta kasvavia kohtia kannattaa välttää.

Karpalo on erittäin terveellinen marja ja tehokas antioksidantti. Karpalon kerrotaan alentavan verenpainetta sekä suolistovaivoihin. Lisäksi karpalo lisää virtsaneritystä ja happamoittaa sitä, joten karpalomehulla saa nopeasti ensiapua naisten virtsatietulehduksiin. Karpaloa kutsutaan myös kurjenmarjaksi.