Sää- ja jäätilannekatsaus

Viime vuoden Retkimessuilla Repoveden kansallispuisto nimettiin Vuoden Retkikohteeksi ja se näkyi myös Repoveden kävijämäärissä. Vuonna 2011 puistossa oli 78 500 käyntikertaa (ei siis yksittäisiä kävijöitä, koska monet käyvät puistossa vuoden aikana useamman kerran) ja vuonna 2012 käntikertoja oli 89 000, joten lisäystä tuli yli 10 000 kappaletta. Puiston sisäänkäynneistä Lapinsalmi oli edelleen suosituin mutta huimasti nosti suosiotaan myös pohjoinen sisääntulo Saarijärvellä vaikka kyseisen sisäänkäynnin määristä oli poistettu meidän tervarumpulaisten päivittäiset tallustelut. Myös puiston varauskotien sekä Repovalkea Oy:n Kuutin kämpän varausasteet nousivat edellisestä vuodesta huimasti. Tarkemmin Metsähallituksen kävijämäärätilastoja ja tulovaikutuksia löydät tästä linkistä; Kansallispuistojen paikallistaloudelliset vaikutukset

Tällä viikolla tuli sähköpostiin viestiä eräältä Teneriffalla asuvalta suomalaispariskunnalta. He kovasti kiittelivät Repoveden sääkamerasta, koska voivat etelän lämmöstäkin tarkistaa minkälainen sää- ja jäätilanne täällä (ja samalla heidän kesämökkinsä lähellä) on. He kertoivat kurkistavansa kameraan useamman kerran viikossa ja ovat hieman harmitelleet, kun kuvassa harvemmin näkyy mitään liikettä. Mutta tällä viikolla oli pariskunnan iloksi ilmestynyt jäälle pilkkijä (yllä olevassa kuvassa). Jahka nyt viikolla olevat vesisateet vaihtuvat viikonlopuksi luvattuun kahteenkymmeneen pakkasasteeseen voi ensi viikolla olla pilkkijöitä jo enemmänkin. Silloin ainakin hanki kantaa eikä upota ja keli tulee olemaan vaikkapa lumikenkäilyyn mitä mainioin. :)

Sää, mää ja bää

Repovedellä kuvaava Tervarummun sääkamera on saavuttanut suuren suosion ja kerää kuukaudessa useita klikkauksia. Repovedeltä Mäntyharjun suuntaan sijaitsee vanha ja viehättävä majatalo Linkkumylly, johon tuli seuraava alueen sääkamera. Kamera kuvaa 10 minuutin välein ja yöllä se toimii infrapunalla. Linkkumyllyn kamera on päärakennuksen yhteydessä ja kuvaa länteen Sarkavedelle. Sarkavesi on Vuohijärven yläpuolinen vesistö Voikosken pohjoispuolella, jota pitkin on mahdollista päästä Mäntyharjulle asti. Ja lännen suunnasta on luvassa kuvankauniita auringonlaskuja.

Toinen mielenkiintoin linkkivinkki on Nuolniemen lammastarhojen blogi. Nuolniemi on kotikyläni ja Kouvolan pohjoisin kolkka. Kylän raitti on määritelty Valkealan kunnan aikoina kulttuurimaisemaksi. Sieltä matkaa Kouvolan keskustaan on lähemmäs 70 kilometriä. Kyläläisten kauppareissut suuntautuvat parinkymmenen kilometrin päähän Mäntyharjuun. Linkkumyllyyn ei ole kuin kymmenisen kilometriä. Blogissa voit seurata lammasfarmareiden elämää tai jopa ryhtyä itse sellaiseksi. Idea on minusta aivan loistava :)

Antti aisoilla ajaa

Jokelanjoen korkeaa veden pintaa Martin päivän aikoihin,
 jolloin maa oli jäässä.

Marraskuun viimeinen päivä, Antin päivä on yksi vanhan kansan sään ennustuspäivistä. Antin päivästä on sanottu talven viimein alkavan.

Päivän on tiedetty myös olevan tuulinen ja kylmä. Kirkas taivas Antin päivänä on taas enteillyt vesisadetta jouluksi. Tälle päivälle ennustetut pilvet ja lumisateet povaavat siis valkeaa joulua.

Martti maita vahvistaapi (10.11), Antti aisoilla ajaa (30.11) ja Nikolai nivoo kiinni (6.12). Tällä vanhalla sanonnalla on siis ennustettu maan jäätymistä, lumien tuloa ja ja järvien jäätymistä.

Tänä vuonna Antin päivää on ennustaneet kolmatta päivää jatkuneet kovat tuulet. Viime yön aikana Repoveden suunnalla ollaan jääty ilman sähköä, eikä tuiverrus tunnu hellittävän. Lumisateet ovat kuitenkin vielä odotuttaneet itseään mutta toivottavasti jo iltapäivällä olisi maa valkoisena alkavan joulukuun ja Antin päivän kunniaksi.

P.S. Tekstin kirjoittamisen jälkeen selvisi, että Antin päivän myräkkä on ilmatieteenlaitoksen tiimoila osuvasti nimetty Antti-tuiskuksi ;-)

Ensilumi ja erikoislaatuisia vieraita

Aamun sää oli kirpeä ja pakkasta muutaman asteen verran. Vähän harmittelin aamusta, koska tälläinen sää olisi ollut täydellinen viettää kameran kanssa suonlaidalla, ihastellen pakkasen kovettamaa ja kuuran maalaamaa rahkasammalmattoa ja kristallinkirkkaiksi  jäätyneitä lammikoita. Mutta ehkä sille on varattava ihan oma pakkasaamunsa, tänään oli varsin hyvä pävä olla myös Lapinsalmen suunnalla.

Sää olisi ollut myös täydellinen linnustussää ja sitäkin saatiin ihailla Repovedellä.Lapinsalmelta nimittäin pyrähti lentoon teeripartti. Pikimustat linnut ja kauniin valkokuuraiset koivut syksyisessä pakkassäässä luovat mahtavan kontrastin.

Repovedelle saapui aamusta varsin arvovaltainen delegaatio Valtionvarain ministeriöstä. He olivat eilen käyneet keskustelemassa Kouvolan kaupunginjohtajan Lamminmäen kanssa Kouvolan seudusta ja sen kehittymisestä. Tänään tutustuminen jatkui ensin Repovedellä ja sieltä tie vei Verlaan. Tänä vuonna puistossa on ollut ministeritason vieraita useamminkin, mm Maa- ja Metsätalous- sekä Ulkoministeriöstä, jolloin mukana oli myös vieraita Sambian Metsäministeriöstä.

Mutta Repovesi osaa lumota arvokkaalla hiljaisuudellaan myös korkean tason vieraat, siihen pystyin luottamaan tänäänkin. Vierailun aikana kävimme läpi alueen kehittymistä, uusia innovaatioita, yhteistyön tärkeyttä mutta tietenkin myös historiaa ja Repoveden merkitystä arvokkaana luontomatkailualueena. Vieraat olivat kiinnostuneita alueesta ja sen kehittymisestä, ja kyselivät vielä ennen lähtöään retkivinkkejä seuraavaa kesää silmällä pitäen.

Pois lähtiessä Repovesi antoi meille uskomattoman ja varmasti mieleenpainuvan elämyksen. Riippusiltaa ylittäessä puistoon satoi ensilumi ja kun pääsimme takaisin autoille maa oli jo valkoinen. Tervetuloa Talvi. :)

Talvinen tilannekatsaus tuuran kera

Tänä vuonna jäiden tulemista on odotettu. Leutojen säiden takia pilkkijät ovat joutuneet vain harjoittelemaan kalajuttujen kertomista. Jäille ei kukaan edes paikallisista pilkkinaisista tai -miehistä ole uskaltanut vielä mennä, ja syystä. Järvien pinnalle muodostui jo viikkoja sitten jäinen sohjo, joka kerääntyi järvien keskelle. Rannat olivat edelleen auki, eikä kunnollista jäätä muodostunut.

Joinain päivinä jääsohjon pinta jäätyi ja sen päälle satanut lumi antoi petollisen vaikutelman muka jäätyneestä järvestä. Ylempi kuva on otettu loppiaisena 6.1 Saarijärven savottakämpän laiturilta. Kuvasta näkyy hyvin jäinen sohjo, joka ei siis kantanut mitään. (Klikkaa suuremmaksi.)

Viikonlopun aikana pakkanen Repovedelläkin kiristyi ja 7-8.1 välisenä yönä pakkasta oli jo 15 astetta. 8.1 pakkanen pysyi vielä kymmenessä asteessa ja iltaan mennessä se tuntui taas kiristyvän. Kävimme rannassa kokeilemassa tuuralla yön aikana muodostuneen jään kestävyyttä ja kuten epäilimmekin, se oli huonoa. Vaikka jäätä oli kertynyt toista senttiä, tuura meni yhdellä ainoalla iskulla jäästä läpi. Repoveden jää ei siis vielä kanna ihmistä, eikä edes pilkkijää. Kaksi tuuran iskua kestävällä jäällä pystyy tarvittaessa jo kävelemään mutta ei sekään vielä ole järin viisasta. Vasta viiden sentin teräsjää kantaa ihmistä.

Järvien jääkannet alkavat pikkuhiljaa vahvistumaan mutta tänä vuonna jäällä liikkuessa saa olla todella varovainen. Normaalisti syksyllä järviin tulee ensin kestävä ja kirkas teräs. Joinain vuosina alkutalven nopeasti tulleesta jäästä saattaa rannasta nähdä läpi pohjaan asti ja se silti kantaa kävelijän. Tänä vuonna ei kirkkaasta teräsjäästä ole tietoakaan ja jää on alkanut muodostumaan sohjosta. Sohjosta jäätynyt järvenpinta ei ole yhtä kestävää kuin tavallisina talvina tullut ensimmäinen teräksinen jää.

Voihan Iku-Turso, Vetehinen, Näkki ja Vesihiisi

Käyräjoki, Jokelan Myllykosken yläjuoksu 16.12.2011

"Viime päivien sateet ovat nostaneet virtaamia Etelä- ja Lounais-Suomessa. Etelärannikon pienissä joissa virtaamat ovat nousseet paikoin keskimääräistä kevättulvaa suuremmiksi. Paikoin etelärannikolla on satanut jopa yli 100 mm joulukuun aikana. Tämä on enemmän kuin kertaakaan viimeisen 50 vuoden aikana." 
Näin kerrotaan Ympäristöhallinnon verkkosivuilla 18.12.2011 ajankohtaisesta vesitilanteesta.

Veden pinnan nousu ja virtaamien lisääntyminen on ollut kaikkialla havaittavissa. Koirien kanssa päivittäinen lenkki kulkee usein Jokelan vanhan myllyn ohi. Tämän vuoden joulukuussa vesi on sielläkin ennätyksellisen korkealla. Normaalisti Jokelassa Myllykoskessa paistavat useat kivet ja vesi soljuu hiljalleen kivien välistä. Tällä hetkellä kivistä ei ole tietoakaan ja vettä virtaa kuutioittain tehden koskeen kovia pärskeitä sekä mahtavia kuohuja. Repovedellä korkeat vedet on helpoiten havaittavissa Kuutinkanavan uittorännillä, josta virtaa edelleen vettä läpi.

Ympäristöministeriön sivuilla seurataan tiettyjen vesistöjen korkeuksia ja tiedot siirtyvät päivittäin nettiin tilastoiksi. Eräs Kymenlaakson seurattavista järvistä on maakuntajärvi eli Vuohijärvi, johon myös Repovesi laskee. Vuohijärven vedenkorkeuden näet yllä olevasta kuvasta. Harmaa alue kuvaa vedenkorkeuden suurinta mahdollista vaihtelua päivittäin, punainen viiva kuvaa vuotta 2011 ja sininen 30 vuoden keskiarvoa. Vasemmalla oleva luku kertoo, kuinka korkealla Vuohijärven pinta on meren pintaan verrattuna. Päivitetyn tilanteen Ympäristöhallinnon sivuilta löydät tämän linkin takaa.
P.S. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Pientä puhetta säästä

Viime yö (11. -12.12.2011) oli varmaan tämän talven ensimmäinen kunnollinen pakkasyö. Aamulla kahdeksan aikaan pakkasta oli Valkealan Jokelassa vielä viitisen astetta. Korkeapaineen ansioista taivas oli kirkas ja muutaman päivän vanha täysikuukin näkyi kirkkaana. Kuun vaiheista on olemassa hyvä muistisääntö, jonka mukaan kuu aina valehtelee. Kun kuunsirpin kaarien väliin hahmoittaa viivan, niin muodostuva P-kirjain ei tarkoita pienenevää kuuta vaan päin vastoin. P siis on kasvamassa kohti täyttä kuuta ja d kutistuu kohti mustaa taivasta.

Satanut lumi ja valkoinen maa lisäsivät tänä aamuna kuun valovoimaa viisikertaiseksi mustaan maahan verrattuna. Kahdeksan aikaan ulkona oli jo suhteellisen valoisaa vaikka aurinko oli vasta samaan aikaan nousemassa vastakkaisella puolella taivasta.

Aamuaurinko maalasi itätaivaalle komean aamuruskon, joka ei vanhan kansan puheiden mukaan enteile mitenkään hyvää ilmaa. "Aamurusko, päivän pasko" sananlasku toteutui jälleen. Iltaan mennessä sää lauhtui ja alkoi sataa vettä. Harvoin se talven ensimmäinen lumi on jouluun asti säilynyt. Jos iltapäivälehtien ennustuksiin on uskomista jouluksi on kuitenkin luvassa kymmenisen astetta pakkasta ja ehkä hieman luntakin. :)

Peukaloisen retket

Lähdimme tänään jo aamutuimaan Repovedeltä kohti Kouvolaa. Repovedellä auton ulkolämpömittari näytti aamulla kahdeksan jälkeen kolmea astetta plussaa. Lammista sekä järvistä oli noussut hämyinen usva, jonka läpi auringon säteet yrittivät päästä maan pinnalle näyttämään ruskan kirkkaimpia värejä. Valkoisen aamu-usvan seasta erottui myös lukuisia hämähäkin seittejä, joihin jääneet kastepisarat kimaltelivat aamuauringossa.

Repovedellä suuret vesistöt pitävät hallan ja pakkasyöt poissa vielä vähän aikaa. Saarijärven veden lämpötila oli eilen vielä +12 astetta, joten se on lämmittänyt lähialueita estäen hallan saapumisen. Mutta Anttilan kohdalla varjoisat pellon pientareet olivat jo kuurassa. Halla oli kuin salaa yöllä hiipinyt alavia peltoja pitkin vanhaan Metsännenän kylään.

Illan suussa useampi iso hanhiparvi oli lähtenyt syysmuutolle. Iso osa Itä-Suomen yli lentävistä muuttohanhista tulevat Venäjän puolelta ja jatkavat matkaansa kohti eteläisempää Eurooppaa ja talvehtimisalueita. Totuus syksyn säistä tulee taas vanhan kansan suusta; Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana. Onneksi Anttilan pelloilla asustelevilla joutsenilla ei vielä näyttänyt olevan kiirettä.

Reaaliaikaista retkisäätä Repovedellä

Repoveden kansallispuistoon asennettiin viikonlopun aikana sääkamera, joka kuvaa Saarijärven eteläosan Karjolahdesta kohti koilista ja Puolustusvoimien Pahkajärven harjoitusalueen varoalueen rajaa.

Saarijärvi on Repoveden kansallispuiston pohjoisen sisääntulon viereinen järvi Kuismantien päässä. Se on Repoveden ensimmäisiä järviä, jotka ovat irtautuneet jääkauden jälkeen sulamisvesistä syntyneestä merestä omaksi makean veden järveksi. Saarijärven syntyhistoria ajoittuu siis yli 11 000 vuoden taakse. Saarijärven nimi tulee järven kahdesta saaresta, Aholansaaresta ja Iivanasaaresta, joka kulkee kyläläisten puhekielessä myös nimellä lammassaari. Aholansaari on vanha pontikankeittopaikka ja Iivanansaaressa Kuisman Iivana kuivasi lihaa kesäisin. Myöhemmin Saarijärven tilan lampaat viettivät kesänsä saaressa pedoilta suojassa, josta tulee nimi lammassaarelle.

Järven rannalla on siis yksi ainoa maatila, yksi kesämökki ja yksi savottakämppä. Saarijärven pinta on 102 metriä meren pinnan yläpuolella ja kaikuluotaimella järven syvimmäksi kohdaksi on mitattu yli 50 metriä. Järvi on kivinen ja karu sekä erittäin puhdas ja kirkasvetinen.

Saarijärvi on etenkin Repoveden kuikkien suosiossa, joita järvellä asustaa useita. Kaakkurit suosivat järven viereisiä pienempiä lampia ja ne lentävät useasti Karjolahden yli varoalueen puolelle. Muista lintulajeista kamerasta saattaa päästä näkemään kalalokkeja tai telkkiä, myös kalasääksi on tänä kesänä nähty Saarijärven yllä.

Tässä http://www.tervarumpu.fi/saakamera linkistä voi siis katsoa reaaliaikaisen retkisään Repovedellä.

Olgan päivän myrsky Repovedellä

Repovedellä oli viime lauantaina 23.heinäkuuta rankan ukkosmyrskyn aikana syöksyvirtaus, joka sai aikaan tuhoa Olhavanlammen eteläpäässä sekä Mustanlammen luoteisrannalla. Syöksyvirtauksia on Repoveden suunnalla nähty aiemminkin, pahin niistä oli 19.heinäkuuta vuonna 2007. Silloin syöksyvirtaus teki tuhoa Vuohijärven ja Repoveden saarissa sekä Hillosensalmella kaataen kaikki puut 300 metrin leveydeltä ja puolen kilometrin matkalta. (Linkki Hesarin artikkeliin aiheesta)

Syöksyvirtaus johtuu ukkoskuuron aikana syntyvistä lämpötilojen ja paineiden erosta sekä erilaisista ilmavirtauksista. Syöksyvirtauksen seurauksena kaikki kaatuneet puut ovat samassa suunnassa, trombit taas kaatavat puita eri suuntiin. Lauantain myrskyssä on kaatunut puita myös muuallakin puistossa ukkoskuuron ja tuulien takia. Lauantaina vettä tuli alle tunnissa 20 mm ja sunnuntaina satoi vielä lisää. (Tässä linkissä lisää tietoa syöksyvirtauksista.)

Joskus puu on kaatuessaan jäänyt nojaamaan toiseen pystyssä olevaan puuhun, eikä ole päässyt maahan asti. Tälläisiä puita kutsutaan metsäsanastossa konkeloiksi. Konkelot ovat aina vaarallisia ja ne kannattaa kiertää riittävän kaukaa. Puut painavat paljon ja niihin on sitoutuneena paljon jännitteitä, jotka purkautuessaan saattavat laueta mihin suuntaan tahansa. Konkelot pitää siis aina jättää ammattilaisten purettavaksi.

Suomessa myrskyt nimetään myrskypäivän nimipäiväsankarien mukaan. Se, että ne ovat pääsääntöisesti naisten nimiä, on puhdasta sattumaa. :)

Huomautus veneilijöille: Pohjoisen ja luoteen välistä tuulta 11 m/s.

Jos maa ei ole ehtinyt routimaan niin siihen satanut lumi sulaa nopeasti. Keskimäärin Repoveden korkeudelle ensilumi sataa marraskuun kuudes päivä. Ensilumi määritellään Ilmatieteen laitoksen mukaan siten, että aamullakin on vähintään sentti lunta maassa. (Eli tämän päiväistä räntäsadetta ei vielä ihan ensilumeksi lasketa.) Pysyvä lumipeite sataa maahan tällä korkeusasteella keskimäärin itsenäisyyspäivänä. Yllä oleva kuva on otettu Pohjois-Kouvolasta 13. lokakuuta 2009. Silloin viime vuonna oli maa ensimmäisen kerran valkoisena. Linkki Ilmatieteen laitoksen lumitilastoihin.

Syksyn ensimmäiset myrskyt tuntuvat luissa ja ytimissä asti. Mutta niillä on luonnon kannalta hyvin tärkeä merkitys, syysmyrskyillä järvien vedet vaihtuvat. Kova tuuli painaa lämpimän pintaveden pohjaan ja nostaa raskasta neljä asteista pohjavettä pintaan, jolloin veden eri lämpökerrokset sekoittuvat. Tämä mahdollistaa ilman kylmetessä järvien jäätymisen. Vesien sekoittuessa syyskierto painaa myös järven pohjaan hapekasta pintavettä, jotta kaloilla on mahdollista selvitä talvesta jääpeitteen alla. Mikäli syyskiertoa ei tapahdu, kalat saattavat kuolla talven aikana hapen puutteeseen. Kuva on otettu Pohjois-Kouvolassa Kuusijärvellä 30.lokakuuta 2009, jolloin pienemmät järvet olivat ensimmäisen kerran menneet riitteeseen.