Betonimelonta

Viime viikolla pääsin melomaan kollega-Senjan (SeikkailuviiKari Oy) parina reitin Mäntyharjun Miekankoskelta Hillosensalmelle. Retki oli Mäntyharjulta Repovedelle tulevan melontareitin testausta mm palveluiden osalta ja asiakkaiden kera. Mukana oli myös Mäntyharjun elinkeinoyhtiön MäSekin Mäntyharju- Repoveden pohjoinen portti hanke vetäjänsä Piia Mäkilän johdolla.

Tuosta sain kipinän laittaa oman uutukaisen kanootin myös vesille ja lähteä miehen kanssa tekemään päivämelonta Kouvolan lähimelontareitille. Monelle kouvolalaiselle on varmasti yllätys, että vartin matkan päässä Kouvolan keskustasta on tarjolla täysiverinen melontareitti. Itse pidän jokimaisesta ja vaihtelevasta maisemasta, ja sitä olikin hyvin tarjolla.

Matkaan lähdimme melkein kotipihasta, eli Valkealan Jokelan mattorannasta. Ensimmäinen osuus oli rauhallista Jokelanjokea. Koska halusimme mahdollisimman vähän järviosuutta, oikaisimme hiekkarannoistaan tunnetun särkkien eteläpuolelta menevää jokea pitkin Lappalanjärvelle.

Reitin ainoa järviosuus oli Lappalanjärvellä, jonka jälkeen tarjolla oli leppoisaa jokimelontaa. Ensimmäinen virallinen sillan alitus oli Harjunjoen suulla. Kivestä, betonista ja raudasta tehtyjä siltoja reitillä riitti. Ja koska Kouvola on tunnettu betonistaan, kyseinen vesireitti ristittiin betonimelonnaksi.

 Seuraava vuorossa olivat jylhät vanhat ratasillan pilarit, joilla olisi varmasti ollut monia tarinoita kerrottavanaan, jos vain osaisivat niistä kertoa.

Evästauko pidettiin Pessankoskella. Harjujoen jälkeen virtaukset Kymijoessa olivat niin heikot, että pystyimme melomaan vastavirtaan Pessankoskelle asti. Eväät maistuivat ja miljöö oli karuudessaankin hyvin kaunis ja voimaannuttava.

 Pessankoskelta reitti jatkui myötävirtaan Eerolan golfkentän vierustaa Lappakoskelle asti. Lappakoskella on ennen sijainnut Villatehdas, jossa on tehty mm sarkaa sekä villalankoja. Lappakosken kohdalla on turvallisinta mennä Golfkentän puoleista laitaa ja päävirtaa seuraten. Vaikka paikka on merkitty karttoihin virtaavana, se sopii silti myös aloittelijoille. Virta on rauhallinen ja leveä, eikä pärskeistä ole tietoakaan.

 Joki oli paikoin myös kirkas ja pohja näkyi. Joen saastunut maine on alkanut puhdistua, päivän aikana nähtiin useita kalamiehiä. Koko reitti oli positiivinen yllätys, en edes itse uskonut löytäväni noin mielenkiintoisia paikkoja ja maisemia. Reittille lähtiessä on syytä tiedostaa, että se on kokonaan rakennetussa vesistössä, jonka teollinen historia juontaa juurensa satojen vuosien taakse. Erämaista maisemaa betonimelonnasta on turha hakea.

 Melontareitti on helpointa päättää Rapakoskelle, eli lähelle Ahlmannintien ja rautatien risteystä. Paikkaan pääsee hyvin kanootilla sekä autolla. Liian lähelle Ahlmannintien siltaa ja patoa ei kannata pyrkiä, koska virta voi olla alempana voimakas.

Maanmittauslaitos, maastokarttarasteri. http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501

Ja tässä vielä karttaa reitistä. Noin 16 kilometriä ja reilut 6 tuntia, tuulta oli muutama metri sekunnissa ja kovemmalla tuulella Lappalan ylitys olisi ollut jo melkoisen haastava. Reitti sopii aloittelijoille, Kuusaanlammella kannattaa varoa kaatuneita uittopollareita, jotka vaanivat kanootin keulaa vesirajassa. Ja vinkkinä vielä geokätköilijöille, tuolle reitille osuu aikas monta kätköä ;) (Ja jos tarvitset retille vuokrakanoottia, niin laita viestiä info@tervarumpu.fi)

Historiallista yhteistyötä

Kuva; UPM arkisto

"Kansa, joka ei tunne menneisyyttään ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten." Näin on muinoin lausunut varsin viisas herrasmies ja Mannerheimristin-ritari Adolf Ehrnrooth. Lause kätkee paljon viisautta, jota nykyään monikaan ei tunnu sisäistävän.

Viime tiistaina oli Kouvolan kasarminmäellä mielenkiintoiset luennot Kouvolan sotahistoriasta ja sen tuotteistamisesta. Valitettavasti auditoriossa on kovin paljon tyhjiä penkkejä, joka osaltaan kertoo karua kieltä paikallisten kiinnostuksesta omaa historiaansa kohtaan.

Luennon jälkeen virinneessä keskustelussa nousi jälleen pintaan kysymys tekeekö Kouvolassa matkailualan yritykset riittävästi yhteistyötä. Kovasti kädet nousivat ja vastailtiin myönteisesti. Itseäni mietitytti enemmänkin kysymys mitä se todellinen yhteistyö on. Minusta ei riitä, että yritykset laittavat toistensa tiedot nettisivuilleen ja kertovat toisesta yrityksestä jos joku siitä sattuu vahingossa jotain kysymään. Tai kyllähän sekin on tavallaan yhteistyötä mutta passiivista sellaista, enkä usko sen olevan pidemmässä juoksussa kovinkaan tuottoisaa tai kehittävää.

Aktiivinen yhteistyö on yhdessä tekemistä. Luodaan kokonaisuus, jossa yritykset aktiivisesti tuovat oman panoksensa ja saavat siitä ansaitsemansa hyödyn. Tälläinen yhteistyö on tietenkin haastavampaa. Silloin vaaditaan, että molemmat yritykset ovat samalla aaltopituudella, tuottavat samantasoisia palveluita, omaavat samanlaisen bisnesetiikan. Ja mikä tärkeintä, pystyvät luottamaan toisiinsa. Tälläistä yhteistyötä tällä seudulla ei monikaan yritys tee ja sitä tarvittaisiin lisää, jotta voisimme kehittyä eteenpäin. Tunnen olevani onnekas, kun olen onnistunut löytämään hyvät yhteistyökumppanit.

Visiitti Kouvolaan?

Kouvolan Matkailun toimistosta kävelykadulta voi käydä kysymässä kuulumisia Kouvolan matkailurintamalta tai käydä ostamassa paikallisten yritysten tuotteita. visitkouvola.fi

Viime keskiviikkona oli Kouvolan seudun matkailun MasterPlanin julkistamistilaisuus Kuusankoski-talolla. Tarjolla oli isoja visioita, kylpylää aikuiseen makuun Kuusankoskelle, resorttia Tykkimäen kupeeseen, moottorirataa Tillolan kankaille sekä tietenkin kaikkea uutta myös Repovedelle.

Matkailu tuntuu olevan nykyään monessa paikassa varsinainen tulevaisuuden kultakaivos. Sen uskotaan olevan ratkaisu masentavaan lamaan ja työttömyyteen tai tuovan ison määrän veroeuroja alueelle. Kouvolassa on monet savupiiput jo sammuneet, joten matkailun toivotaan tuovan myös uusia työpaikkoja. Todellisuudessa yhtälö ei ole niin yksinkertainen. Matkailuun tarvitaan aina laadukkaita palveluita ja hyvistä sekä ammattitaitoisista tekijöistä on jo nyt esimerkiksi Kouvolan alueella pulaa. Toinen huomioitava asia on matkailualan naisvaltaisuus. Naisen euro on 80 senttiä, joten matalapalkkaisella palvelualalla työssä käyvä nainen ei pysty elättämään yksin työssäkäyvänä perhettään samalla tavalla kuin tehtaalla rullia kolmevuorossa pyörittävä mies.

Mutta hyvä asia on kuitenkin, että Kouvola on kääntänyt katseensa matkailuun ja sen kehittämiseen, koska sitä tämä alue kipeästi tarvitsee. Matkailualan kehittyessä tulee aina kerrannaisvaikutuksia ja niiden kautta myös uusia työpaikkoja. Uutta rakennettaessa tai vanhaa korjatessa tarvitaan rakennusmiestä ja asiakasvirtojen kasvaessa myös kuljetuspalveluita ja näin saadaan työpaikkoja myös perheen kaksilahkeisille.

MasterPlanin hienoista suunnitelmista puuttuu vielä muutama olennainen osa, eli tekijät sekä rahat. Tässä taloustilanteessa rahoittajien löytäminen ei ole mikään maailman helpoin tehtävä. Repoveden osalta suunnitelmat on tehty vasta vuoteen 2016, joten siihen mennessä on varmasti maailmakin jo muuttunut, puhumattakaan Repoveden alueen omasta yritysekosysteemistä. Vanhoja lähtee ja uusia tulee. Matkailuala on hektistä ja jos et pysy aallon harjalla tai ajan tasalla niin eteenpäin meneminen voi alkaa olla vaivalloista.

Tärkeintä alueellisessa matkailussakin olisi pelata omaan pussiin. Käyttämällä oman alueen palveluita ja tekijöitä myös matkailun puolelta jää verorahatkin tänne. Kysyntä kehittää palvelua sekä luo uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Omaan pussiin pelaaminen on helpoin keino saada oman alueen matkailu nousuun. Tosin alueen yrityksiltä vaaditaan oman pussin lisäksi myös sitä kuuluisaa tiimipelaamistakin. :)

P.S. Kouvolan matkailun ihmisiä ei kannata osoittaa syyttävällä sormella uusista visioista ja suunnitelmista. Mutta jos et ole vielä käynyt oman paikkakunnan matkailutarjontaan tutustumassa niin sieltä Pohjolan Matkojen vanhasta toimistosta Manskilta se kannattaa kuitenkin aloittaa. :)

Patikkapolkuja ja politikointia

Jotkut päivät menevät metsässä ja jotkut taas istuessa erilaisissa seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa. Tänään oli jälkimmäisen vuoro. Ensin puolen päivän jälkeen esiteltiin Kouvolan elinkeinoyhtiön eli Kinnon toimesta uutta matkailun Master Plania ja illan edellä oli Y4 eli kaupungin yrittäjäilmapiiriä käsittelevä keskustelutilaisuus. Sinänsä mielenkiintoisia molemmat, ja toisiaan tukevia. Tosin tänä syksynä on valtuustovaalit ja Kouvolan 75 edustuspaikkaa tippuu 59:ään. Tämän takia vaalitaistelu on jo nyt hyvässä vauhdissa ja tänäänkin kuulluissa puheenvuoroissa piti käyttää ehdokassuodatinta. Jollain ehdokkailla oli jopa paha tapa alkaa puhumaan aivan keskusteluaiheen vierestä ja trollaamaan vain omaa vaaliteemaansa.

Matkailun Master Planissa ei sinänsä tullut mitään uutta ja ihmeellistä esille mutta omituista oli, miten se keskittyi lähes puhtaasti Repoveden palvelujen tai konsulttien mielestä palvelumattomuuden käsittelyyn. Ja taas samat vanhat ideat oli hyvässä kierrätyksessä. Puistoon pitäisi saada hotellia ja ravintolaa, chalet-huviloita ja kahvila. Retkeilykeskusta, infopistettä ja luontotupaa. Luontokeskus, jossa voisi alueen oppaat odottaa ryhmiä opastettavaksi ja ohjelmapalveluyrittäjät kaupata omia tuotepakettejaan, välinevuokraustakaan unohtamatta. Ja kun nämä kaikki on rakennettu, niin asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista tuoden rahaa alueelle ja veroeuroja kaupungille.

Enpä tuohon osaa enää enempää sanoa. Minusta alueen kehittämisen pitäisi lähteä liikkeelle jo olemassa olevasta eikä mistään korkealentoisista visioista. Tärkeintä on alueen luonto ja sen säilyminen. Ei sitä pidä yrittää rahastaa, eikä Repoveden ruskaa pidä yrittää peittää millään neonmainosvaloilla tai liiallisella rakentamisella. Repovedelle tullaan hakemaan rauhaa. Monet löytävät sen jo heti Lapinsalmelta, toisten pitää taas lähteä kauemmas sydänmaille, omaan yksinäiseen niemennokkaansa lammen rannalle. Jos Repoveden luonto rikkoutuu, ei matkailullakaan ole enää mitään mitä markkinoida. Toivottavasti tämä ajatus pysyy kirkkaana myös konsulttien ja muiden markkinamiesten mielessä vaikka se tänään hienoista slaideista puuttuikin.

Älä ammu, se on kaakana!

Päivät kuluvat vauhdilla ja pian elokuukin alkaa lähennellä loppuaan. Loppukesä ja alkusyksy on ollut kiireistä, ja se näkyy myös blogissa ja facebookissa tekstien ja päivityksien vähyydessä, pahoittelut siis siitä. Repovedellä Tervarummun majoitustilojen huolto on täyttänyt mukavasti kalenteria. Majoittujista iso osa on ollut ulkomailta, Venäjältä, Norjasta, Ranskasta, Saksasta, Espanjasta.

Majoittujien ja opastettavien ryhmien lisäksi kiireisenä on pitänyt kouluttajapyynnöt, joihin joutuu syventymään ja paneutumaan tavanomaista keikkailua enemmän. Myös kirjoittamista olen päässyt harjoittelemaan sitten lukioaikojen, joista on hurahtanut kuitenkin jo yli 10 vuotta. Viimeisimmäksi perehdyin kolumnin kirjoittamiseen, joka alkoi kolumnin määritelmän etsimisellä wikipediasta. :)

Mutta tässä siis teksti, joka käsittelee melko kouvolalaisia aiheita, vanhan keskustan ja uuden kauppakeskuksen aiheuttaa keskustelua.

Älä ammu, se on kaakana!

Etäisyys on aina kovin suhteellinen ja subjektiivinen käsite. Milloin jokin asia on lähellä ja milloin se taas on kaukana. Sama matka voi tuntua myös kovin eripituiselta eri ihmisistä. Arvatkaas mistä muuten tunnistaa kouvolalaisen, joka saapuu tunnin ajomatkan jälkeen Repoveden pohjoiseen sisääntuloon Voikosken taakse Saarijärvelle? Hän ensimmäisenä päivittelee, kuinka sinne on ollut niin pitkä matka ja voiko se olla vielä muka Kouvolaa. Pääkaupunkiseudulta tullut retkeilijä taas ihastelee, kuinka puiston pohjoisosiin on yllättävän lyhyt matka. Ainoastaan muutama tunti autossa, eikä edes ruuhkaa matkan aikana, joten sinne voi tulla ihan vaan päiväseltään toistekin.

Uusi kauppakeskuskin tuntuu olevan aivan liian kaukana keskustasta. Ainakin, jos napakoiden viestejä on uskominen. Keskustan ja uuden kauppakeskuksen etäisyyskin johtuu aika pitkälti siitä, mistä suunnasta Kouvolaa niitä katsoo. Kouvolan laitamilta ja maaseudulta katsottuna ne ovat kuitenkin aika lähekkäin. Jo ennen uutta kauppakeskusta maalta on käyty samalla kauppareissulla niin keskustan kaupoissa kuin Tommolan market-alueellakin, ihan vain tarjouksista riippuen. Maalaisilla suurin osa matka- ajasta kuluu kuitenkin siihen, kun peräkyliltä päästään edes niihin ensimmäisiin liikennevaloihin keskustan laitamille. Ja samalla tavalla asian varmaankin näkevät myös Pietarin suunnalta tänne matkustavat ostosmatkailijat. Pääasia, että jokin asia pysäyttää kuutostietä pitkin valuvan massan Kouvolan kohdalla. Sieltä ei nimittäin ole enää pitkä matka keskustaankaan.

Kansainvälinen tapa on mitata etäisyyksiä ajassa eikä matkassa. Samaa voitaisiin varmaan kokeilla Kouvolassakin. Kuusi minuuttia bussilla, joita tällä hetkellä menee matkakeskuksesta Kuusankosken suuntaan keskimäärin neljä tunnissa. Tosin tuosta määrästä julkista liikennettä on Kouvolan maaseudulla asuva ihmeissään, kun peräkylillä onnikoita näkee hyvällä tuurilla kaksi koko päivässä. Toisen aamulla, joka menee kirkonkylän suuntaan ja toisen, joka illan edellä tuo koululaiset takaisin.

Mutta niinhän se on, lähelle on usein liian pitkä matka ja sen on myös moni paikallinen yrittäjä joutunut toteamaan. Viime viikolla tehtiin tutkimusta Savon suunnalla ihmisten maantietämyksestä ja etäisyyksien hahmottamisesta. Kuopion torin laidalla kysyttiin mieheltä, tietääkö hän kuinka kaukana Afrikka on. Savolaisukko vastasi, ” Ee se kaakana vuo olla ku Savon sellulla on yks tummaihoin ja se kulukoo pyörällä töihin”.

Julkaistu Kouvolan Sanomissa Yrittäjän ääni -kolumnina 26.8.2012

Herra Puu ja Pilkanmaan Päiväkoti

Kouvolan kaupunki on saanut uuden brändin myötä myös uuden visuaalisen ilmeen, joka on taiteilija Kustaa Saksin käsialaa. Uuteen ilmeeseen kuuluu monta kaverusta mutta minun mieltäni lähimpänä on ehdottomasti Herra Puu. 

Herra Puu ammentaa voimaa luonnosta. Herra Puu on persoonallinen turisija, valpas ja vannoutunut eränkävijä. Herra Puu ammentaa, kunnioittaa ja jakaa luonnon ikiaikaista voimaa ja rauhaa. Hän viihtyy niin maalla kuin kaupungissakin.

Varsin mukavalta vaikuttava kaveri siis. :)

Kouvolan uutta ilmettä on kutsuttu sanalla lapsellinen. No, sitä se varmaan ehkä onkin. Tällä viikolla pääsin tutustumaan lapselliseen Kouvolaan ja kävin elämäni ensimmäisen kerran päiväkodissa. Olen asunut lapsuuteni maalla ja hoidostani huolehti isänäitini Sanelma, joten en ole siis ikinä aiemmin päiväkodissa käynyt.

Kouvolassa on viime vuoden puolella alkanut projekti, jossa Kouvolan päiväkotien esikoululaiset markkinoivat uutta Kouvolaa ja sen tutustumisen arvoisia kohteita. Päiväkodit ovat saaneet itse valita vierailukohteensa ja he tekevät siitä myös oman näköisensä mainosmateriaalin, joka julkaistaan syksyllä 2012. Pilkanmaan päiväkodin eskarit olivat valinneet kohteekseen Repoveden kansallispuiston ja lupasin lähteä esittelemään heille puistoa toukokuussa. Eräopaskoulutuksessakin oli jo aikoinaan puhetta, että kaiken ei aina tarvitse olla pelkkää kylmää bisnestä, koska sitä tässä maassa on jo ihan liiankin kanssa. Lapsellisesta vapaaehtoistyötä saa usein parhaimman mielen sekä kauneimmat muistot. :)

Kaupunkiluontoa ja luontoa kaupunkilaisille

Monesti ihmiset haluavat tulla ihailemaan luontoa Repovedelle vaikka luontoa löytyy myös kaupungistakin. Itse useasti yllätyn, kuinka lähelle luontoa voi päästä vaikkapa Kouvolan keskustassa. Viime viikolla kävelin Keskikatua uuden Keskuspuiston kulmalla. Ajatuksistani minut havahdutti lapsuuden maaseudun pihapiiristä tuttu tsirkutus, josta ei voinut erehtyä. Ihmisten myötä myös varpuspopulaatio on tämän vuosisadan aikana muuttanut kaupunkeihin.

Aloin katsella ympärille mutta varpusia en siltikään näkynyt. Hetken päästä huomasin ruohikon liikkuvan. Maassa, aivan metrin päässä jaloista oli useita varpusia evästämässä tatarin siemenillä. Suojavärin ansiosta varpuset jäävät varmasti monelta kulkijalta huomaamatta. Repovedellä ei näin lähelle luonnoneläimiä pääse, kaupunkilaistuneet varpuset eivät näyttäneet olleenkaan olevan huolissaan metrin päässä olevasta ihmisestä.

Kuinka monta varpusta löytyy alla olevasta kuvasta?

(Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi.)

Repovedellä järjestetään ensi lauantaina 10.syyskuuta jälleen Repopolku-tapahtuma.

Kouvolan latu järjestää opastetun retken Lapinsalmen P-alueelta Kuutinkanavalle. Kouvolan latu tarjoaa myös 30 ensimmäiseksi ilmoittautuneelle ilmaisen kuljetuksen Kouvolasta Repovedelle ja takaisin. Lisäksi Kuutinkanavalla on latulaisten erämaakahvila, joka palvelee kaikkia retkeilijöitä. Lisää tietoa löydät tästä Kouvolan ladun sivuille menevästä linkistä.

Repovedellä Saarijärven portinpielen Korpikahvila on myös vielä ensi viikonloppuna, lauantaina sekä sunnuntaina avoinna klo 11-18.