Hirvijahtipäivä

Kuvatarina hirvijahtipäivästä Nuolniemen Metsästysyhdistyksen mailla, Kouvolan ja Mäntyharjun rajalla. 

Sää oli mukavan syksyinen, lämmintä +6 astetta ja tyyntä. Yöllä oli satanut, joten aamun ajoissa metsä oli märkä. Olen ollut jahdissa mukana ajonaisena jo yli 20 vuoden ajan. Tosin joskus on tullut piipahdettua passiketjunkin puolella ja siitä muistona on 6-piikkiset sarvet. :)

Aamun ensimmäisessä ajossa eräältä lammelta löytyi selkeät merkit majavista. Kouvolan pohjoisosissa ei enää paljoa majavia asusta. Osin siksi, että '80-'90 luvuilla vahva kanta söi lampien rannoilta melkein kaiken ruuaksi kelpaavan ja toisaalta myös voimakkaan metsästyksen takia. Nyt majavia on alkanut palailemaan joillekin lammille. Lammen rannassa oli vahvat polut merkkinä majavista.

Ja rannalta löytyi vielä selkeästi majavan talttahampaineen nakertamaa puuta. Aika ei riittänyt tarkempien havaintojen tekemiseen, jotta ajoketju pysyisi hyvin linjassa.

Ensimmäinen ajo päätöksessä ja passissa.

Seuraavassa ajossa oli luvassa kulttuurihistoriaa ja sykkeen nostamista. Team Nuolniemi (kylän alkuperäisväestöstä koostunut iskuryhmä) teki hyökkäyksen kylän etelälaidalla sijaitsevalle Ukkovuorelle. Sama kallio on tullut tutuksi myös 1918 sodan tapahtumapaikoista ja oli valkoisten sekä nuoren Kekkosen tukikohtana. Ja komea kalliohan se on, ei käy kiistäminen.

Tässä näkyy hirven ruokalistan kohteeksi joutunut männyn taimi. Nuoren männyn latva on joutunut parempiin suihin ja siitä aiheutuu männylle kasvun heikkenemistä ja huonoa laatua.

Ukkovuoren päältä löytyy koko Kymenlaakson korkein kohta, 158,5 metriä meren pinnan yläpuolella. Sieltä löytyy myös jäänteet vanhasta kolmiomittaustornista. Vastaavanlaisen tornin jäänteet löytyvät Repovedeltä Hauklammen vuoren päältä, Kirnuohuokon läheltä. Kolmiomittausta torneineen on ennen vanhaan käytetty maanmittauksen peruskartoituksessa ja niitä on Suomessa parhaimmillaan ollut yli 4000. Nykyisin peruskartoitus hoidetaan satelliiteilla ja ilmakuvauksilla.

Komeat on maisemat. Mikäpä se on kävellä koko päivä metsässä muun mukavan porukan seurassa. Eväät maistuivat vaikka hirvet jäivät saamatta. Havaintoja oli päivän aikana lähemmäs kymmenestä hirvestä mutta välillä ne ovat vain meitä ovelampia. :)

Syksyn kuulumisia

Aviomies on jo muutamaan otteeseen kysellyt, että koska kirjoitat blogiin. Kieltämättä kirjoittaminen on tänä vuonna jäänyt vähemmälle. Voin myöntää, että tuo nyt 10kk vanha pikkumies on rytmittänyt päiviä ihan uusiksi. Poika osaa huristella jo ihan omineen taaperokärryillä, käännöksetkin sujuvat moitteetta ja hän seisoo jo hienosti ilman tukea mutta ensimmäiset askeleet odotuttavat vielä itseään.

 Joinain päivinä olen vienyt pojan hoitoon ukille tai mummille, jolloin olen päässyt käymään Repovedelläkin. Eräs mieleen painuvimmista päivistä oli Hyvän Mielen Metsäkävely, joka toteutettiin yhdessä Metsäkeskuksen, Metsähallituksen, UPMn, KSAOn sekä SeikkailuviiKarin kanssa. Päivän teemana oli antaa metsäisiä hyvän mielen kokemuksia nuorille. :)

Toinen hiljentävä päivä oli eräs alkusyksyn lauantai. Samana aamuna oli ryhmä ajanut Hillosensalmen ohi ja aseman laiturilla oli odottanut ruumisarkku lähtöä viimeselle matkalleen kohti kylämme hautausmaata, Mäntysaarta. Vaikka aamupäivä meni elämän pysäyttävien asioiden kanssa, iltapäivällä toi mukanaa valoa. Lapinsalmella saimme vaivihkaa ihailla pienen pojan kastejuhlaa niemennokassa kalliolla. Elämä on aina täynnä yllätyksiä.

Ja tietenkin olen ehtinyt tänä syksynä hirvijahtiinkin. Porukassa olen kulkenut mukana jo yli 20 vuotta, joten ei sitä tänä vuonnakaan ihan kokonaan väliin voi jättää. Tämä kauniin syksyinen maisema on Kaisavuoren päältä, ja taustalla siintää Vuohijärven Voikosken Ponni. Harvemmin tännekään kalliolle tulisi ilman muuta syytä kiivettyä.

Pojan ja miehen kanssa on myös tehty paljon lähiretkiä. Valkmusan kansallispuistossa kävimme Moron päivätuvalla, Moron vuoren luolalla sekä pitkospuulenkillä. Pojalle hankittiin kantorinkaksi Deuterin Kid Comfort III, joka on myös kantajalle todella hyvän tuntuinen.

Ainiin, ja syyskuun alussa tuli käytyä myös taistelupari-serkkuni Piian kanssa Erävaelluksen SM-kisoissa Nuuksiossa. Uskomatonta rutistusta koko kolme päiväinen kisa. Linnuntietä kartalla naisten sarjan matka oli 75 kilometriä mutta totuushan on sitten jotain ihan toista. Molemmat olimme ensikertalaisia, joten kuudenteen sijaan voi olla enemmän kuin tyytyväinen :) tavoitteena oli ainoastaan päästä maaliin asti. Tässä linkki kisoista koostettuun VIDEOON.