Aviomies on jo muutamaan otteeseen kysellyt, että koska kirjoitat blogiin. Kieltämättä kirjoittaminen on tänä vuonna jäänyt vähemmälle. Voin myöntää, että tuo nyt 10kk vanha pikkumies on rytmittänyt päiviä ihan uusiksi. Poika osaa huristella jo ihan omineen taaperokärryillä, käännöksetkin sujuvat moitteetta ja hän seisoo jo hienosti ilman tukea mutta ensimmäiset askeleet odotuttavat vielä itseään.
Joinain päivinä olen vienyt pojan hoitoon ukille tai mummille, jolloin olen päässyt käymään Repovedelläkin. Eräs mieleen painuvimmista päivistä oli Hyvän Mielen Metsäkävely, joka toteutettiin yhdessä Metsäkeskuksen, Metsähallituksen, UPMn, KSAOn sekä SeikkailuviiKarin kanssa. Päivän teemana oli antaa metsäisiä hyvän mielen kokemuksia nuorille. :)
Toinen hiljentävä päivä oli eräs alkusyksyn lauantai. Samana aamuna oli ryhmä ajanut Hillosensalmen ohi ja aseman laiturilla oli odottanut ruumisarkku lähtöä viimeselle matkalleen kohti kylämme hautausmaata, Mäntysaarta. Vaikka aamupäivä meni elämän pysäyttävien asioiden kanssa, iltapäivällä toi mukanaa valoa. Lapinsalmella saimme vaivihkaa ihailla pienen pojan kastejuhlaa niemennokassa kalliolla. Elämä on aina täynnä yllätyksiä.
Ja tietenkin olen ehtinyt tänä syksynä hirvijahtiinkin. Porukassa olen kulkenut mukana jo yli 20 vuotta, joten ei sitä tänä vuonnakaan ihan kokonaan väliin voi jättää. Tämä kauniin syksyinen maisema on Kaisavuoren päältä, ja taustalla siintää Vuohijärven Voikosken Ponni. Harvemmin tännekään kalliolle tulisi ilman muuta syytä kiivettyä.
Pojan ja miehen kanssa on myös tehty paljon lähiretkiä. Valkmusan kansallispuistossa kävimme Moron päivätuvalla, Moron vuoren luolalla sekä pitkospuulenkillä. Pojalle hankittiin kantorinkaksi Deuterin Kid Comfort III, joka on myös kantajalle todella hyvän tuntuinen.
Ainiin, ja syyskuun alussa tuli käytyä myös taistelupari-serkkuni Piian kanssa Erävaelluksen SM-kisoissa Nuuksiossa. Uskomatonta rutistusta koko kolme päiväinen kisa. Linnuntietä kartalla naisten sarjan matka oli 75 kilometriä mutta totuushan on sitten jotain ihan toista. Molemmat olimme ensikertalaisia, joten kuudenteen sijaan voi olla enemmän kuin tyytyväinen :) tavoitteena oli ainoastaan päästä maaliin asti. Tässä linkki kisoista koostettuun
VIDEOON.
