28.2.2015

Luonto opettaa

CC commons.wikimedia.org/wiki/File:Rhamnus_frangula.jpg
Kevät alkaa olla jo sen verran pitkällä, että omat opinnot Hämeenlinnan opettajakorkeassa ovat jo hyvällä mallilla. Ensi viikolla aloitan opintoihin liittyvän harjoittelun Kouvolan seudun ammattiopiston Luonnonvaran toimipisteessä Anjalassa.

Tänään olen koonnut materiaalia opetettavaa kurssiani, eli luonnontuntemuksen perusteita varten. Ajattelin lähteä oppilaiden kanssa kevyesti liikkeelle, eli ensimmäisenä luvassa on luontotyypityksen perusteita, yleisimmät Etelä-Suomen puut ja pensaat sekä nisäkkäät. Pala kakkua siis. Loppukurssille on vielä luvassa iso kasa kasveja ja lintuja, jotka ovat huomattavasti haastavampia kokonaisuuksia.

Mutta pensaista ajattelin teille muillekin esitellä Repovedelläkin tavattavan korpipaatsaman (kuvassa). Paatsama on melko yleinen ja se viihtyy kosteissa metsissä, metsänreunoissa ja rannoilla. Vaikka se on pensaana melko yleinen, ei sitä monikaan tunnista. Paatsama kasvaa metristä neljään korkeaksi ja sen tunnistaa kiiltävistä ja ehytlaitaisista lehdistä. Paatsaman marjat ovat ensin raakoina vihreitä ja muuttuvat kypsyessään ensin punaisiksi ja lopulta mustiksi. Marjat ja tuore kuori ovat myrkyllisiä.

Syy miksi paatsama on syytä oppia tuntemaan on sen rohdoskäytössä. Ja nimenomaan niinpäin, että pensasta ei tule vahingossa käytettyä. Paatsama, ja etenkin paatsaman kuori on todella tehokas ulostuslääke, jonka rohdoskäyttö tunnetaan laajasti ympäri Eurooppaa. Ajattelemattomalla makkarakeppivalinnalla voi olla siis hyvinkin yllättäviä ja nopeatempoisia vaikutuksia.

Paatsaman voi sekoittaa myös lehtokuusamaan tai pensaskokoiseen tuomeen. Kuusamalla marjat ovat punaiset ja lehdet ovat tiheänukkaiset ja tuntuvat karvaisilta. Tuomella taas lehti on tiheästi sahalaitainen.
Ja loppuun muistuttaisin vielä, että kansallispuistossa ei todellakaan ole suotavaa hakea makkarakeppejä tai onkivapoja elävistä puista.

24.2.2015

Tum tum tum tum

Kuva: Healing Drum, A. Kuivalainen
 Viime viikonloppuna olin mukana kaksipäiväisellä kurssilla, jossa teimme itsellemme rummut ja opettelimme erilaisia rummutustekniikoita ja rumpurentoutuksia. Ennen kurssia minulla ei ollut mitään tietoa aiheesta, kurssille ajoi puhdas kiinnostuneisuus aiheesta. Alkuperäiskansojen luonnonläheinen elämäntapa ja luontoa kunnioittava uskonto on kiehtova aihe, josta opin mielelläni aina lisää.

Ensimäisenä päivänä teimme itse rummut. Kehikko on taivutettu muotoonsa puusta ja käsitelty tervaamalla. Rummun kalvo on ohutta poronnahkaa, jonka jokainen värjäsi omannäköisekseen luonnonväreillä. Omaani valitsin pääväriksi lepän, joka kuvastaa hyvin omaa metsäistä taustaani. Kalvot punottiin kiinni kehikkoon poronnahasta tehdyillä suikaleilla.

Rummun voima perustuu sen ääneen ja äänen väreilyyn. Rummun tasaista ja kumeaa ääntä kuunnellessa mieli rauhoittuu, rentoutuu ja ajantaju katoaa. Ääni auttaa keskittymään ja tiedostamaan paremmin itsensä sekä ympäristönsä. Ja kuten arvata saattaa, on ensi kesälle luvassa retkiä, joissa kuljemme esi-isien jäljillä. Repoveden muinaishistoria on täynnä tarinoita, kalliomaalauksia ja asuinpaikkoja. Ja nyt myös rummun tuomaa mystiikkaa. :)

Tässä oma rumpuni. Ajan ja käytön myötä rumpu tummuu ja patinoituu.

13.10.2014

Maailman paras ammatti, ehdottomasti

Maisemaa Katajavuorelta 12.lokakuuta 2014

Tänään opeopinnoissa piti etätehtävänä kirjoitella opetuspuolen lainsäädännöstä ja peilata sitä omaan alaan. Luontopuolen ala on todella värikästä, se on taas tänä syksynä huomattu. Täällä käytetään surutta ammattinimikkeitä, jotka ovat sallittuja vain kyseisen ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittaneille. Eikä kaikilla alan toimijoilla edes ole vakuutus- ja muutkaan asiat kunnossa, mistään lainvaatimista pelastus- ja turvallisuusasiakirjoista puhumattakaan. Ja siltikään niihin ei kukaan puutu. Vanhoillinen ajattelumalli on vallalla, ja se jarruttaa alan, ja koko Repoveden alueenkin kehitystä. Jos näitä riippakiviä ei joukossa olisi ja kaikki toimisivat kuinka heiltä odotetaan, niin alan arvostuskin olisi parempi. Itse en pysty kuvittelemaan, että tekisin yhteistyötä tälläisten suijareiden kanssa, jotka menevät sieltä missä aita on taatusti matalin. Mutta siis, tässä ajatusten virtaa;

Ajatuksia Luontopuolen opetuksesta

Luonto-ohjaajan ammattitutkintoa sekä erä- ja luonto-oppaan erikoisammattitutkintoa leimaa heppoisuus. Muistan kun joskus muinoin kerroin ajatuksistani lähteä opiskelemaan eräoppaaksi, niin vastaus oli ”Eihän se ole edes mikään ammatti!” Samassa keskustelussa tuli esiin myös yksi stereotypia, jonka mukaan eräoppaiksi hakevat ovat alkoholisoituneita pitkäaikaistyöttömiä, joita ei oikea työnteko kiinnosta ja he haluavat vain päästä helpolla.
Toisaalta noissakin väittämissä on perää. Syitä mielipiteeseen on varmasti useita. Vanhemmat ikäluokat ovat kasvaneet toinen jalka metsässä, joten ei heille voi opettaa puiden pilkkomista tai tulen tekemistä. Eivätkä he ikinä eksy metsään tai kerää myrkyllisiä sieniä. Siksi eräpuolen koulutettavat asiat ovat heistä itsestään selvyyksiä. Ja monesti alan eräjormat ovat parrakkaita vanhoja miehiä, joilla eau de colognena on eilinen pubi-ilta. Eikä heitä kiinnosta alalle vaadittavat pätevyydet, asiakirjat tai dokumentit. "Aina ennenkin on näin tehty!" On vakiovastaus kaikkeen.

Nykymaailma on kulkenut jo hyvän tovin eteenpäin punaisista mummon mökeistä ja perunamaista. Nykyisin kaupungeissa asuu jo kolmannen sukupolven kaupunkilaisia, eli heitä jotka eivät ole saaneet luontoon ja metsään kontaktia edes isovanhemmiltaan, koska myös he ovat jo asuneet lähiöissä. Toinen luontopuolen opetuksen kysyntää lisäävä tekijä on maahanmuuttajat sekä lisääntyvä matkailu. Suomalaisilla on perusgeeneissään metsässä viihtyminen, eikä heitä ahdista metsän hiljaisuus. Toista se on eurooppalaisilla tai muualta tulevilla. Heillä ei välttämättä ole edes kykyä liikkua juurakkoisilla poluilla eivätkä he osaa pukeutua oikein talvella. Kaikki nämä ovat asioita, joita jonkun on opetettava tai opastettava. Olen varma, että erä- ja luontopuolen koulutuksen ja osaamisen arvostus on vasta tuloillaan. Puhdas luonto on meidän iso vahvuus.

Eräpuolen koulutusta pidetään lomailuna. Ja sekin on totta. Itsekin muistan, kuinka nautin vuoden koulutuksesta täysin siemauksin. Aina oltiin menossa jonnekin metsäreissuille ja itse ei tarvinnut niitä läheskään aina edes suunnitella. Toiset ryhmäläiset antoivat kellonajan, koska lähdetään ja suunnittelivat kaiken. Itse tarvitsi vain olla paikalla ja oikein varustettuna. Vuoden aikana oli toinen toistaan mahtavampia reissuja melomaan Itärajan kuohuviin koskiin, patikoimaan saloille ja erämaihin tai hiihtovaelluksille Lapin tuntureihin.
Tämä taas saattaa antaa luontomatkailun opiskelijoille liian heppoisen kuvan alasta. Jos alalla mielii olla, se vaatii oikeasti työtä. Työpaikkoja ei ole tarjolla kuin muutamia, ja oman yrityksen perustaminen on enempi sääntö mitä poikkeus. Yrittäjyydestäkään ei saa maalata liian ruusunpunaista unelmaa, koska sitä se ei aina ole. Luontomatkailun kausiluonteisuus asettaa isoja haasteita alalle aikoville mutta onnistuessaan se palkitsee maailman parhaimmalla ammatilla.

Itse olen ollut siinä onnekkaassa asemassa, että jokaisella luokallani on ollut hyvä ryhmähenki ja etenkin erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnossa teimme vapaa-ajalla mm omia opintopiirejä, joissa itsenäisesti kertasimme mm kasveja ja eläimiä ennen tulevia tenttejä. Luokamme ikähaitari oli 17 - 70 vuotta eikä kahta samanlaisen koulutustaustan omaavaa ollut, joka oli ehdottomasti yksi luokkamme rikkauksista. Luontopuolella opiskellessa oppilaat joutuvat viettämään metsäreissuilla pitkiäkin aikoja yhdessä, joten hyvin yhteen hitsautunut luokka on vahvuus.

Omalla luokallani monet eräoppaiksi valmistuneet hyödyntävät saamaansa tutkintoa sekä osaamista oman työnsä ohella. Eräpuolen koulusta on hyötyä vaikkapa sosiaali- ja hoitopuolen ammateissa, koska se antaa hyvät valmiudet erilaisten luontopäivien suunnitteluun. Luontomatkailusta voi saada lisätuloa agribusinesten oheen. Luontopuolen tutkinnon suorittanut osaa olla asiantunteva retkivarusteiden myyjä, koska hän tietää mistä puhuu. Iso osa valmistuneista on perustanut myös oman yrityksensä, jonka avulla voi tehdä alalla omaa keikkaa ja alihankintaa.

Toisiinsa tukeutuva kaksoistutkinto on työmaailmassa iso valttikortti ja harva työskentelee täsmälleen samassa paikassa ja ammatissa valmistumisesta eläkeikään. On vaikea keksiä alaa, missä luontopuolelta tullutta kaksoistutkintoa ei voisi hyödyntää. Luonnosta saatava voimaantuminen ja sen monimuotoinen hyödyntäminen eri aloilla on aina mielessä pidettävä asia.

7.10.2014

Missä on lepän ruska?

Suomessa on kahta leppää, harmaaleppää ja tervaleppää. Lepät on helpoin erottaa kasvupaikasta, lehdistä sekä kävyistään. Tervaleppä viihtyy rannoilla ja muissa kosteissa paikoissa. Sen runko on puumainen, tummanharmaa ja vanhemmiten siihen tulee kaarnaa. Tervalepän lehdet ovat pyöreitä, joissa on tylppä tai "lantto" pää. Lisäksi lehdet ovat tahmeita, tervaisia. Sen pienissä urvuissa eli kävyissä on pieni kanta, eli ne ovat perälliset toisin kuin harmaalepällä. Harmaalepän lehdet ovat taas suippokärkisiä ja enemmän sahalaitaisia.

Mutta miksi muihin puihin tulee komea ruska mutta ei leppiin? Lepät tekevät yhteistyötä frankia-nimisen sienibakteerin kanssa, joka elää lepän juurimukuloissa. Bakteeri pystyy sitomaan ilmasta typpeä ja luovuttaa sitä lepälle, jolloin lepän ei tarvitse kesän jälkeen kerätä typpeä talteen lehtien lehtivihreästä. Tästä syystä lepän lehdet putoavat maahan vihreinä tai tylsänruskeina eivätkä lainkaan vaihda itselleen ruskaväriä syksyisin.

1.10.2014

Lokakuun ensimmäinen

Lokakuun ensimmäinen aamu ja herätessä oli takapihan nurmikko kuurassa. Esikoisen kanssa kävimme aamusta käyttämässä koiraa ulkona. Meiltä kotoa lähtee sopivasti reitit joenvarteen polulle.

Aatsi on vasta vajaan kaksi vuotta, mutta on jo kovin reipas kävelijä. Tänä syksynä alkaneessa perhepäivähoidossakin tuli kehuja, miten hyvin nuori mies pysyy vanhempien lapsien perässä pihalla. Aatsin kanssa on yritetty kävellä mahdollisimman paljon, ja mielellään metsäisillä poluilla.

Aatsia taluttaessa olen pyrkinyt pitämään omaa kättä mahdollisimman alhaalla, jotta poika oppii itse käyttämään tasapainoaan. Pahin tilanne tulisi, jos lasta roikotetaan koko ajan kädestä, jolloin tasapainon kehittymistä ei synny samalla tapaa. Idea on siis sama kuin purjeveneen köysikaiteissa, tasapainoa ei saa vetämällä köydestä vaan painamalla siitä alaspäin.

Tammen lehdet hakevat ruskan värejä.
Kynsisammal.

29.9.2014

Sukurasitteita

Kinansaaren kolmannen kantasuvun, Roiton sukua 1800-luvulla
 kirkon kirjoista mikrofilmille kuvattuna. 
Suku on pahin vai miten se nyt menikään? Valkealassa asuvissa on sen verran karjalaisuutta, että heille on hyvin tärkeää mihin sukuun kukin kuuluu. Kun kaksi vierasta kohtaa, ensin esitellään ja sen jälkeen aletaan selvittämään sukuja ja ynnäämään yhteisiä tuttuja.

Omat sukuni ovat molemmat lähtöisin Valkealasta. Isän puolen suku on alunperin Roittoja, lähtöisin Kinansaaresta. Isojaon jälkimainingeissa 1800-luvun puolivälissä Roiton suvusta muutti kaksi veljestä Nuolniemen kylälle, ja toisesta niistä polveutuu oma sukuni. Isän puolen sukuun liittyy myös Tuohikotin Pyöriät isänäitini kautta.

Äidin puolen suku on Teittoja ja lähtöisin nykyisen Pahkajärven harjoitusalueelta. Äidin äiti ja sisko ovat olleet Repovedellä kämppäemäntinä ja isoisä on ollut yhtiön miehenä ajamassa mm uitoilla moottorivenettä. Äitin puolen sukuun kuuluu myös äidin äidin kautta Hyytiäisiä ja legendaarinen Pamela Andersson on siis jotain pikkuserkkuja ties monennessako polvessa.

Sukututkimus on todella koukuttavaa puuhaa. Parhaimman vauhdin siihen saa, jos suvussa on joku joka osaa kertoa muutamasta edellisestä sukupolvesta. Itse olen Roiton sukua kahlannut 1800-1700 -vaihteeseen asti mutta tällä hetkellä sen pidemmälle viemiseen ei aika tahdo riittää.

Tällä viikolla tuli pyyntö, että liittäisin omat, mieheni ja poikien tiedot sukukirjaan. Lomakkeessa kysyttiin kaikkien meidän syntymäaikoja ja vihkipäivää. Hetken mietittyäni päädyin antamaan ainoastaan vuosiluvut. Maailma on noista käsinkirjoitetuista lapsi- ja rippikirjoista muuttunut paljon. Nykyisin passia uusiessa hakijan henkilöllisyys selvitetään muutamalla kysymyksellä, joita ovat mm puolison ja lasten syntymäajat sekä vihkipäivä. Tästä syystä päätin ruveta mustaksi lampaaksi ja jättää muille sukulaisille ja suvusta kiinnostuneille kirjaan tiedoksi vain vuosiluvut.

25.9.2014

Metsään koululuokan kanssa?

Tässä vinkki kaikille oppilaille, opettajille, vanhemmille, isovanhemmille tai ihan kenelle tahansa kuka tuskailee mistä saisi rahat koulun luokkaretkeen. Suomen Metsäsäätiö tukee kouluyhteistyötä maakunnissa rahoittamalla erilaisten metsäpäivien linja-autokustannuksia. Lisää avustusten hakemisesta löydät täältä Metsäsäätiön sivuilta.

Kouvolassa hyviä kohteita metsään tutustumiseen ovat tietenkin Repoveden Kansallispuisto, josta löytyy koko Suomen metsähistoria muutaman kilometrin matkalla. Repoveteen on luonnollista yhdistää Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, jonne Repovedeltä on puita muinoin uitettu. Jos oppilaiden metsäretki kiinnostaa ja tarvit sen ideoimiseen apua, niin laita viestiä info@tervarumpu.fi

23.9.2014

Syksyä odotellessa

Veljessarjan nuorempi ja isomummo,
ikäeroa 96 vuotta.
Viime tekstissä vannoin pyhästi kuinka otan itseäni niskasta kiinni ja alan kirjoittaa ahkerammin mutta kuinkas kävikään. Huhtikuun lopulla syntyi toinen poikamme ja veljeksille ehti tulla ikäeroa päivälleen vuosi ja 4 kuukautta. Kevät ja kesä meni aika vauhdikkaasti poikia paimentaessa ja arkea opetellessa. Heinäkuussa ehdimme Samin kanssa jopa lomareissuun ja suuntasimme asuntoautolla pohjoiseen. Pojat rinkassa ja rintarepussa kiersimme pienen karhunkierroksen sekä kävimme Särkitunturilla. 

Elokuussa kävin muistelemassa miltä työnteko tuntuu ja syyskuun alussa aloitin opinnot HAMKissa opettajakorkeassa. Jos siis hyvin käy niin joku kaunis päivä saan luonnonvara-alan ammatillisten aineiden opettajan pätevyyden. Ainakin näin alkuun opinnot ovat olleet tervetullutta vaihtelua lapsiperheen arkeen. :)

Repovedellä olen myös ehtinyt ajoittain pyörähtämään. Kesän aikana alueen yrittäjiä koulutettiin Metsähallituksen toimesta Repoveden kansallispuiston oppaiksi. Ja metsäpuolellakin on päivitetty allekirjoittaneen tietoja uuden metsälain ja kasvatusmallien tiimoilta.

Blogin jatkoakin olen miettinyt. Vanhaan malliin ja asia-aiheista kirjoittamiseen ei enää riitä aika, joten otan nyt aika reilun askeleen henkilökohtaisempaan suuntaan. Jatkossa luvassa on siis enempi lapsiperheen arkea ja perheretkeilyä. Repoveden kuulumisiakin on tietty ajoittain luvassa ja todennäköisesti itkuvirttä yrittäjä-opiskelija-eräopas-äidin elämästä. Kaikkea elävästä elämästä. Tässä alkuun kuvia kuluneelta keväältä ja kesältä.

Juniori ensi kertaa tulilla Repovedellä. Ikää viikon verran :)

Esikoinen piilossa
Sami ja esikoinen. Kantorinkkana Deuterin Kid 3

Juniori Yamon rintarepussa, taustalla Ylläs.

Pienellä Karhunkierroksella, rinkan säätöä ennen
matkan jatkumista Siilastuvalla.

Kiutaköngäs Pieneltä Karhunkierrokselta.

5.3.2014

Blogi oppimispäiväkirjana osa 1

Viime aikoina blogin kirjoittaminen on ollut vähän tahmeaa. Olen missannut monia herkullisia aiheita, joista olisi voinut tänä talvenakin kirjoittaa vaikka ja mitä. Talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin, ensimmäisiä muuttolintuja on jo havaittu, Ympäristökeskuksen antamasta varoituksesta Etelä-Suomen jäätilanteesta, ranskalaisryhmän alkuviikon Repoveden kokemuksista, Verlan ja Repoveden linkittymisestä toisiinsa tai vaikkapa alkaneesta Metsähallituksen Repoveden kansallispuiston opaskoulutuksesta.
Osa syynä blogin jähmeyteen on tuo kuvassa näkyvä pikkupoika. Monet kokeneet uranaiset ovat neuvoneet, että kalenteriin pitää merkitä perheen menot mustekynällä ja kaikki muu lyijykynällä. Pikkulapsiaika on lyhyt, eikä sitä kannata käyttää liikaa työntekoon, koska töitä ehtii tekemään myöhemminkin. En ole kuitenkaan kokonaan lyönyt hanskoja tiskiin :) Teen töitä sen minkä ehdin ja ihana aviomieheni tekee sitten loput.

Mutta noista herkullisista aiheista ajattelin nyt kirjoittaa muutaman sanasen Repoveden uudesta opaskoulutuksesta. Kansallispuistossa on polkaistu käyntiin hanke, jonka yhtenä osana on kouluttaa ja parantaa paikallisten matkailuyritysten luonto-opastusvalmiuksia. Opaskoulutukseen valittiin 20 innokasta alueen toimijaa, joilla on mahdollista suorittaa asiaankuuluvat tentit sekä näytöt ja saada itselleen Repoveden Opas-titteli. Koulutukseen kuuluu mm mielenkiintoisia luentoja, joihin voi osallistua myös muutkin Repoveden alueesta kiinnostuneet. Lisää tietoa luennoista löytyy tämän LINKIN takaa ja sivun alalaidasta (luontoon.fi ja tapahtumia Repovedellä).

Koulutuksesta ja oppimisen etenemisestä kurssilla olija pitää joko oppimispäiväkirjaa tai blogia. Tänään lupauduin esittelemään blogaamista vaihtoehtona. Repovalkea -blogin olen aloittanut alkuvuodesta 2010, eli samoihin aikoihin kun perustin yritykseni jo neljä vuotta sitten. Viime vuonna 2013 tässä blogissa vieraili 4500 uniikkia lukijaa. Blogin ajatuksena on kertoa Repoveteen, luontoon tai luontomatkailuun liittyviä asioita, jotka itse koen kirjoittamisen arvoisiksi.
Ajattelin hyödyntää tätä jo olemassa olevaa blogia oppimispäiväkirjana kurssin aikana. Jatkossa tulen aloittamaan kurssiin liittyvät tekstit sanoilla "Repoveden Opaskoulutus osa jotain" ja kirjoittelen mitä sitten mieleen juolahtaa. Teksteihin poimin asioita, joita olen kurssilla kuullut ja oppinut, ja joita itse pidän mielenkiintoisina. Näin ne jäävät itselle paremmin muistiin ja blogini lukijat voivat ammentaa niistä itselleen Repovesi -tietoutta. :)

21.1.2014

Kirkasta jäätä ja aitoa Eräruokaa

Kuusaanlammen matkaluisteluradan jää kimaltaa kilpaa auringon kanssa 19.tammikuuta.
Aurinkoa ja pakkasta :) mitäpä sitä muuta kevättalveen tarvitseekaan? Paitsi tietenkin uusia ideoita tulevaa kautta varten. Yhteistyökumppani SeikkailuviiKarin Kari sai viime viikonloppuna Kuusaanlammen matkaluisteluradan auki. Termit matkaluistelu ja retkiluistelu menevät usein hyvin sekaisin mutta siis hoitamaton, auraamaton ja merkitsemätön luistelureitti järven jäällä on retkiluistelua ja huollettu, aurattu sekä hoidettu luistelurata luonnonjäällä on matkaluistelua. Matkaluistelureitillä on pituutta reilut pari kilometriä ja ensi viikonloppuna on luvassa viralliset avajaiset. Muutakin ohjelmaa Kuusaanlammelle on suunnitteilla. Kuusaanlammen sivut

Toinen yrityskumppanikin on laittanut tuulemaan ihan urakalla. Väyrysen Mika, kokki pohjoisesta on laittanut oman yrityksensä pystyyn, joka kulkee nimellä Eräkokki Mika Väyrynen. Mika hoiti ansiokkaasti jo viime vuonna Repoveden ruokailuja ja sana uudesta Repoveden kokista on kiirinyt jo kauas. Tänä vuonna Mika julkaisi oman menuunsa, joka toimii missä tahansa Repovettä, kunhan paikka on huollettavissa vesitse tai tietä pitkin. Mikan valtteja rautaisen kokin ammattitaidon lisäksi on myös vahvat erätaidot, sekä trubaduurin sielu. Samasta miehestä löytyy siis vaikka mitä, kannattaa tutustua tarjontaan. Mikan Repoveden menu on laadittu yhteistyössä paikallisten tuottajien kanssa, tarjolla on herkullista lähiruokaa, joka valmistetaan nuotiolla paikan päällä, taatusti tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Ensi keväästä alkaen siis koko Repoveden kansallispuisto toimii tilausravintolana ja menu löytyy täältä; Eräkokin sivut

16.1.2014

Aurinkoista kevätpäivää!

Pitkän syksyn jälkeen vihdoin tuli maahan lumi ja ulos kunnon pakkaset. Yli kymmenen asteen pakkasilla jääkansi paksunee jopa muutaman sentin päivävauhdilla mutta vielä kannattaa malttaa mieltä jäille menemisen suhteen, vaikka kirkkaana kimaltava jää ja lumi sinne kutsuisivatkin. :)

Alkuvuosi on aina uuden aikaa. Silloin on hyvää aikaa päivittää tietoja ja oppia uutta. Tällä viikolla olen taas hakenut oppia uudesta metsälaista Metsäkeskuksen järjestämissä koulutuksissa. Muutokset metsäalalla ovat tällä hetkellä suuria ja ihan käsin kosketeltavissa, mutta lopputuloksia voimme ihailla vasta vuosikymmenten päästä. Tästä linkistä voit lukaista lisää uudesta metsälaista ja mitä se tuo tulleessaan.

Lisäksi Repovedellä Metsähallitus aloittaa uuden koulutuspaketin, joka tähtää alueen toimijoiden kouluttamiseen sekä sitä kautta jaettavan tiedon päivittämiseen. Koulutus pitää sisällään luentopäiviä kevään aikana sekä maastopäiviä kesällä. Syksyllä on mahdollisuus antaa opastusnäyttö ja valmistua Repoveden omaksi oppaaksi. Mihinkään viralliseen ammattitutkintoon, kuten erä- tai luonto-oppaan tai luonto-ohjaajan titteliin tästä koulutuksesta ei ole mutta se antaa esimerkiksi lähialueella toimivalle majoitusyrittäjälle todella hyvät valmiudet kertoa oikeaa tietoa Repoveden reiteistä, palveluista, mahdollisuuksista sekä alueen retkeilystä asiakkailleen. Repoveden opas -nimike sekä sertifiointi takaa sen, että kyseinen henkilö on saanut tarvittavan koulutuksen ja osaa vastata asiakkaan kysymyksiin tai ainakin tietää, mistä tarvittavaa tietoa voi hakea. Sertifioidun oppaan tittelin voi tässä ensimmäisessä koulutusaallossa saada 20 henkilöä mutta luentotilaisuudet ovat avoimia 150 ensimmäiselle paikalle tulijalle. Luvassa on hyvin mielenkiintoisia tietopaketteja Repovedestä, joten kannattaa tulla mukaan. :)
Tässä linkki koulutukseen.

Huomenna lähdemme Repoveden tuoreen Eräkokin, Mikan kanssa nuuhkimaan tuulia Messukeskuksen suuntaan Matkamessuille ja pian kerrotaan sieltäkin suunnalta uusia suunnitelmia.

25.11.2013

Repoveden Jouluvalkeat

Repovedellä järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa Repoveden Jouluvalkeat -ilmaistapahtuma. Ajatuksena on muistuttaa Joulun alla myös rauhoittumisesta ja hiljentymisestä. Joulu on paljon muutakin kuin kiirettä, suorittamista, stressiä ja materiaa mutta valitettavasti nuo monesti jyräävät kaiken alleen. Repoveden Jouluvalkeiden tarkoitus on saada ihmiset pois joulukiireiden oravanpyörästä ja kutsua heidät talviseen luontoon, kuuntelemaan sen hiljaisuutta ja sanomaa nuotiotulien äärelle.

Torstaina 19.12 Klo 16:30 alkaen on mahdollista tulla Repovedelle, Lapinsalmen Riippusillan nuotiopaikalle. Alkuun ohjelmassa on kansallispuiston kuulumisia ja nuotiolla lämmitettyä juotavaa.
Klo 17:00 RUK:n sotilaspastori Hannu Kähärä julistaa joulurauhan luonnolle ja siellä liikkujille. Tämän jälkeen Trubaduuri Mika Väyrynen säestää muutaman kauneimman joululaulun yhteisesitykseen.

Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen. Se järjestetään iltatilaisuutena, jotta mahdollisimman monella työssäkäyvälläkin olisi mahdollista osallistua.
Sosiaalisen median väelle on FBssä luotu tilaisuutta varten tapahtuma, jossa voi ilmoittaa osallistumisensa ja sitä kautta kutsua mukaan ystäviään. Repoveden Jouluvalkeat.

17.11.2013

Hirvijahtipäivä

Kuvatarina hirvijahtipäivästä Nuolniemen Metsästysyhdistyksen mailla, Kouvolan ja Mäntyharjun rajalla. 
Sää oli mukavan syksyinen, lämmintä +6 astetta ja tyyntä. Yöllä oli satanut, joten aamun ajoissa metsä oli märkä. Olen ollut jahdissa mukana ajonaisena jo yli 20 vuoden ajan. Tosin joskus on tullut piipahdettua passiketjunkin puolella ja siitä muistona on 6-piikkiset sarvet. :)

Aamun ensimmäisessä ajossa eräältä lammelta löytyi selkeät merkit majavista. Kouvolan pohjoisosissa ei enää paljoa majavia asusta. Osin siksi, että '80-'90 luvuilla vahva kanta söi lampien rannoilta melkein kaiken ruuaksi kelpaavan ja toisaalta myös voimakkaan metsästyksen takia. Nyt majavia on alkanut palailemaan joillekin lammille. Lammen rannassa oli vahvat polut merkkinä majavista.

Ja rannalta löytyi vielä selkeästi majavan talttahampaineen nakertamaa puuta. Aika ei riittänyt tarkempien havaintojen tekemiseen, jotta ajoketju pysyisi hyvin linjassa.

Ensimmäinen ajo päätöksessä ja passissa.

Seuraavassa ajossa oli luvassa kulttuurihistoriaa ja sykkeen nostamista. Team Nuolniemi (kylän alkuperäisväestöstä koostunut iskuryhmä) teki hyökkäyksen kylän etelälaidalla sijaitsevalle Ukkovuorelle. Sama kallio on tullut tutuksi myös 1918 sodan tapahtumapaikoista ja oli valkoisten sekä nuoren Kekkosen tukikohtana. Ja komea kalliohan se on, ei käy kiistäminen.

Tässä näkyy hirven ruokalistan kohteeksi joutunut männyn taimi. Nuoren männyn latva on joutunut parempiin suihin ja siitä aiheutuu männylle kasvun heikkenemistä ja huonoa laatua.

Ukkovuoren päältä löytyy koko Kymenlaakson korkein kohta, 158,5 metriä meren pinnan yläpuolella. Sieltä löytyy myös jäänteet vanhasta kolmiomittaustornista. Vastaavanlaisen tornin jäänteet löytyvät Repovedeltä Hauklammen vuoren päältä, Kirnuohuokon läheltä. Kolmiomittausta torneineen on ennen vanhaan käytetty maanmittauksen peruskartoituksessa ja niitä on Suomessa parhaimmillaan ollut yli 4000. Nykyisin peruskartoitus hoidetaan satelliiteilla ja ilmakuvauksilla.


Komeat on maisemat. Mikäpä se on kävellä koko päivä metsässä muun mukavan porukan seurassa. Eväät maistuivat vaikka hirvet jäivät saamatta. Havaintoja oli päivän aikana lähemmäs kymmenestä hirvestä mutta välillä ne ovat vain meitä ovelampia. :)

25.10.2013

Syksyn kuulumisia

Aviomies on jo muutamaan otteeseen kysellyt, että koska kirjoitat blogiin. Kieltämättä kirjoittaminen on tänä vuonna jäänyt vähemmälle. Voin myöntää, että tuo nyt 10kk vanha pikkumies on rytmittänyt päiviä ihan uusiksi. Poika osaa huristella jo ihan omineen taaperokärryillä, käännöksetkin sujuvat moitteetta ja hän seisoo jo hienosti ilman tukea mutta ensimmäiset askeleet odotuttavat vielä itseään.

 Joinain päivinä olen vienyt pojan hoitoon ukille tai mummille, jolloin olen päässyt käymään Repovedelläkin. Eräs mieleen painuvimmista päivistä oli Hyvän Mielen Metsäkävely, joka toteutettiin yhdessä Metsäkeskuksen, Metsähallituksen, UPMn, KSAOn sekä SeikkailuviiKarin kanssa. Päivän teemana oli antaa metsäisiä hyvän mielen kokemuksia nuorille. :)

Toinen hiljentävä päivä oli eräs alkusyksyn lauantai. Samana aamuna oli ryhmä ajanut Hillosensalmen ohi ja aseman laiturilla oli odottanut ruumisarkku lähtöä viimeselle matkalleen kohti kylämme hautausmaata, Mäntysaarta. Vaikka aamupäivä meni elämän pysäyttävien asioiden kanssa, iltapäivällä toi mukanaa valoa. Lapinsalmella saimme vaivihkaa ihailla pienen pojan kastejuhlaa niemennokassa kalliolla. Elämä on aina täynnä yllätyksiä.

Ja tietenkin olen ehtinyt tänä syksynä hirvijahtiinkin. Porukassa olen kulkenut mukana jo yli 20 vuotta, joten ei sitä tänä vuonnakaan ihan kokonaan väliin voi jättää. Tämä kauniin syksyinen maisema on Kaisavuoren päältä, ja taustalla siintää Vuohijärven Voikosken Ponni. Harvemmin tännekään kalliolle tulisi ilman muuta syytä kiivettyä.

Pojan ja miehen kanssa on myös tehty paljon lähiretkiä. Valkmusan kansallispuistossa kävimme Moron päivätuvalla, Moron vuoren luolalla sekä pitkospuulenkillä. Pojalle hankittiin kantorinkaksi Deuterin Kid Comfort III, joka on myös kantajalle todella hyvän tuntuinen.

Ainiin, ja syyskuun alussa tuli käytyä myös taistelupari-serkkuni Piian kanssa Erävaelluksen SM-kisoissa Nuuksiossa. Uskomatonta rutistusta koko kolme päiväinen kisa. Linnuntietä kartalla naisten sarjan matka oli 75 kilometriä mutta totuushan on sitten jotain ihan toista. Molemmat olimme ensikertalaisia, joten kuudenteen sijaan voi olla enemmän kuin tyytyväinen :) tavoitteena oli ainoastaan päästä maaliin asti. Tässä linkki kisoista koostettuun VIDEOON.

12.7.2013

Älä luota sokeasti navigaattoreihin

Tässä on siis väärät ajo-ohjeet Repovedelle.
Tänä kesänä netin karttapalvelut ovat aiheuttaneet Repovedellä tavallista enemmän päänvaivaa. Monet käyttävät puhelinten navigointipalveluja ja puhelimet taas netin karttaselaimia. Niistä tunnetuin on Googlen Maps. Aiemmin Google Maps yritti ajattaa etelän suunnasta Repovedelle tulijat surutta puomeilla suljetun tien läpi. Korjausten myötä vanha puiston halki tuleva tie saatiin Googlen Mapsiin merkittyä suljetuksi mutta samalla ongelma vain paheni. Tällä hetkellä ohjelma ajattaa puistoon tulijat Puolustusvoimien Pahkajärven harjoitusalueen läpi. Alueen tiet ovat onneksi suljettu puomeilla, koska alueelle vahingossa joutuminen on jo hengenvaarallista. Google Mapsia voidaan muokata Mapmakerilla, ja sinne on tehty muutokset vääristä ajo-ohjeista. Mutta Mapmakerin kautta tulevat muutokset vaativat hyväksynnän Googlelta ja eivät tapahdu hetkessä.

Jos siis mielit lähteä Repovedelle marjametsään, muista sulkea navigointiohjelmat ja hae vaikkapa Kouvolan Matkailun toimipisteestä Manskilta perinteinen paperikartta mukaan.