Sukurasitteita

Kinansaaren kolmannen kantasuvun, Roiton sukua 1800-luvulla
 kirkon kirjoista mikrofilmille kuvattuna. 

Suku on pahin vai miten se nyt menikään? Valkealassa asuvissa on sen verran karjalaisuutta, että heille on hyvin tärkeää mihin sukuun kukin kuuluu. Kun kaksi vierasta kohtaa, ensin esitellään ja sen jälkeen aletaan selvittämään sukuja ja ynnäämään yhteisiä tuttuja.

Omat sukuni ovat molemmat lähtöisin Valkealasta. Isän puolen suku on alunperin Roittoja, lähtöisin Kinansaaresta. Isojaon jälkimainingeissa 1800-luvun puolivälissä Roiton suvusta muutti kaksi veljestä Nuolniemen kylälle, ja toisesta niistä polveutuu oma sukuni. Isän puolen sukuun liittyy myös Tuohikotin Pyöriät isänäitini kautta.

Äidin puolen suku on Teittoja ja lähtöisin nykyisen Pahkajärven harjoitusalueelta. Äidin äiti ja sisko ovat olleet Repovedellä kämppäemäntinä ja isoisä on ollut yhtiön miehenä ajamassa mm uitoilla moottorivenettä. Äitin puolen sukuun kuuluu myös äidin äidin kautta Hyytiäisiä ja legendaarinen Pamela Andersson on siis jotain pikkuserkkuja ties monennessako polvessa.

Sukututkimus on todella koukuttavaa puuhaa. Parhaimman vauhdin siihen saa, jos suvussa on joku joka osaa kertoa muutamasta edellisestä sukupolvesta. Itse olen Roiton sukua kahlannut 1800-1700 -vaihteeseen asti mutta tällä hetkellä sen pidemmälle viemiseen ei aika tahdo riittää.

Tällä viikolla tuli pyyntö, että liittäisin omat, mieheni ja poikien tiedot sukukirjaan. Lomakkeessa kysyttiin kaikkien meidän syntymäaikoja ja vihkipäivää. Hetken mietittyäni päädyin antamaan ainoastaan vuosiluvut. Maailma on noista käsinkirjoitetuista lapsi- ja rippikirjoista muuttunut paljon. Nykyisin passia uusiessa hakijan henkilöllisyys selvitetään muutamalla kysymyksellä, joita ovat mm puolison ja lasten syntymäajat sekä vihkipäivä. Tästä syystä päätin ruveta mustaksi lampaaksi ja jättää muille sukulaisille ja suvusta kiinnostuneille kirjaan tiedoksi vain vuosiluvut.

Uni ja ruoka maistuu, mutta työ on kuin tervaa.

Tervanpoltto on jättänyt merkkinsä myös Repoveden ympäristöön. Helpoiten vanhat tervahaudat löytää nykypäivänä kartalta. Tervahaudanlahti, Hautaniemi, Hautalahti ja tietenkin Tervajärvi sekä Tervarumpu paikanniminä kertovat meille vanhat tervanpolttopaikat.

Joitain tervahautoja on merkitty karttaan pienellä ympyrällä ja Tervah.-tekstillä. Maastossa tervahaudat erottuvat kauempaa kumpareena, jonka päällä on tasainen, suppilomainen kuoppa. Haudan pohjalla kasvaa jo usein puita, jotka vaikeuttavat haudan löytymistä. Hyvin säilyneistä tervahaudoista saattaa löytää vielä suppilon pohjalta eli haudan silmästä uran, jota pitkin tervaa on juoksutettu pois haudasta.

Yksi parhaiten säilyneistä tervahaudoista on Kinansaaressa, Koskisen takapihalla.

"Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi..."

1800-luvun lopulla Repovedellä alkoi kuulua kummia. Savon rata oli päätetty rakentaa Kouvolan ja Kuopion välille. Muutaman vuoden aikana 1887 - 1889 ratatyömaalla nähtiin vaikka minkälaista topparoikkaa. Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1889 Savon rata vihittiin virallisesti käyttöön ja pian höyryveturit kuljettivat matkustavaisia myös Repovedellä. Aikojen saatossa Ukko-Pekkakin vaihtui dieseliin ja 1984 Savon rata saatiin sähköistettyä. Junakyydeistä paikallisille asukkaille iloa kesti reilut sata vuotta, viimeisen kerran juna pysähtyi Kouvolan ja Mäntyharjun välillä vuonna 2002. Savon radasta on tehty myös vuonna 1953 elokuva Lentävä Kalakukko.

Marraskuun viides päivä 1903 tapahtui Savon radalla murheellinen onnettomuus, joka veti kinansaarelaisten mielet synkiksi. Saaren asukas, vanhemman puoleinen laivantekijä Huovilan Taavi eli Kuuro-Taavi oli varoitteluista huolimatta taas kerran kulkenut rataa pitkin Hillosesta kohti Kirjokiveä, ja jäänyt junan alle. Kotkan sanomat kirjoitti 10.11.1903, että Kuuro-Taavi oli jo kahdesti aiemminkin meinannut jäädä radalla kävellessään junan alle. "On surkeata, että kuurotkin tunkeutuvat kävelylle rautatielle, missä heille varsin usein käypi noin onnettomasti lausuu kirjoittaja ehdottaen suurempia sakkoja radalla kulkemisesta."

Veteen piirretty viiva

1700-luvun alussa myös Kinansaaressa oli tukalat oltavat venäläisten miehityksen alla. Venäläiset ryöstelivät tiloja ja vaativat saarelaisilta kestitystä. Vuonna 1743 Ruotsin ja Venäjän raja piirrettiin Kymijokeen ja samalla keskelle Vuohijärveä. Tosin Kinansaaren kohta jäi hieman epäselväksi, joissain kartoissa se oli piirretty ruotsalaisille ja toisissa taas venäläisille. Pitkän kinaamisen jälkeen saari jäi venäläisten haltuun. Vuohijärven itäpuolella venäläisten miehitys näkyy vielä hyvin paikannimissä, Voikoskella sijaitsevalla Kasakkaharjulla oli vanha venäläinen rajavartioston tulliasema.

Kaupankäynti ja muu kanssakäyminenkin Jaalan puolelle Ruotsiin oli ehdottomasti kiellettyä. Muutamaa Kinansaaren isäntää syytettiinkin tervan myymisestä ruotsalaisille. Käräjillä syytteet jouduttiin kumoamaan, koska silminnäkijä ei vonut olla varma kuka isännistä oli syksyn pimeässä soutanut ison selän yli Ruotsin puolelle. Rajaseutuna olemista kesti lähes seitsemänkymmentä vuotta vuoteen 1812.

Tonttikauppoja

Kinansaareen on pysyvää asutusta tullut arviolta 1400-luvulla. Saaressa on muinoin ollut hyvä asustaa, koska "halla ei hakkaa halmetta eikä kaala karhu karjaa". Vuoden 1551 verotuksessa on saaressa mainittu olevan 6 isäntää, jotka maksoivat yhdessä yhden koko veron. Saaressa on kirkonkirjoissa kulkenut viisi sukua, Saarenpää, Pulsa, Roitto, Huovila ja Lamponen. Kirkonkirjoista selviää myös, että 1690-luvulla monet katovuodet koettelivat rankasti myös Kinansaaren asukkaita. Isojaon aikaan 1834 kantatiloja siirtyi saaresta mantereen puolelle. Viiden kantasuvun isojaon aikainen tilanumerointi näkyy edelleen alueen kartoissa. Ennen sotia Kinansaaressa asui vielä toista sataa ihmistä mutta nykyisin saarta asuttaa enää Koskisen perhe.

Hämäläistä hitautta

Vuohijärvi ja Kinansaari ovat kolmen eri heimon rajalla, lännestä vahvimpana alueella ovat vaikuttaneet hämäläiset, idän suunnalta karjalaiset ja pohjoisesta savolaiset. Kinansaari ja Repoveden takamaat ovat olleet Hollolan hämäläisten nautintamaita, eli sieltä asti ovat muinoin ihmiset matkanneet tänne metsästämään ja kalastamaan. Arkeologisten tutkimusten myötä on Kinansaaresta löydetty nurmilaukkaa, joka kertoo hämäläisten pitäneen jo yli tuhat vuotta sitten saaressa eräsijaa. Nurmilaukka on ruohosipulin sukulainen ja vanha lääke- ja mausteyrtti.

Kulta-aarre Repovedellä

Arkeologien mukaan Kinansaaressa on jo 700-luvulla ollut hämäläisten alkutalo tai eräsija, koska alueelta on löytynyt nurmilaukka esiintymä. Perimätiedon mukaan Kinansaaren ensimmäinen asukas oli Kunttu-niminen henkilö, joka kätki Repoveden syvimpään kohtaan kulta-aarteen pelätessään vainolaisia.

Kinansaari

Kinansaaren kylä/kulmakunta on Pohjois-Kouvolan pohjoisin kylä, joka pitää sisällään mm Kauppilan, Hillosen, Kuisman ja Nuolniemen kylät. Kinansaari itsessään on Vuohijärvessä sijaitseva saari, josta on aikojen saatossa asustus levinnyt mantereelle ja Kinansaaren kylään. Kinansaaren vieressä on Mäntysaari, joka on edelleen paikallisten asukkaiden hautausmaasaari.

Katso kuvat ja kartta täältä.