Voi, voi koski!

Voikosken tehdasaluetta yläjuoksulta kuvattuna. Kuva on peräisin isän puolen suvun arkistoista, eikä kuvausvuodesta ole tarkkaa tietoa.

Tämän päivän Kouvolan Sanomissa oli mukavia uutisia Kouvolan ja Mäntyharjun rajalta, kun paikallinen kaasutehdas Oy Woikoski Ab kertoi investointisuunnitelmistaan ja rakentavansa Kokkolaan kokonaan uuden kaasutehtaan. On todella mukava kuulla, että kaasubisneksellä menee hyvin vaikka kaikkialla muualla yritysmaailmassa uutiset koskevat lähinnä lomautuksia ja irtisanomisia. Woikoski on muutenkin ollut uutisissa viime vuoden aikana, perheyhtiö täytti nimittäin pyöreät 130 vuotta.

Yhtiön tarina alkaa siis jo vuonna 1882, jolloin Knut August Palmberg aloitti yritystoiminnan kimröökitehtaalla Vehkalahdessa. Kimrööki on hienojakoista hiiltä, jota on muinoin käytetty mustana väriaineena mm maaleissa ja painatuksissa. Yrityksen kasvaessa toiminta siirtyi isä Knutilta poika Bertilille ja samalla Vehkalahdelta Valkealaan Tirvalle. Tirvalla tehtaan toimintaan tuli mukaan myös saha sekä kemiantehdas, joka tuotti talia sekä steariinia. Pian jäi myös Väliväylällä virtaavien Tirvan koskien vesimäärät pieniksi ja tehdas muutti nykyisele paikalleen Voikoskelle. Tehtaan johto on siirtynyt samassa suvussa isältä pojalle, Bertilin jälkeen Svenille ja sittemmin Clasille. 130 vuoden kunniakkaaseen historiaan mahtuu monta värikästä vaihetta, tarkemmin yhtiön tarinan voit lukea tästä linkistä.

Voikosken kerrotaan saaneen nimensä jo ammoisina aikoina, jolloin Vuohijärveltä on matkalaiset soutaneet kohti yläjuoksua ja suunnitelleet jatkavansa matkaa edelleen vesitse kohti pohjoista. Mutta Voikosken kohdalla on matka tyssännyt ja veneestä on kuulunut huudahdus "Voi, koski!"

Kevään odotusta

Kyminsuu Karhulassa.

Pääsiäisen pyhinä kävin anopin luona kylässä ja kävimme ihmettelemässä Karhulan kevättä. Vaikka Repovedeltä ei Suomenlahden rannalle ole kuin sata kilometriä niin keväisin aina huomaa hyvin näiden kahden paikan välisen eron. Repovedellä järvet ovat edelleen jäässä ja maassa on lunta. Suksiakaan ei ole vielä viety kesäsäilöön. Muuttolinnuista paikalle ei ole ehtinyt kuin aikaisimmat vesilinnut joutsenet, telkät ja koskelot. Pellon laidalla saattaa tavata töyhtöhyypän ja pihojen lintulaudalta mustarastaan.

Karhulassa Kymijoki aukesi jäistä ennen pääsiäistä. Maa on suurelta osin jo sula ja meren selkä on auki. Kymijoen suulta bongasimme linnuista joutsenien, sorsien, telkkien ja koskeloiden lisäksi kuikan sekä naurulokin. Puissa lauloivat peipposet ja pesän valinta puuhissa oli jo kottaraisiakin. Ja lumen alta esiin pilkistivät ensimmäiset leskenlehdet. Toivottavasti lumet sulavat kohta jo Repovedeltäkin.

Kölin ali

Repoveden alue on siis jo muinoin ollut retkeilijöiden suosiossa mutta syynä ei pelkästään ole ollut alueen upeat maisemat. Ennen vanhaan vesistöt ovat olleet tärkeitä kulkureittejä ja Vuohijärvi on ikivanhojen vesiteiden solmukohdassa. Vuohijärvi on osa Kymijoen vesistöä, joten etelään mentäessä on muinoin päässyt merelle asti ja pohjoiseen päin matka on taittunut Voikosken ja Sarkaveden lävitse kohti Mikkeliä. Itään mentäessä Luujärven kautta on matka taas suuntautunut Saimaan vesistön suuntaan. Vuohijärven eteläosissa kulkee pieni salpausselkä, jota pitkin on ollut helppoa kulkea itä-länsi suunnassa maita pitkin.