Juhannnusyö

Syvällä metsässä, kirkkaana virtaavan puron varrella kasvaa Sananjalka. Sananjalka ei koskaan kuki, paitsi juhannusyönä. Silloin siihen syntyy maailmankaikkeuden kaunein kukka, joka hetkessä kuihtuu ja muuttuu siemeneksi.
Hän joka onnistuu saamaan haltuunsa tuon sananjalan kukasta tulleen siemenen, saa sen mukana taikavoimia. Hänestä tulee viisas tietäjä, joka hallitsee kaikki mahdolliset taiat ja loitsut. Hän osaa parantaa sairaita, palauttaa sieluolennot takaisin ja puhua haltiaväen kieltä, liikkua ylisessä sekä alisessa maailmassa. Hän pystyi tekemään itsestään näkymättömän, eikä häneen pystyneet nuolet tai muukaan maailman paha.
Hyvää Juhannusta ja Onnea Sananjalan Siemenen metsästykseen! :)

Paavon päivän pakinaa

Heikiltä heilahtaa, Paavalilta paukahtaa ja kynttelistä kellahtaa! Näin tarinoi pappa toissa päivänä, kun kävin pojan kanssa ulkoilulenkillä häntä tervehtimässä. Pohjois-Valkealan perukoilta tuttu sananlasku kertoo talven selän taittumisesta. Heikin päivästä (19.1) Paavalin päivän (25.1) kautta Kynttilän päivään (2.2) pimeät sydäntalven päivät alkavat olla ohi, päivät pidentyvät ja kevätaurinko alkaa jo lämmittämään, jos ei muuta niin ainakin mieltä.

Keväällä luonto alkaa pikkuhiljaa heräilemään talven tuiskujen alta. Tintit ovat alkaneet jo konsertoimaan ja puistoon on ilmestynyt ladut odottamaan keväthangille saapuvia hiihtäjiä. Pikkulinnut ovat myös laulaneet jo puistossa tapahtuneista voimaannuttavista muutoksista, joista kuulemme varmaankin piakkoin lisää. ;)

Antti aisoilla ajaa

Jokelanjoen korkeaa veden pintaa Martin päivän aikoihin,
 jolloin maa oli jäässä.

Marraskuun viimeinen päivä, Antin päivä on yksi vanhan kansan sään ennustuspäivistä. Antin päivästä on sanottu talven viimein alkavan.

Päivän on tiedetty myös olevan tuulinen ja kylmä. Kirkas taivas Antin päivänä on taas enteillyt vesisadetta jouluksi. Tälle päivälle ennustetut pilvet ja lumisateet povaavat siis valkeaa joulua.

Martti maita vahvistaapi (10.11), Antti aisoilla ajaa (30.11) ja Nikolai nivoo kiinni (6.12). Tällä vanhalla sanonnalla on siis ennustettu maan jäätymistä, lumien tuloa ja ja järvien jäätymistä.

Tänä vuonna Antin päivää on ennustaneet kolmatta päivää jatkuneet kovat tuulet. Viime yön aikana Repoveden suunnalla ollaan jääty ilman sähköä, eikä tuiverrus tunnu hellittävän. Lumisateet ovat kuitenkin vielä odotuttaneet itseään mutta toivottavasti jo iltapäivällä olisi maa valkoisena alkavan joulukuun ja Antin päivän kunniaksi.

P.S. Tekstin kirjoittamisen jälkeen selvisi, että Antin päivän myräkkä on ilmatieteenlaitoksen tiimoila osuvasti nimetty Antti-tuiskuksi ;-)

Jaakko ja kylmät kivet

Puro Repovedellä

25. heinäkuuta on Jaakon nimipäivä ja se päättää samalla sateisen naisten viikon. Jaakon päivästä on ennen vanhaan ollut vaikka minkälaista uskomusta. Jaakko naulaa tuohet kiinni ja saa kauran kasvamaan. Tunnetuin Jaakon päivään liittyvä sanonta on varmaankin kylmistä kivistä, jotka Jaakko kantaa järveen ja saa järvien vedet kylmenemään.

Ilmatieteen laitos on onneksi kerännyt jo vuosikymmenien ajan tilastoja säästä, sekä myös pintavesien lämpötiloista. Jaakon päivän ennuste jäähtyvistä vesistä ei enää nykypäivänä pidä ihan paikkaansa. Pitkän ajan tilastojen mukaan Suomessa pintavesien jäähtyminen alkaa vasta elokuun alun jälkeen. Joten mattimyöhäsetkin ehtivät vielä harkitsemaan talviturkistaan luopumista. :)

Menneen helluntain heiloista

Helluntain paikka vaihtelee kalentereissa vuosittain ja se on 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Tänä vuonna helluntai oli viime sunnuntaina eli 27.toukokuuta. Helluntaista on perinteisesti ennustettu koko tulevan kesän säät. Minkälainen sää on helluntain lauantaina, sellainen on koko kesä. Tai Jos helluntaina sataa, niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka. Viime viikonloppuna aurinko helotti sen verran komeasti, että mikäli vanhaa kansaa on uskominen, luvassa on kesän lomalaisille varsin mukavaa säätä.

Helluntain myötä tuli Repovedelle myös ensimmäiset hyttyset mutta vielä ei niitä riesaksi asti ole. Alkukesän vihreydestä ja kauneudesta ehtii vielä hyvin nauttimaan ilman ylimääräisiä hyttysmyrkkyjä. Kesän ensimmäiset kukinnat ovat jo kovassa vauhdissa. Polkujen varsilta voi löytää kukkivia ketunleipiä, metsäorvokkeja, metsätähtiä sekä kieloja. Myös rehevimmistä paikoista voi löytää tuomen, jonka ensimmäisenä havaitsee sen tuoksun avulla. Mustikat ovat jo myös kukassaan, mutta suopursut ovat edelleen nupussa.

Ja löytyi Repovedeltä myös muutama hillan kukkakin. Suomuuraimella kauniit kukat eivät vielä valitettavasti takaa marjoja. Hilla on kaksikotinen eli sen emi ja hede ovat eri kasveissa ja jotta marjoja saataisiin tarvittaisiin molempia sukupuolia olevia kasveja. Repovedellä suot ovat olleet metsätalouden käytössä ja ovat kooltaan sen verran pieniä, että niistä ei hillasoiksi ole. Mutta karulla suolla hillan kukkakin kaunistaa maisemaa ja mieltä.

Liisan liukkaat

Tänään vihdoin elohopea laski pakkasen puolelle. Maa oli päivällä jäässä ja Repoveden alueen pienemmät lammet olivat jo kauttaaltaan riitteessä. Vanhan kansan sanonta Liisan liukkaista toteutui, vaikka alkuviikko näytti turhankin lämpimältä. Kyläläisillä tuli tänään kiire hakea verkkoja pois järvistä ennen jäätymistä. Tänään riitteen pystyi vielä helposti rikkomaan airolla. Syksyisin ennen jäiden tuloa verkoilla kalastetaan etenkin muikkua ja siikaa. Tänään "siltä yhdeltä järveltä" olivat kylän miehet saaneet komean kahden kilon siian.

Suuremmista järvistä Saarijärvi alkaa jäätymään muita järviä ja lampia hitaammin. Saarijärvi on laaja ja syvä, joten sen jäähtyminen ja jäätyminen on hidasta. Mutta kun pakkanen illan edellä hiipi jo kymmeneen asteeseen, on Saarijärvenkin jo luovutettava. Yläpuolen kuva on otettu tänään kirkkaan ja kuulaan päivän jo painuessa mailleen eli puoli neljän aikoihin iltapäivällä. Silloin Saarijärven kämpän rannasta katsottuna Karjolahden Puolustusvoimien puoleinen ranta sekä lahden pohjukka alkoivat olla jo riitteessä.
Kirkkaan sininen taivaanranta enteilee koko yöksi kireää pakkasta, joten on mielenkiintoista nähdä, miltä Saarijärvellä huomenna aamulla näyttää. Saarijärven tilanteen voi käydä tarkistamassa sääkameran osoitteesta www.tervarumpu.fi/saakamera Samalla nähdään myös, miten hyvin itse sääkamera kestää pakkasta ;)

Peukaloisen retket

Lähdimme tänään jo aamutuimaan Repovedeltä kohti Kouvolaa. Repovedellä auton ulkolämpömittari näytti aamulla kahdeksan jälkeen kolmea astetta plussaa. Lammista sekä järvistä oli noussut hämyinen usva, jonka läpi auringon säteet yrittivät päästä maan pinnalle näyttämään ruskan kirkkaimpia värejä. Valkoisen aamu-usvan seasta erottui myös lukuisia hämähäkin seittejä, joihin jääneet kastepisarat kimaltelivat aamuauringossa.

Repovedellä suuret vesistöt pitävät hallan ja pakkasyöt poissa vielä vähän aikaa. Saarijärven veden lämpötila oli eilen vielä +12 astetta, joten se on lämmittänyt lähialueita estäen hallan saapumisen. Mutta Anttilan kohdalla varjoisat pellon pientareet olivat jo kuurassa. Halla oli kuin salaa yöllä hiipinyt alavia peltoja pitkin vanhaan Metsännenän kylään.

Illan suussa useampi iso hanhiparvi oli lähtenyt syysmuutolle. Iso osa Itä-Suomen yli lentävistä muuttohanhista tulevat Venäjän puolelta ja jatkavat matkaansa kohti eteläisempää Eurooppaa ja talvehtimisalueita. Totuus syksyn säistä tulee taas vanhan kansan suusta; Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana. Onneksi Anttilan pelloilla asustelevilla joutsenilla ei vielä näyttänyt olevan kiirettä.

"Jos huhtikuussa rastaat vielä hangella pomppii niin silloin maassa on lunta."

Muuttolintuja Kouvolassa Anttilan kylän pelloilla sunnuntaina 17.4.2011.

Muuttolintuihin ja kevään tulemiseen liittyy paljon sanontoja ja vanhan kansan viisauksia. Vanha loru "kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään" ei mielestäni kerro niinkään kevään tulemisesta, vaan on hyvä muistisääntö tuttujen muuttolintujen saapumisjärjestykseen. Monta kertaa olen myös kuullut etenkin isoäitini suusta vanhan pohjoisvalkealalaisen sanonnan "kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle". Myöhemmällä iällä olen vasta kuullut sanonnan muuttuneen muualla muotoon, jossa varoitellaan kuovin äänestä.

Olen aina ollut kiinnostunut myös erilaisista sanonnoista ja uskomuksista, joten linnun muuttuminen samassa sananparressa kuulosti alkuun omituiselta vaikka molemmat lajit saapuvatkin Suomeen samoihin aikoihin. Mutta etymologiaa selvitellessä löytyi myös tähänkin järkeenkäypä selitys. Kuovin varoituksia kuunnellaan yleisesti esimerkiksi Salpausselkien eteläpuolella, jossa pellot ja peltoaukeat hallitsevat maisemaa.

Repoveden perämetsien pienillä peltolänteillä taas kuovit ovat suhteellisen harvinaisia vieraita ja niiden varoitushuutoja odotellassa ehtivät kyllä jäät jo sulaa. Kurjet ovat Repoveden suunnalla huomattavasti kuoveja yleisempiä kevään vieraita, joten on loogista, että kurkien huutoa on Repoveden korpien keskellä yleisesti pidetty enteenä heikentyneistä jäistä.

Otsikon sanonta on taas sitä nuorempaa kansanviisautta.

Viides viikko ennen vappua

Aivan Pohjoisessa Kouvolassa, Kuisman kylässä, Saarijärven rannalla asustelee Väinö Halinen. Väiski seuraa paljon luontoa ja sen jättämiä merkkejä. Innokkaana kalamiehenä Väiski osaa ennustaa jäiden lähtemisen ja tietää ajat jolloin kalat syö. Halisen ikkunan takana on luonto hyvin lähellä, lintulaudalla rasvojen perässä on tiaisten lisäksi käynyt ilves ja näätäkin. Ja joskus aamutuimaan ovat hirvet töllistelleet keittiön ikkunasta sisälle mutta onneksi siis ulkopuolelta.

Yksi Väiskin luonnonviisauksista liittyy kevääseen ja "viidenteen viikkoon ennen vappua" eli siis nyt kuluvaan viikkoon 13. Silloin on perimätiedon mukaan aina koko vuoden kamalimmat kelit, sataa ja on myräkkää. Viidennestä viikosta ennen vappua kun selviää niin kevät vihdoin koittaa, ilmat selkiää, lumet sulaa, järvet vapautuu ja muuttolinnut saapuvat.

Jos Matinpäivänä taittelee päreitä, niin kesällä lehmät ontuvat.

24.helmikuuta on Matin nimipäivä. Vanhoissa sanonnoissa puhutaan monesti kahdesta eri Matin päivästä, Kevät-Matista ja Syys-Matista. Syyskuun 21. oli Apostoli Matteuksen päivä (Matteus, Mattias), joka kansanpuheissa kääntyi myös Matiksi ja selvyyden vuoksi Syys-Matiksi. Puhde- eli sisätöitä tehtiin ennen Matista Mattiin. Molempia Matteja on käytetty sanonnoissa ja ennustuksissa mutta etenkin keväinen Matin päivä on ollut vanhassa ajastajassa tärkeä merkkipäivä.

Kevät Matista talven selkä taittuu, on ensimmäinen kevätpäivä ja karhukin kääntää kylkeään todeten "Yö puolessa, nälkä suolessa". Matin päivästä on ennustettu myös tulevan kevään ja kesän säitä. "Jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matin päivän jälkeen 7 isoa pyryä ja joka isolla pyryllä 7 pienempää pyryä" ei kuulosta kovinkaan mieltä lämmittävältä. Matin tuiskuista on myös ennustettu hyvää kasvuvuotta kaikille kukkiville viljelyskasveille. Pelkkä lumisade Mattina taas tietää kesälle paljon hyttysiä, kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Mutta siihenkin oli onneksi olemassa taika, "Matinpäivänä ei saa enää ruveta pitkälleen sen jälkeen kun on noussut ylös, ettei syö kesällä itikat." Matinpäivän lumisateet lupaavat myös hyvää marjavuotta.

Matin päivä aurinko lupaa poutaista kesää ja etenkin lämmintä heinäkuuta. Ja jos Matin päivänä räystäät tippuvat, niin tulee pitkä kesä. Mutta varmin vanhan kansan Matin päivään liittyvistä sanonnoista on "Matti maan näyttää, jos ei muualta niin kaivon pohjasta".

Kuva pajunkissoista on otettu 19.helmikuuta 2011.

Hyvää Karhunpäivää!

Huomenna tiistaina 13. heinäkuuta on entisaikojen suomalaisten karhunpäivä. Karhu on ollut pohjoisten kansojen pyhä eläin ja karhunpäivä on ollut mahtavan metsänkuninkaan syntymäpäivä. Karhunpäivä on keskellä kesän lämpimintä aikaa ja sitä on muinoin pidetty myös kesän keskikohtana. Kristinuskon rantauduttua keskikesän juhla aikaistettiin karhunpäivästä juhannukseen, johon sille luotiin oma kristillinen merkityksensä. Karhunpäivänä ei saanut tehdä työtä tai mitään muutakaan karhua häiritsevää. Karhulle on myös tuotu uhreja karhunkallopetäjälle , jotta se ei aiheuttaisi ihmisille vahinkoa.

Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni!

En sua kiellä kiertämästä enkä käymästä epeä;

kiellän kielen koskemasta, suun ruman rupeamasta,

hampahin hajoamasta, kämmenin käpyämästä.
Kalevala, 32.runo

Tuohikuu

Tuohikuuksi kutsuttiin ennen vanhaan ajanjaksoa, joka alkoi toukokuun puolivälistä mahlan juoksun loputtua ja jatkui juhannukseen. Silloin irroitettiin tarveaineena käytettävä tuohi koivuista. Tuohikuun alun tuohi on ohuempaa ja vaaleampaa, loppukuun tuohi on taas paksumpaa. Juhannuksesta alkoi iso kesä, joka liimasi tuohen takaisin nilaan kiinni ja tuohen irroittaminen muuttui työläämmäksi.
Tuohikuun jälkeen koivuista saadaan aikaiseksi parhaimmat vastat ja vihdat, silloin lehti on kasvanut täyteen mittaan. Parhain aika talvivastojen tekoon on reilu viikko juhannuksen uuden kuun jälkeen eli siis ensi viikonloppuna. Talven varalle vastan saa säilymään esimerkiksi pakastamalla tai kuivaamalla.

Mittumaari

Juhannuksena päivä on pisimmällään ja luonto vehreimmillään. Juhannusta on Suomessa vietetty jo muinaisten metsäsuomalaisten aikana keskikesän juhlana. Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat olennaisena osana luonto sekä sauna juhannusvihtoineen. Alla on vanha kalevalainen saunarepo, joka pitää saunahaltijan tyytyväisenä juhannuksenakin ja takaa hyvät löylyt.

Repo sanalla on siis ketun lisäksi tarkoitettu myös metsäsuomalaisten loitsuja. Loitsut olivat lukuja eli repoja, joita luettiin eli repoiteltiin.

Saattoi saunan lämpimäksi,
Kivet löylyn lyötäväksi
Puuhu'illa puhtahilla
Ve'en tuomilla haloilla.
Vei on vettä verhossansa
Kantoi vastat varjossansa
Hauteli haluiset vastat,
Satalatvat lauhutteli

Kalevala, 45. runo

Urpon päivästä

"Jos on Urpolla turkki päällä niin kesällä ollaan paitasillaan"

Eiliset kylmät ilmat siis vain parantavat tulevan kesän sääennustusta :)