Repoveden polut saavat kiitosta ja parjausta. Heikkojalkaiset, lapsiperheet ja luonnossa harvemmin liikkujat kiittelevät helpoiksi tehtyjä polkuja, kaiteita, opasteita ja muita rakenteita. Kaiken kokeneet eräjormat taas haukkuvat ne alimpaan helvettiin ja menevät puistossa omia polkujaan. Merkityillä poluilla on tosiaan se hyvä puoli, että ne vievät kulkijat pois kaakkureiden pesiltä sekä muilta aroilta paikoilta. Polun vieressä maasto on selvinnyt ilman turhaa kulumista.
Tästä päästään aina niin helposti aiheeseen kenelle kansallispuisto on tarkoitettu. Luonnolle, tietenkin, mutta samalla myös ihmisille osana luontoa eli virkistymiseen ja retkeilyyn. Jos kävijöitä on liikaa niin pitäiskö niitä jotenkin rajoittaa ja jos pitäisi niin miten? Kysymykset eivät ole helppoja, eikä niihin löydy tekstistä vastauksia mutta hyviä mielipiteitä aiheeseen on tullut tutuilta Repoveden vakiokävijältä. Tässä LINKKI artikkeliin.
