Mustikoita myytävänä

Repoveden Ruskiasalmi 1960-luvulta

Eilen julkaistun Valkealan Sanomien kolumnin oli tarkoitus kuvastaa yhtä kohtaa nuoren yrittäjän arjesta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan tehdä sitä mistä tykkään. Se ei ole mitenkään tuottoisaa tai helppoa, eikä sitä voi vielä edes hyvällä tahdollakaan bisnekseksikään kutsua. Mutta sitä teen kuitenkin läpi vuoden, olen metsässä. Ja minusta on kovin mukavaa, jos pääsen keskittymään vain omiin tekemisiini. Minusta olisi myös varsin mukavaa, jos muutkin voisivat tehdä samoin. Eli keskittyä tekemään sitä, mikä on kivaa, eikä keskittyä muiden tekemisiin. Mutta täällä Kymenlaaksossa se kateus voittaa kiimankin, joten tässä siis Valkealan Sanomissa 22.3.2012 julkaistu Horisontti-teksti.

Myydään mustikoita itsepoimintana

Monen valmistuvan nuoren mieleen saattaa juolahtaa ajatus yrittäjyydestä ja omasta firmasta. Nykypäivänä vakituiset työpaikat ovat kiven alla ja eläkkeelle lähtevien tilalle ei enää mitenkään automaattisesti palkata uutta ja nuorta työvoimaa. Nuoret tietävät mitä tarkoittaa määräaikaisuus, osa-aikainen ja pätkätyöt. Pidemmän päälle ansioluettelon rikkonaisuus ei näytä hyvälle. Eikä mieltä todellakaan lämmitä se, että pätkätöistä ei kerry kunnolla eläkettä. Vuokratyövoimaa välittävän firman palkkalistoilla voi myös olla aika varma, että pahimmassa tapauksessa pitkistä sairaslomista ei tiliä kerry.

Nuorilla on yrittäjyydestä usein myös aika ruusuisen vaaleanpunaisia kuvia. Pahimmassa tapauksessa hidas elämäntapa ja downshiftaaminenkin yhdistetään yrittäjyyteen. Jos mielikuva yrittäjyydestä on vapaammassa elämänmuodossa ja starttirahassa, niin silloin suosittelen harkitsemaan sitä vaihtoehto Beetä. Yrittäjyys on omalla tavallaan vapaampaa mutta samalla se myös sitoo. Yrittäjän on tehtävä silloin kun niitä on tarjolla eikä silloin kun huvittaa. Tämä taas saattaa aika herkästi tarkoittaa sitä, että seuraavat vapaat ovat vasta silloin kun kalenterissa ei ole mitään merkintöjä eikä viiden peräkkäisen työpäivän jälkeen perjantaina.

Kun ajatus yrittäjyydestä alkaa olla oikean suuntainen, niin ei tarvita enää kuin kolme asiaa. Ensimmäisenä on tietenkin se hyvä liikeidea. Ja idean olisi oikeasti oltava hyvä muidenkin kuin vain äidin mielestä. Mielestäni parhaimmat liikeideat ovat sellaisia, jotka tavallaan ovat jo olemassa mutta mitä muut eivät vielä ole keksineet. Sellaisia, joille on kysyntää ja joita on suhteellisen helppo toteuttaa. Otetaanpa esimerkkinä vaikka tuo otsikko. Kuka hullu muka maksaisi marjojen poimimisen ilosta, kun niitä saa metsästä ilmaiseksikin?

Varmaankin sellainen kolmannen polven kaupunkilainen, joka haluaisi kovasti poimia metsästä kotimaisia mustikoita mutta ei tiedä mistä niitä löytyy, paikallista kauppatoria lukuun ottamatta. Sinulla taas sattuu olemaan tiedossa varsin hyvä mustikkapaikka mutta et oikein mustikoista välitä, eikä sinua huvita niitä kerätä. Todennäköisesti edellä mainittu kotimaisten mustikoiden ystävä ja siis potentiaalinen asiakas myös pelkää eksyvänsä marjametsään, joten kannattaa harkita tarjoamasi täydellisen mustikkapaikan aitaamista. Silloin asiakas ei pääse eksymään ja sinulla on taas yksi myyntilause lisää. Ja kun vielä kerrot, että rakentamasi aita on niin vahvaa tekoa, että se pitää myös metsien sudet ja karhutkin poissa, asiakas on jo käytännössä ostanut mustikkasi. Tässä on siis yksi ajatusleikki yritysideasta. Alkuun vitsiltä kuulostanut ajatus onkin ehkäpä ihan toteutuskelpoinen.

Seuraavaksi pitää selvittää miten tämä toteutetaan. Jos aloittaa suomalaisittain, niin silloin tulee mietittyä, onko naapurilla kenties vieläkin parempi marjapaikka tarjolla tai onko hän saanut jopa saman ajatuksen. Tuskin on. Aidan rakentaminenkaan ei ole ydinfysiikkaa. Sitten vain mietitään kenelle marjapaikkaa kannattaa alkaa kaupittelemaan ja millä korulauseilla. Naapurin seitsemänkymppinen Hellä tuskin on hyvä kohde, koska hän tietää lähimetsien marjapaikat sinua paremmin eikä edes pelkää karhuja. Loppu onkin sitten aika pitkälti matematiikkaa, pitää miettiä numeroita, jotka liittyvät erilaisiin vakuutuksiin, kuluihin ja muihin kustannuksiin, kulutettuun aikaan ja elämiseen tarvittavaan rahasummaan.

Kolmijalkainen pöytä ei keiku. Joten yrittäjyydessä on kolmaskin tärkeä asia, joka liittyy omaan jaksamiseen. Alussa selkään taputtelijoita kyllä riittää ja asiat tuntuvat sujuvan varsin mukavasti eteenpäin. Mutta jos sattuisi käymään niin onnellisen onnettomasti, että yritykselläsi alkaisi olla mahdollisuuksia selvitä vielä kolmantenakin vuonna, niin seläntaputtelut alkavat hieman tuntua pisteliäiltä. Tässä vaiheessa naapuriasi on todennäköisesti alkanut kiukuttamaan. Hän on tajunnut, että hänen marjapaikkansa oli parempi kuin sinulla. Mutta hänelle ollut edes juolahtanut mieleenkään alkaa kaupitella mustikoita, joita saa metsästä haettua ilmaiseksikin. Tässä vaiheessa yrittäjän uraa perhe ja hyvät ystävät ovat niitä mustikoitakin tärkeämpiä.

Marika Hänninen

Valkealan Yrittäjät, hallituksen jäsen