 |
| Repoveden kansallispuiston mustikoita matkalla jatkojalostettavaksi. |
Heinäkuun lopulla, jälkeen suurien sateiden, ovat työpäivät Repovedellä venähtäneet pitkiksi. Tänään lämmittelin saunaa vielä illalla kuuden jälkeen. Kotiinlähtöä suunnitellessani Tolosen talolle osui samaan aikaan kaksi naista, jotka olivat juuri tulleet metsästä. Puistoon lähtiessään he tulivat hakemaan kahvilalta kartan ja samalla huomasin heillä molemmilla mukana viiden litran marjaämpärit. Kansallispuistossa on marjojen kerääminen retkeilyn ohessa sallittua ja monella päiväkävijälläkin näkee näin marja-aikana ämpärit mukanaan.
Kerroin mielestäni muutaman hyvän marjapaikan ja minkälaisissa maastoissa olen tänä vuonna huomannut suurimmat mustikat. Naiset kiittelivät vinkeistä ja lähtivät matkaan. Joten kun he nyt tulivat takaisin, kävin vielä kysymässä miten marjaretki oli sujunut. Molemmat olivat tyytyväisillä mielin, ämpärissä oli mustikat talven varalle ja Repoveden hulppeat maisemat olivat virkistäneet mielen. Kansallispuisto oli siis jälleen toteuttanut tärkeän tehtävänsä kansalaisten ulkoiluttamisessa.
Kun lähdin ajamaan Saarijärven sisääntulon ylämäkeä, huomasin auton ja peräkärryn, jotka olivat pysäköitynä tien laitaan. Hiljensin vauhtia, koska oudon näköinen viritelmä pisti silmään. Peräkärryssä oli pinottuina laatikoita, joista osa oli peitelty pressulla. Pressu oli kuitenkin nostettu syrjään ja yksi isoista laatikoista oli näkyvissä. Pysäytin auton kokonaan ja jäin ihmettelemään, miksi ihmeessä joku on käynyt keräämässä lehtiä puistosta. Ensi silmäyksellä näytti, että laatikko oli aivan vihreä mutta tarkempi tiirailu osoitti, että laatikossa oli mustikanvarpuja marjoineen. Ja kun vilkaisin tien oikealle puolelle huomasin itämaisen näköisiä pieniä miehiä, jotka piilottelivat puiden ja kivien takana aivan tien vieressä.
Olin kyllä jo kuullut kyliltä huhuja marjanpoimijoista mutta olin jättänyt ne omaan arvoonsa. Ja kun olin lukenut roskaisista mustikoista ja poimijoiden rikkomista varvikoista, en sitäkään oikein ollut uskonut. Mutta niinhän se menee, että suomalainen ei usko ennenkun näkee omin silmin. Ja kyllä siitä muussiintuneesta ja peräkärryssä pölyyntyneestä mustikkakuormasta oli sanat luomu ja ekologisuus kaukana.
Kansallispuistossa liiketoimintaa harjoittavilta matkailuyrityksiltä vaaditaan sopimus maanomistajan, eli Metsähallituksen kanssa. Samassa sopimuksessa yrittäjä sitoutuu noudattamaan puiston sääntöjä sekä toimimaan kestävän kehityksen vaatimalla tavalla, luontoa vaalien. Ja hyvä niin, koska ainoastaan luontoa ja muita ihmisiä kunnioittavalla bisnesetiikalla on tulevaisuutta. Mutta ilmeisesti nämä säännöt eivät päde marjabisnestä harjoittaviin yrityksiin?
