Noista tarinoista

Aina silloin tällöin tulee kirjoituspyyntöjä eri lehtiin tai julkaisuihin, tässä ohessa toissa viikolla taiteiltu kirjoitus herättelemään fiiliksiä Kouvolan Mielenterveys-seuran tulevaa Repoveden kesäretkeä silmällä pitäen.

Luonnon parantavasta ja voimaannuttavasta vaikutuksesta on tehty lukuisia tutkimuksia vaikka asia on ihan itsestään selvyys. Jo pieni kävely luonnon vihreydessä saa ihmisen hyvälle tuulelle ja avaa aistit ihan uudelle tasolle. Lyhyille retkille sopivat mainiosti lähimetsät ja puistot. Kouvolan alueella pidemmille retkille pääsee mm Heisanharjussa Jaalassa, Valkmusassa Anjalankoskella sekä Repovedellä Valkealassa.

Näistä kolmesta retkikohteesta Repovesi on varmasti tunnetuin. Kansallispuiston perustamisen myötä alue nousi tunnetuksi ja kerää vuosittain reilut 80 000 käynti kertaa. Puiston sesonki sijoittuu kesäaikaan, toukokuusta elokuuhun. Kolmesta sisäänkäynnistä suosituin on Lapinsalmi. Siellä kävijäpainetta on helpotettu kettulossilla, jolla pystyy ylittämään Kapiaveden vesistön myös legendaarisen riippusillan lisäksi. Muita puiston sisäänkäyntejä ovat rauhallisemmat etelän Tervajärvi sekä pohjoisen Saarijärvi, eikä vesitietäkään sovi unohtaa.

Repoveden kansallispuistolla on tänä vuonna aihetta juhlaan, koska puisto täyttää 10 vuotta. Repovedellä itsellään on kylläkin pidempi historia, joka on edelleen selkeästi nähtävissä. Ennen kansallispuisto-nimikettä Repovesi oli Valkealan kunnan hoitama retkeilyalue. Siltä ajoilta on muistoina mm Lapinsalmen riippusilta sekä Lapinsalmen ja Kuutinlahden vanhat nuotiokodat. Mustavuoren näkötorni on vanhempaa perua ja muistuttaa olemassa olollaan puiston naapurista, Puolustusvoimista. Torni on rakennettu pioneerien harjoitustyönä 1960-luvulla.

Ennen 60-lukua Repovedellä soi pokasahat ja lauloi justeerit. Repovesi on ollut jo 1900-luvun alusta asti silloisen Kymiyhtiön (nyk. UPM) tärkeää puunhankinta-aluetta. Sotien jälkeen savotoiden merkitys oli suuri, ja Repovedeltä löytyy edelleen merkkejä savotta-ajoista. Vanhoja kämppiä on puiston alueella säilynyt kaksi, Sikoniemessä ja Saarijärvellä. Kuutinkanava on jo itsessään hiljennyttävä muistomerkki, joka kertoo paikallisten sisukkuudesta. Kanava on kaivettu lähes kokonaan hartiavoimilla jo ennen sotia.

Lisäksi puistossa on vielä löydettävissä myös muita sen ajan merkkejä, vaikka luonto on niitä yrittänyt jo peittääkin. Karhulahdessa järvessä olevat pollarit, Alaterrilammilta ojan vartta pitkin Kapiavedelle tuleva hevosura sekä tervahaudat. Puiston historiasta kertomista voisi jatkaa aivan jääkauden loppuun asti, aikaan jolloin muinaiset esi-isät kävivät kirjoittamassa tarinansa punamultamaalilla Olhavan ja Löppösen luolan kallioseiniin. Repovedellä kävellessä jokaisella askeleella kaikuu myös historia ja mennyt aika on alati läsnä.

Tarinat voi kuulla, kun vain muistaa pysähtyä niitä kuuntelemaan.