Kontioisen talviuni oli päättynyt. Se nousi verkkaisesti pesästään, maiskutteli ja venytteli, rapsutti takalistoaan. Kouvo lähti hitaasti tallustelemaan. Pöräytti mennessään pihkatapin pois persiistään ja lähti etsimään murkinaa akuuttiin kevätnälkäänsä.
Tuol on Ohto syntynynnä.
Pimeässä Pohjolassa, metisessä mehtolassa,
Tarkassa Tapiolassa, syämessä salon simaisen.
Tuoll'on Ohto tuuvitettu, alla kuusen kukkalatvan.
Pienoisen petäjän alla, rahin rautaisen nenällä.
