Viime viikolla minulla sattui uskomaton tuuri. Eräopaskaverini Mäntsälästä eli Eriksdahlin isäntä Markku "Majuri" Kyytsönen oli löytänyt Mäntsälän K-raudan varaston uumenista aidon Opan viiden litran nuotiokahvipannun. Kyseisen koon nuotiopannua olen jo vuosien ajan yrittänyt metsästää ympäri Suomea, koska sen valmistus on lopetettu muutama vuosi sitten. Opa valmistaa Muurikka-tuotenimen alla vielä kuitenkin puolentoista sekä kolmen litran pannuja ja niitä on vuosien aikana kerynyt jo useampia. Pieni puolitoistanen kulkee lähes koko ajan auton perässä mukana, jos vaikka sattuisi kahvihammasta kolottamaan.Halvat kopiot nuotiopannuista eivät tule kysymykseenkään, koska kovassa käytössä ne eivät vain kestä. Opastuksissa yleisin ryhmäkoko on lähempänä kahtakymmentä, jolloin kolmen litran pannu on auttamatta liian pieni. Useamman kahvipannun kantaminen tuntuu taas välillä hieman turhalta. Mutta jälleen eräopasverkosto on toiminut ja sain vihdoin aidon vitosen pannun omakseni.
Retkillä tulee usein puhetta siitä, kuinka paljon ja millaista kahvia pannussa kiehuvan veden sekaan tulisi laittaa. Itse käytän pannujauhettua Juhla Mokkaa, koska siinä mielestäni hinta ja laatu ovat kohdallaan. Toinen hyvä vaihtoehto on tummapaahtoinen Presidentti, jossa kahvi maistuu hieman voimakkaammalle.
Kahviporoja kaadetaan kiehautettuun veteen tasaisesti niin kauan, että ne muodostavat pienen keon veden pinnalle. Joissain ohjeissa sanotaan 7 grammaa tai kukkurallinen ruokalusikallinen per 1dl vettä. Porojen jälkeen kahvin annetaan kertaalleen kiehahtaa, jonka jälkeen pannu nostetaan pois nuotiosta ja tarvittaessa porot sekoitetaan. Sitten pannukahvin annetaan joko hautua ja painua, tai sitten sitä kopistellaan, kierrätetään, peloitellaan tai tehdään muita taikoja, jotta porot painuisivat pohjalle. Kun porot ovat painuneet ja kahvi valmista, kaivetaan kuksa repusta ja Majurin sanoin todetaan, "Ah, tätä eräelämää!"
