Vanhan tarinan mukaan herra Elving kulki usein junalla Woikkaalle tarkastamaan tehtaansa toimintaa. Höyryveturilla pitkähkö matka Tihvetiltä Woikkaalle sujui rattoisasti ja nopeasti, vanhoilliseen hevoskyytiin verrattuna. Patruuna odotteli usein Mikkelistä tulevaa junaa seisakkeen laidalla seisten ja kävelykeppiinsä nojaillen. Saapuvan junan oli kohdistettava matkustajavaunun oviaukko juuri patruunan jalkojen eteen, koska herra Elvingillä ei ollut aikomustakaan siirtyä, ei vasempaan eikä oikealle. Jos junankujettajalla oli mennyt jarrutus myöhäiseksi, oli sen peruutettava raskas höyryveturi vaunuineen juuri tarkalleen oikeaan kohtaan, jotta patruuna suostui nousemaan kyytiin.